Kalle Virtanen (professori)
| Kaarlo (Kalle) Virtanen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. kesäkuuta 1921 Tukholma |
| Kuollut | 21. kesäkuuta 2006 (84 vuotta) Sipoo |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | matematiikan professori |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Pekka Myrberg |
| Instituutti | Helsingin yliopisto |
| Oppilaat |
Jussi Väisälä Martti Tienari Seppo Rickman Mika Seppälä Kalevi Suominen Olli Jussila Pekka Tukia |
| Tutkimusalue | Matematiikka |
| Palkinnot |
Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen E. J. Nyströmin palkinto VR 4 Valtion virka-ansiomerkki |
Kaarlo (Kalle) Ilmari Virtanen (30. kesäkuuta 1921 Tukholma – 21. kesäkuuta 2006 Sipoo[1]) oli Helsingin yliopiston matematiikan professori, joka uudisti funktioteorian tutkimusta.[2][3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virtasen isä oli Nobel-palkittu kemisti, professori A. I. Virtanen ja äiti Lilja Matilda Moisio (aiemmin Lindh).[2][3] Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin reaalilyseosta 1938 ja aloitti matematiikan opinnot Helsingin yliopistossa, jotka sota kuitenkin keskeytti. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1945, lisensiaatiksi 1949 ja tohtoriksi 1950.[3] Tohtoriksi Virtanen väitteli P. J. Myrbergin ohjauksessa,[4] työskennellessään Helsingin yliopiston matematiikan laitoksen assistenttina.[1] Hänen saksankielinen väitöskirjansa (1950) oli otsikoitu Über Abelsche Integrale auf nullberandeten Riemannschen Flächen von unendlichen Geschlecht.[4] Helsingin yliopiston matematiikan dosenttina hän toimi 1950–1966.[3]
Sodissa Virtanen osallistui taisteluihin Aunuksessa, Suursaaren valtauksessa ja Karjalankannaksella.[1]
Virtanen työskenteli Helsingin yliopiston matematiikan laitoksen eri assistentin toimissa vuosina 1946–1952, matematiikan apulaisen viransijaisena (kevätlukukauden 1951 ja vuodet 1952–1962). Hän oli valtion luonnontieteellisen toimikunnan vanhempi tutkija vuosina 1962–1966 ja Helsingin yliopiopiston matematiikan henkilökökohtainen ylimääräinen professori 1966–1984.[3]
Hänen dosenttina pitämänsä luentosarja 1957–1958 oli avaus niin sanottuihin kvasikonformikuvauksiin perustuvaan funktioteorian tutkimuksen uudistamiseen Suomessa. Virtanen ja tuolloinen apulaisprofessori, myöhempi akateemikko Olli Lehto pitivät seminaarisarjan kvasikonformikuvauksista 1958–1959 ja julkaisivat niitä koskevan monografian[5] saksaksi 1965. Englanniksi se ilmestyi 1973[6] ja on ollut alan perusteos vuosikymmeniä.
Virtasella oli huomattava vaikutus useisiin jatko-opiskelijoihin ja sitä kautta laajasti matematiikan tutkimukseen Suomessa. Funktioteorian ohella hän luennoi muun muassa topologiasta ja algebrallisesta geometriasta. Opettajana Virtanen jakoi kernaasti ajatuksia opiskelijoiden ja kollegoiden kanssa, mutta tutkijana hän ei julkaissut pelkästään omissa nimissään enää mitään vuoden 1958 jälkeen eikä hakenut avoinna olleita virkoja. Kaikkiaankin Virtasen julkaisuluettelossa on vain 12 nimikettä.[7] Helsingin yliopiston henkilökohtaisen ylimääräisen professorin virkaan (jollaista ei täytetä hakemuksen perusteella) hänet nimitettiin 1966.[2] Virtasella oli toistakymmentä väitellyttä tohtoriopiskelijaa.[4]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalle Virtanen oli luonteeltaan ja esiintymiseltään vaatimaton. Olli Lehto kertoo, ettei ole koskaan tuntenut toista henkilöä, jolta niin täydellisesti puuttui henkilökohtaisen pätemisen tarve.[8]
Kalle Virtasen puoliso vuodesta 1946 oli kansleri P. J. Myrbergin tytär Kirsti. Pariskunnalla oli viisi lasta.[9]
Eläkkeelle jäätyään 1984 Virtanen vetäytyi kotiinsa Sipooseen ja omistautui matematiikasta kokonaan erillään oleville harrastuksille.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Lehto, Olli: Professori uudisti matematiikan tutkimusta (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat. 16.7.2006.
- ↑ a b c Lehto, Olli: ”Virtanen, Kaarlo Ilmari (1921–2006)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 625–626. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d e Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 823. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
- ↑ a b c Kaarlo I. Virtanen (Mathematics Genealogy Project) North Dakota State University, ndsu.nodak.edu. Viitattu 5.4.2015, täsmennetty 19.5.2019. (englanniksi)
- ↑ Lehto, O. – Virtanen, K. I.: Quasikonforme Abbildungen. Springer-Verlag, 1965.
- ↑ Lehto, O. – Virtanen, K. I.: Quasiconformal Mappings in the Plane. Springer-Verlag, 1973. ISBN 3-540-03303-3
- ↑ Seppälä, Mika: K. I. Virtanen 1921–2006. Arkhimedes, 2006, nro 5, s. 4–5.
- ↑ Lehto, Olli: Ei Yliopiston voittanutta, s. 64. Otava, 1999. ISBN 951-1-16081-8
- ↑ Kuka kukin on. Otava, 1982. ISBN 951-1-06659-5
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Virtanen, Kalle hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
