Kalkoliittinen kausi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

 

Kalkoliittisen kauden aikainen kuparikaivos.

Kalkoliittinen kausi eli kuparikausi[1] oli esihistoriallinen ajanjakso noin 5 000–3 300 eaa., jolloin osattiin sulattaa kuparia. Kalkoliittinen kausi on lyhyt jakso kivi- ja pronssikauden välissä[2]. Kupari oli tällöin yhä harvinaista, ja yleensä työkalut tehtiin kivestä. Ennen kuparikautta luonnonkuparia osattiin takoa ehkä 8 500 eaa. Taotun kuparin kautta pidetään joskus kuparikautena, joskus kivikautena.

Kuparin lisäksi saatettiin kalkoliittisellä kaudella tuntea muitakin metalleja, esimerkiksi lyijy. Kuparin lisäksi tunnettiin saviastiat ja maanviljely. Lähi-idässä kehitys kohti sivilisaatiota tapahtui kalkoliittisellä kaudella. Kuparin tärkeimpiä kehitysalueita olivat Lähi-idässä vuoristoiset Turkki, Iran ja Turkestan. Etelä- ja Väli-Amerikan intiaanit elivät eurooppalaisten saapuessa kuparikautta. Euroopassa ei monilla alueilla varsinaista kuparikautta ollut lainkaan. Indoeurooppalaiset lienevät levittäytyneet laajalle alueelle Euroopassa jo kuparikaudella[3]. Vasarakirveskulttuurin kirveet olivat kuparikirveiden jäljitelmiä. Muottiin kuparia alettiin valaa vasta 3 200–3 000 eaa., suurten sivilisaatioiden synnyn aikoihin.

Kuparikausi, kivi-kuparikausi tai kalkoliittinen kausi (khalkoliittinen kausi, kreikan sanoista χαλκος khalkos ’kupari’ ja λίθος lithos ’kivi’) oli noin 5 000/4 500–3 500 eaa., jos ei lasketa mukaan varhaisinta kylmänä taottua luonnonkuparia, jota osattiin käsitellä ehkä jo 8 000 eaa. (haarukassa 9 500–6 000 eaa.).

Lähi-idässä kuparikaudella tapahtui kehitystä kohti sivilisaatiota: yhteisöjen väkiluku kasvoi ja syntyi melko suuria kyliä. Kalkoliittinen kausi luetaan joskus kivikauteen, joskus metallikauteen. Siksi sitä sanotaan toisinaan kivi-kuparikaudeksi eli eneoliittiseksi kaudeksi. Kaudella osattiin melko yleisesti viljellä maata. Kuparin käytön kehitys oli hidasta ja vei tuhansia vuosia. Aluksi kuparia ei osattu käsitellä taitavasti. Pronssikausi alkoi, kun kupariin opittiin sekoittamaan tinaa.

Lähi-idän kuparikausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuparin käytön leviäminen alkoi ilmeisesti Anatolian ja Syyrian rajalta.

Lähi-idässä käytettiin laajalla alueella kuparimineraali malakiittia väriaineena ja koriste-esineiden tekoon jo Natuf-kaudella. Etelä-Levantista on löydetty malakiittihelmiä ajalta noin 10 000 eaa. Kupari otettiin käyttöön varhaisissa kylissä, joissa asuttiin neliömäisissä taloissa, kasvatettiin karjaa ja viljeltiin maata. Luonnosta löytyvää kuparia alettiin löytöjen mukaan takoa noin 8 500–7 500 eaa. monessa paikassa Kaakkois-Turkissa Syyrian rajalla, esimerkiksi Çayönü Tepesissa ja Aşıklı Höyükissa. Cayonusta on löydetty varhaisia neuloja, naskaleita, koukkuja ja niin edelleen. Muuten monet varhaiset kupariesineet ovat helmiä. Jo Cayonussa osattiin kuparia hieman kuumentaa ennen muokkausta, muttei sulattaa. Mutta taottu kupari yleistyi vasta noin 6 000 eaa. Keramiikan keksiminen synnytti savenpolttouunit. Ehkä tämän takia kuparia alettiin sulattaa noin 5 000 eaa. Varhaista kuparin sulatusta tapahtui Mersinissä. Kuparinkäsittelytaito näyttää levinneen Turkista laajalle Iraniin ja Etelä-Palestiinaan. Se levisi varhain myös Balkanille Romaniaan asti. Kuparin käsittelytaitoa levitti jokin kansa, jonka eräs isälinjan Y-haplotyyppi oli J2. Lähi-idässä kuparin sulatuskaudella noin 5 000–3 500 eaa. tapahtui kehitystä kohti sivilisaatiota: syntyi tuhansien asukkaiden kasteluviljelyllä, karjanhoidolla ja kalastuksella eläviä väestökeskuksia, joiden keskuksena oli temppeli. Yhteiskuntaluokat alkoivat syntyä. Noin 3 700–3 000 eaa. alettiin kupariin sekoittaa arseenia ja myöhemmin tinaa, jolloin pronssikausi alkoi.

Kaukasusvuoristokin oli kuparialuetta. Kupari levisi muun muassa Maikopiin Kaukasiaan ja niin sanottuun kurgaanikulttuuriin.

Kuparikautinen Eurooppa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varnasta löydetyllä kuparikautisella miesvainajalla oli yllään runsaasti kultakoruja.
Pääartikkeli: Kuparikautinen Eurooppa

Kupari levisi Balkanilla laajalle vuoteen 5 000 eaa. mennessä luultavasti Turkista. Toisaalla kupari levisi merenkulkijoiden mukana Espanjan seuduille. Balkanin tunnettuja kuparikautisia kulttuureja olivat Vinčan kulttuuri ja Tripoljen kulttuuri. Nämä loivat suuria kaupunkimaisia kyliä. Espanjassa oli kuparikautinen Los Millaresin kulttuuri. Nauhakeraaminen perinne levitti kuparia Eurooppaan. Alppien jäätiköiltä löydetty Ötzi eli 3 300 eaa. kuparikautta.

Noin 3 500 eaa. alkaen Balkanin kuparikautiset kulttuurit tuhoutuivat.

Kupari Etelä- ja Itä-Aasiassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisia taottuja kuparihelmiä oli Mehrgarhissa sen I-vaiheessa joskus 7 000–5 500 eaa. Kuparin sulatus levisi Pakistaniin syntyvän induskulttuurin alueelle noin 4 500 eaa. ilmeisesti sitä levittäneen väestön mukana. 5. vuosituhannen Kiinassa tunnettiin kupari, mutta harvinaisena. Kuparin sulatus alkoi noin 3 000 eaa., ja pian myös pronssi ilmestyi alueelle. Varhaista kuparia oli mm. Jiangzhain ja Hongshanin kulttuureissa. Kuparin käytön leviäminen Kaakkois-Aasiassa oli muottivalua 4 500–4 000 eaa. Siellä on myös merkkejä maanviljelyn hyvin varhaisesta kehityksestä.

Kupari Amerikassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurten järvien alueella alettiin käyttää kuparia noin 5 000 eaa., jolloin syntyi niin sanottu vanha kuparikulttuuri. Etelä-Amerikassa omaksuttiin kulta noin 2 000 eaa. ja kupari noin 1 400–1 100 eaa. Mesoamerikassa kupari ilmaantui joskus 600–880 jaa.

Kalkoliittisen kauden kirjava nimistö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalkoliittista kautta kutsutaan monilla nimillä.

  • kalkoliittinen
  • khalkoliittinen
  • kuparikausi
  • kivi-kuparikausi
  • eneoliittinen kausi
  • aneoliittinen kausi
  • aeneoliittinen kausi

Kuparikaudelle ominaisia piirteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • maanviljely
  • keramiikka
  • hyvin rakennetut talot, paalukylät
  • kuparin kylmätaonta
  • kudotut kankaat
  • alkeellinen kuvakirjoitus
  • usko jumaliin
  • temppelit
  1. Kuparikausi. Finto asiasanasto. Viitattu 10.4.2022.
  2. Arkeologian kolmiperiodijako. Tieteen termipankki. Viitattu 10.4.2022.
  3. Cartes de l'Europe au chalcolithique. Viitattu 10.4.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]