Kankanin alue
Kankanin alue région de Kankan |
|
---|---|
Kylä Siguirin prefektuurissa. |
|
Sijainti |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Guinea |
Hallinto | |
– hallinnollinen keskus | Kankan |
Pinta-ala | 72 145 km² |
Väkiluku (2014) | 1 972 537 |
– väestötiheys | 27,3 as./km² |
Kankanin alue (ransk. région de Kankan) on hallintoalue Guinean koillisosassa. Sen pääkaupunki on Kankan. Alueen pinta-ala on 72 145 neliökilometriä.[1] Asukkaita on vuoden 2014 väestönlaskennan mukaan 1 972 537 henkeä[2].
Maantiede, ilmasto ja luonto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kankanin alue käsittää lähes 30 prosenttia Guinean pinta-alasta[1]. Se rajoittuu etelässä Nzérékorén ja lännessä Faranahin alueisiin, pohjoisessa Maliin ja idässä Malin ohella Norsunluurannikkoon[3]. Kankanin ja Faranahin alueet muodostavat Ylä-Guinean luonnonalueen, jota kutsutaan myös Savannien alueeksi[1].
Alue on pinnanmuodostukseltaan kumpuilevaa tasankoa, jolla kohoaa muutamia kukkuloita[4]. Vesistöjä ovat Niger ja sen sivujoet Banié, Dion, Fié, Mafou, Milo, Niandan, Sankarani ja Tinkisso[5]. Hyötykaivannaisiin kuuluvat kulta, timantit ja rautamalmi[6].
Ilmasto on sudanilaistyyppinen. Vuodenaikoja on kaksi. Sadekausi kestää kesäkuusta lokakuuhun. Vuotuinen sademäärä on 1100–1500 millimetriä. Kuivana aikana puhaltaa harmattan-tuuli koillisesta. Viileintä on joulu-tammikuussa ja kuuminta maalis-huhtikuussa.[3] Kasvillisuus on heinä-, pensas- ja metsäsavannia sekä paikoin tiheitä metsäsaarekkeita ja galleriametsiä[7].
Hallinnollinen jako ja väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alueeseen kuuluu viisi prefektuuria, 53 aliprefektuuria, viisi kaupunkikuntaa, 53 maalaiskuntaa, 878 maaseutupiirikuntaa, 68 kaupunkikorttelia ja 1864 sektoria[8]. Prefektuurit ja niiden hallintokaupungit ovat Kankan, Kérouané, Kouroussa, Mandiana ja Siguiri[9].
Alueella asuu 18,7 prosenttia Guinean väestöstä[10]. Vuotuinen väestönkasvu (3,8 %) on maan korkein[11] ja väestön keski-ikä (19,8 vuotta) maan alhaisin[12]. Asukastiheys on 27,3 henkeä neliökilometrillä[13]. Väestö on keskittynyt Siguirin ja Kankanin prefektuureihin[14]. Kaupunkiväestön osuus on 19,8 prosenttia[15].
Asukkaat ovat enimmäkseen mandinkoja[16]. Yleisimmät kielet ovat maninka ja fulani[17]. Muslimeja on 98,7 ja kristittyjä 1,1 prosenttia[18]. Perinteinen yhteiskuntajärjestelmä perustuu kasti- ja ikäryhmien ja sukupuolten väliseen hierarkiaan. Naisten asema on heikko.[16]
Liikenne, talous ja palvelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kankanista johtaa päällystetty maantie Kouroussaan sekä Siguirin kautta Malin rajalle Kourémaléen. Tieverkon kunto on huono. Rautatie- ja jokiliikenne on lopetettu ja lentoliikenne Kankanin ja Siguirin kentille on vähäistä.[19]
Kankan on Guinean köyhin alue[20]. Sen väestöstä 56,8 prosenttia harjoittaa pääelinkeinonaan maa- ja metsätaloutta tai kalastusta, 21,6 prosenttia käsityöammatteja ja 18,5 prosenttia kaupakäyntiä[21]. Tärkeimmät viljelykasvit ovat riisi, maissi, hirssi, durra, fonio, maapähkinä, maniokki, jamssi, bataatti, puuvilla ja seesami[22]. Tuotantoeläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet, aasit ja siipikarja[23]. Suotuisista olosuhteista huolimatta alue ei tuota riittävästi elintarvikkeita[1].
Alueella kaivetaan kultaa ja timantteja perinteisin ja teollisin menetelmin[24]. Jalostusteollisuutta ei ole juuri lainkaan[1].
Alakoulua käy 47,1 prosenttia kouluikäisistä (tytöistä 39,3 %), mikä on huomattavasti alle maan keskitason (75,1 ja 70,5 %)[25]. Yli 15-vuotiaista lukutaitoisia on 18,2 prosenttia (naisista 10,6 %), mikä sekin on maan alhaisin lukema[26]. Julkiset terveyspalvelut käsittävät aluesairaalan, neljä prefektuurinsairaalaa, Banankoron poliklinikan (CSA), 65 terveyskeskusta ja 292 terveysasemaa. Lisäksi on joukko yksityisiä palveluja.[27] Suurimmat terveysongelmat ovat malaria, hengityselinten tulehdukset, suolistomadot, sukupuolitaudit ja ripulitaudit[28]. Puhtaan juomaveden ulottuvilla on 66 prosenttia talouksista[29].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Annuaire statistique 2011–2015 de l’administration du territoire et de la décentralisation stat-guinee.org. Arkistoitu 23.7.2018. Viitattu 23.7.2018.
- Annuaire statistique 2016 stat-guinee.org. Arkistoitu 7.1.2018. Viitattu 23.7.2018.
- Plan régional de gestion des déchets biomédicaux de la région Kankan documents.banquemondiale.org. 2017. Viitattu 23.7.2018.
- Programme conjoint des Nations Unies pour la région administrative de Kankan gn.undp.org. 2013. Arkistoitu 17.10.2015. Viitattu 23.7.2018.
- Stratégie régionale de réduction de la pauvreté srp-guinee.org. 2006. Arkistoitu 14.10.2015. Viitattu 23.7.2018.
- Troisième recensement général de la population et de l’habitation: Analyse des données du RGPH3. Education: scolarisation, alphabétisation et niveau d’instruction stat-guinee.org. Arkistoitu 23.7.2018. Viitattu 23.7.2018.
- Troisième recensement général de la population et de l’habitation: Analyse des données du RGPH3. Etat et structure de la population stat-guinee.org. Arkistoitu 24.11.2019. Viitattu 23.7.2018.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Programme, s. 9.
- ↑ Troisieme recensement général de la population et de l’habitation: Résultats définitifs, s. 2 stat-guinee.org. Arkistoitu 23.7.2018. Viitattu 22.7.2018.
- ↑ a b Stratégie, s. 10.
- ↑ Plan, s. 5.
- ↑ Plan, s. 6.
- ↑ Programme, s. 10.
- ↑ Plan, s. 5–6.
- ↑ Annuaire statistique 2011–2015, s. 121.
- ↑ Annuaire statistique 2011–2015, s. 32.
- ↑ RGPH3: Etat et structure de la population, s. 33.
- ↑ RGPH3: Etat et structure de la population, s. 37
- ↑ Troisième recensement, s. 63.
- ↑ RGPH3: Etat et structure de la population, s. 42.
- ↑ RGPH3: Etat et structure de la population, s. 39.
- ↑ RGPH3: Etat et structure de la population, s. 46.
- ↑ a b Programme, s. 11.
- ↑ Plan, s. 13.
- ↑ Annuaire Statistique 2016, s. 148.
- ↑ Stratégie, s. 68–69.
- ↑ Troisieme recensement général de la population et de l’habitation: Analyse des données du RGPH3. Analyse de la pauvreté, s. 36 stat-guinee.org. Arkistoitu 23.7.2018. Viitattu 22.7.2018.
- ↑ Troisieme recensement général de la population et de l’habitation: Analyse des données du RGPH3. Caractéristiques économiques, s. 64 stat-guinee.org. Arkistoitu 23.7.2018. Viitattu 22.7.2018.
- ↑ Stratégie, s. 54.
- ↑ Stratégie, s. 57.
- ↑ Programme, s. 9–10.
- ↑ RGPH3: Education, s. 81.
- ↑ RGPH3: Education, s. 124.
- ↑ Plan, s. 15.
- ↑ Stratégie, s. 45.
- ↑ Troisième recensement général de la population et de l’habitation: Analyse des données du RGPH3. Caractéristiques des habitations et cadre de vie des populations, s. 70 stat-guinee.org. Arkistoitu 23.7.2018. Viitattu 23.7.2018.