Pekka Myrberg

Pekka Myrberg vuonna 1922.

Pekka Juhana Myrberg (30. joulukuuta 1892 Viipuri – 21. heinäkuuta 1976 Helsinki) oli suomalainen matemaatikko ja tiedevaikuttaja, joka toimi myös Helsingin yliopiston kanslerina.

Matemaatikon ura

Myrbergin vanhemmat olivat maanmittari Karl Johan Myrberg ja Natalia Akinchina. Hän valmistui ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta 1911, filosofian kandidaatiksi 1914 ja lisensiaatiksi 1916. Myrbergin väitöskirja vuodelta 1916 Zur Theorie der Konvergenz der Poincaréschen Reihen herätti huomiota. Hän kuului Ernst Lindelöfin oppilaista muodustuneeseen nuorten matemaatikkojen ryhmään, joka nosti suomalaisen funktioteoreettisen koulukunnan ja samalla Helsingin yliopiston matematiikan laitoksen maailmanmaineeseen. Ryhmän muita jäseniä olivat Rolf Nevanlinna, Lars Ahlfors ja Frithiof Nevanlinna. Myrberg oli kansainvälisesti arvostettu Riemannin pintojen ja automorfifunktioiden tutkija. Tutkijana aktiivisimmillaan hän oli 1920-luvulla. Myrberg julkaisi toista sataa tieteellistä artikkelia. Myrbergin Teknillisessä korkeakoulussa antamaan opetukseen perustuva oppikirja ilmestyi useana painoksena.

Myrberg toimi ensin matematiikan vanhempana lehtorina Sortavalan lyseossa 1918 – 1919, vuodesta 1919 sitten matematiikan dosenttina Helsingin yliopistossa. Vuonna 1918 Myrberg pääsi Mittag-Lefflerin oppilaaksi ja assistentiksi Tukholmaan. Samalla matkalla hän myös luennoi Lundin yliopistossa. Myrberg toimi sitten matematiikan opettajana Teknillisessä korkeakoulussa vuodesta 1921 ja saman korkeakoulun matematiikan professorina vuodesta 1926. Kun Ernst Lindelöf jäi eläkkeelle vuonna 1938, Myrberg nimitettiin hänen seuraajakseen hakemuksetta, mikä oli tuolloin varsin poikkeuksellinen menettely. Matematiikan professorina Helsingin yliopistossa Myrberg oli vuoteen 1959. Hän toimi 1952 – 1962 Helsingin yliopiston kanslerina, oltuaan 1. vararehtori 1950 – 1952 ja rehtori vuonna 1952. Myrberg opetti myös matematiikkaa Sotakorkeakoulussa 1933 – 1939.

Myrberg nousi johtavaan asemaan suomalaisessa tiedehallinnossa. Hänet oli valittu Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi jo vuonna 1921. Tiedeakatemian hallituksessa hän oli yhtäjaksoisesti vuodesta 1934 vuoteen 1953 ja vuodet 1944 – 1948 sen pääsihteerinä. Tiedeakatemian julkaisusarjan matematiikan osiota Annales Academiæ Scientiarum Fennicæ Series A I Mathematica Myrberg toimitti vuodet 1940 – 1973 ja kehitti siitä arvostetun matematiikan julkaisufoorumin. Myrberg kuului myös alansa arvostetuimpiin kuuluvan julkaisusarjan Acta Mathematican toimituskuntaan vuodesta 1934. Suomen Akatemian lautakunnan puheenjohtaja hän oli 1952 – 1962, Valtion Luonnontieteellisen toimikunnan puheenjohtaja 1950 – 1964 ja Valtion tieteellisten toimikuntien neuvottelukunnan puheenjohtaja 1961 – 1964. Alfred Kordelinin säätiön hallituksen puheenjohtaja Myrberg oli 1952 – 1967. Myrberg oli Arkhimedes-aikakauskirjan perustaja ja sen pitkäaikainen päätoimittaja. Hänet palkittiin ansioistaan sekä Suomen Leijonan että Valkoisen Ruusun ritarikuntien suurristeillä. Teknillinen korkeakoulu promovoi Myrbergin tekniikan kunniatohtoriksi vuonna 1949, Turun yliopisto filosofian kunniatohtoriksi vuonna 1954 ja Tukholman yliopisto vuonna 1960. Myrberg oli Suomen Matemaattisen Yhdistyksen kunniajäsen.

Myrbergin elämässä matematiikalla oli keskeinen osa vielä hänen jäätyään vuonna 1962 eläkkeelle 69-vuotiaana. Hän jatkoi julkaisutoimintaansa kuolemaansa asti. Hänen viimeiset julkaisuna, joita voidaan pitää huomattavina, sijoittuvat 1970-luvun puoliväliin. Niissä hän mm. jatkoi jo nuorempana alkamiaan funktioiden iterointia koskevia tarkasteluja, jotka saivat uutta ajankohtaisuutta 1900-luvun lopun fraktaalitutkimuksista.

Myrberg henkilönä

Myrberg kuului niihin suomalaisiin, jotka nousivat yhteiskunnan huipulle vaatimattomista oloista: Viipurin Kolikkoinmäeltä. Sieltä Myrberg raivasi tiensä suomalaisen yhteiskunnan huipulle ja suuresti arvostetuksi tiedemieheksi kahden perusominaisuuden avulla: poikkeuksellisen lahjakkuuden ja suunnattoman tarmonsa ansiosta. Hän ei koskaan unohtanut karjalaisia juuriaan Helsingin vuosinakaan, vaan kertoi tavoilleen uskollisena värikkäästi omasta lapsuudestaan, mitenkään häpeilemättä vaatimattomia lähtökohtiaan. Usein hän palasi Karjalan maisemiin kesänviettoon myöhempinäkin vuosina ennen kuin alue pakkoluovutettiin talvisodan jälkeen Neuvostoliitolle. Myrbergillä oli keskeinen asema muun muassa Viipurilaisessa Osakunnassa monien vuosien ajan. Myrberg oli tunnettu kuivasta, brittiläistyylisestä huumoristaan. Hän oli ihmisenä poikkeuksellisen lahjakas ja nopeaälyinen, mitä kuvaa hänen väittelynsä vain 24-vuotiaana. Tähän Myrbergin osaltaan pakotti hyvin tiukka taloudellinen tilanne – ei mikään harvinaisuus noina aikoina. Opettajansa Ernst Lindelöfin mukaan Myrberg oli aivan huipputason matemaatikko.

Myrbergin nopeudesta on monia kertomuksia. Ylioppilastutkinnon matematiikan kokeen 10 tehtävää hän ratkaisi 40 minuutissa ja poistui koesalista vastauksensa puhtaaksi kirjoitettuna puolentoista tunnin kuluttua kokeen alusta. Vuonna 1922 Myrberg osallistui Jablonowski-seuran kilpailuun, jossa tehtävänä oli etsiä algebrallisen yhteenlaskukaavan toteuttavat analyyttiset funktiot. Kun Myrbergin sai tiedon kilpailusta, nelivuotisesta kilpailuajasta oli enää 10 kuukautta jäljellä. Myrberg ratkaisi ongelman täydellisesti ja voitti kilpailun. Ollessaan kerran vierailevana tutkijana Göttingenissä hän järjesti matemaatikoille 100 metrin juoksukilpailun ja voitti sen itse.

Myrbergin puoliso vuodesta 1921 oli Ilona Elisabet Kaltimo. Heidän poikansa Lauri Myrberg oli myös Helsingin yliopiston matematiikan professori samoin kuin heidän vävynsä Kalle Virtanen. Ilona Myrbergin kuoltua vuonna 1957 P.J. Myrberg solmi avioliiton Teknillisen korkeakoulun kirjastonhoitajan fil. maist. Marjatta Havun kanssa. Marjatta Myrberg on toinen niistä kahdesta suomalaisesta, jolle on myönnetty ylikirjastonhoitajan arvonimi.

Lähteet

• Mathematics Genealogy Project: Pekka Juhana Myrberg (englanniksi)
• Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivut 523–524.