Ötzi

Ötzin muumion rekonstruktio.

Ötzi on kalkoliittiselta kaudelta noin 3300-luvulta eaa. peräisin oleva jäätynyt ja muumioitunut ihmisruumis, joka löytyi vuonna 1991 Tirolin alueelta Italiasta läheltä Itävallan rajaa. Nykyisen nimensä se sai Ötztalin vuoriston mukaan. Muumiolöytö on yksi 1990-luvun tärkeimmistä arkeologisista sensaatioista. Ruumiille tehdyt tutkimukset ovat antaneet tieteelle paljon uutta ja ainutlaatuista tietoa Euroopan muinaisasukkaista.

Löytö

Ötzin löytöpaikka (punaisella).

Ötzin löysi 19. syyskuuta 1991 Nürnbergistä kotoisin oleva saksalainen pariskunta Helmut ja Erika Simon, joka oli lomailemassa Alpeilla. Ollessaan palaamassa vuoristoon tekemältään hiihtomatkalta ja laskeutuessaan vuoren rinteitä alas he huomasivat osittain sulaneessa lumessa muumioituneen ihmisruumiin. He olivat yllättävän löydön johdosta hämmentyneitä ja epäröivät aluksi ilmoittaa paikallisille viranomaisille löytäneensä ruumiin. He kuitenkin rohkaisivat mielensä ja alhaalla majatalossa he ilmoittivat vainajan löytymisestä.

Viranomaiset irrottivat Ötzin jäisestä maaperästä poranterien ja jäähakkujen avulla. Ruumiin oletettiin alun perin olevan varsin tuore vainaja, sillä seudulla oli aikaisemminkin löydetty jäätyneitä vuorikiipeilijöitä. Tämän vuoksi Ötzi irrotettiin jäästä varsin huolimattomasti ja jäähakkujen iskut vaurioittivat ruumista. Ruumis toimitettiin Innsbruckiin, missä tehdyt tutkimukset kuitenkin paljastivat ruumiin olevan paljon tutkijoiden oletuksia vanhempi.

Ötzin ruumis löydettiin Schnalstalin jäätiköltä Similaun-vuoren rinteeltä. Koska Similaun oli osa Alppeihin kuuluvaa Ötztalin vuorijonoa, muumiolle annettiin nimeksi ”Ötzi”. Ruumis löytyi läheltä Itävallan ja Italian välistä raja-aluetta, minkä vuoksi valtiot kiistelivät oikeudessa Ötzin omistuksesta, kunnes löytöpaikan tarkemmat tutkimukset osoittivat sen olevan 92,56 metriä Italian puolella koordinaateissa 46°46′44″N, 10°50′23″E.

Vuodesta 1998 lähtien Ötzin ruumista on säilytetty yleisön nähtävillä Etelä-Tirolin arkeologisessa museossa Bolzanossa Italiassa. Ötzi on näytteillä erikoisvalmisteisessa kammiossa, jossa on pieni panssarilasista valmistettu ikkuna. Ruumista pidetään kylmässä, ja elektroniset tunnistimet tarkkailevat Ötziä kammion lämpötilan nousun varalta, ettei ruumis ala sulaa tai mädäntyä.

Tieteelliset tutkimukset

Ötzin arvellaan olevan peräisin ajalta noin 3300 ennen ajanlaskumme alkua eli noin 5 300 vuotta sitten, joten hän kilpailee egyptiläisen Ginger-muumion kanssa maailman vanhimman pehmeine kudoksineen säilyneen ihmisruumiin asemasta. Ötzi ei ollut vain jäätynyt, vaan myös pakkasessa kuivunut, joten ruumis on säilynyt poikkeuksellisen hyvin. Ötzin ruumista ja hänellä olleita esineitä on tutkittu hyvin tarkkaan.

Ruumis

Ötzi oli 159 senttimetriä pitkä, melko tummaihoinen ja kenties myös kiharahiuksinen mies, joka oli noin 46-vuotias kuollessaan. Ötzi oli pitempi ja eli kauemmin kuin aikalaisensa keskimäärin. Ötzin ruumiista löytyneiden siitepöly- ja muiden hiukkasten sekä hammaskiilteen isotooppianalyysin perusteella Ötzin on päätelty syntyneen nykyisen Feldthurnsin kylän lähistöllä Bolzanon pohjoispuolella ja viettäneen aikuisikänsä 60 kilometrin säteellä synnyinpaikastaan. Ötzin mitokondrio-DNA (mrDNA) kuuluu haploryhmään K1, mutta sitä ei ole voitu sijoittaa mihinkään ryhmän nykyisistä kolmesta haarasta. Ötzin perimästä 92 prosenttia oli peräisin Anatolian maanviljelyskansoilta, jotka elivät nykyisen Turkin alueella.

Ötziä varten perustetussa instituutissa Bolzanossa Italiassa on isältä periytyvää ainesta, y-linjaa, tutkittaessa tehty havainto, että Ötzin sukua on vielä Sardiniassa ja Korsikassa, mutta muualta se on hävinnyt. Tutkimuksessa todettiin, että hänen veriryhmänsä on O, hänellä oli laktoosi-intoleranssi ja myös viitteitä borrelioositartunnasta löytyi.

Vuonna 2023 julkaistun DNA-tutkimuksen mukaan Ötzillä oli ajalle tyypillisesti tumma iho ja silmät, vaikka hänestä tehdyt rekonstruktiot ovat esittäneet vaaleaihoista. Hän oli todennäköisesti miestyypillisesti kaljuuntunut, mitä ei myöskään ole huomioitu rekonstruktioissa. Ötzin lantiosta otetusta DNA:sta sekvensoitu genomi on tutkimuksen mukaan täydellisempi kuin aiempi genomi, joka oli koottu vuonna 2012, jolloin muinaisen DNA:n tutkimus oli vielä lapsenkengissä. Genomi näytti myös sulkevan pois aiemmin esitetyn geneettisen sukulaisuuden muinaisiin jamnalaisiin ja nykyisiin sardinialaisiin.

Ötzin ruuansulatuselimistöstä on löydetty jäännökset kahdesta ateriasta, joista viimeinen oli syöty vajaa tunti ennen kuolemaa. Toiseen kuului gemssin, toiseen saksanhirven lihaa, ja molempien kanssa oli syöty myös viljaa, juureksia ja hedelmiä. Ötzin syömä vilja oli käsiteltyä yksijyvävehnää, hyvin todennäköisesti leipää. Ötzin mahasta löytyi myös oratuomen siemeniä. Ötziltä on löydetty kolme sappikiveä, mikä viittaa siihen, että hänen ruokavaliossaan oli paljon eläinrasvoja. Ötzin valtimoissa oli rasvakerrostumia. Hän sairasti ateroskleroosia eli valtimoiden rasvoittumistautia.

Varhaisemman aterian seasta löytynyt siitepöly osoitti, että se oli nautittu havumetsässä ja että lähistöllä oli kasvanut vehnää sekä palkokasveja, jotka ovat voineet olla viljeltyjä. Lisäksi löytyi humalapyökin siitepölyä. Siitepöly oli hyvin säilynyttä, jopa niin, että siittiösolut olivat ehjiä, joten sen on täytynyt olla hyvin tuoretta, vain muutaman tunnin vanhaa, joutuessaan Ötzin mahaan. Tästä voidaan päätellä Ötzin kuolleen alkukesästä. Yksijyvävehnän ja oratuomen sato korjataan loppukesästä ja syksyllä, joten näiden ruoka-aineiden on täytynyt olla talven yli varastoituja.

Tatuoinnit

Ötzillä on kymmeniä tatuointeja, joista osa on lähellä sellaisia akupunktiopisteitä, joita käytettäisiin nykyäänkin Ötzillä havaittujen vaivojen kuten reuman akupunktiohoidossa. Ötzillä oli myös piiskamatoja. Tatuoinneista 80 prosenttia on reuman hoidossa käytettyjen pisteiden kohdalla. Niillä oli tutkijoiden mukaan hoitotarkoitus samaan tapaan kuin nykyaikaisella akupunktiolla.

Tatuointeja on löydetty lisää käytettäessä lähi-infrapunaspektroskopiaa. Ihossa on havaittu hiilipohjaista väriainetta, joka imee valoaaltoja eri tavalla kuin iho. Helmikuun 2015 tiedon mukaan tatuointeja on 61, ja ne kaikki on luetteloitu. Pisimmät niistä ovat nelisenttisiä. Tatuoidut kuviot ovat viivojen ja ristien ryhmiä. Bolzanon arkeologisessa museossa Ötzin rintakehän alaosasta on löytynyt viivarykelmä, jossa on neljä 2–2,5 sentin pituista vierekkäistä ohutta viivaa. Aiemmin ei tatuointeja ole havaittu ruumiin etupuolelta.

Vaatteet ja kengät

Ötzin oikean kengän piirros

Ötzin vaatteet olivat varsin hienoa työtä. Hänellä oli heinästä kudottu viitta ja nahkaiset vaatteet ja kengät. Kengät olivat leveät, ilmeisesti suunnitellut lumessa kävelemiseen. Pohjat olivat karhunnahkaa ja päälliset peurannahkaa, punotut osat puunkuorta. Kengissä oli eristeenä heinää, ja ne oli käsitelty vedenpitäviksi eläinrasvoilla.

Ötzin kengistä on tehty rekonstruktioita, ja niitä on jopa aiottu valmistaa myyntiin. Taannoin kuitenkin brittiarkeologi Jacqui Wood on esittänyt kenkien olevan vain lumikenkien osa; tällöin aiemmin repun rungoksi tulkittu esine olisi toisen lumikengän pohja.

Muut varusteet

Ötzillä oli kuparikirves, puukahvainen veitsi, puolivalmis marjakuusesta tehty n. 180 cm pitkä jousi ja 14 nuolta joista vain kaksi olivat valmiita, niiden varret olivat heisipuusta ja kanukasta ja kärjet piikivestä.

Ötzin mukana olleissa esineissä oli kahdenlaista kääpää, joista toinen, pökkelökääpä on tunnettu kansanparannuksessa lääkkeenä. Toinen oli taulakääpää. Ötzin varsin monimutkaiseen tulentekovälineistöön kuului lisäksi yli kymmentä kasvia sekä piikiveä ja pyriittiä.

Kuolema

Ötzin muistoksi pystytetty muistomerkki Similaun-vuorella, josta Ötzin ruumis löydettiin.

DNA-analyysilla Ötzin aseista on löydetty neljän ihmisen verta. Ötzin löytyessä hänen kädessään oli veitsi, jota jotkut arvelevat Ötzin käyttäneen itsepuolustukseen vihollista vastaan juuri ennen kuolemaansa.

Ötzin kuolinsyy oli luultavasti selkään lähelle vasenta keuhkoa osunut nuoli, joka on ammuttu luultavasti alhaalta päin, tai nuijanisku. Ennen sitä Ötzin yleisesti uskottiin kuolleen pakkasessa hypotermiaan. Vuonna 2001 tehty tutkimus kuitenkin osoitti, että Ötziä oli ammuttu nuolella. Nuoli upposi syvälle lihaan ja ehkä aiheutti verenmyrkytyksen tai verenhukan. Ötzin on täytynyt kuolla hyvin tuskallisella tavalla. Nuoli näkyy jo ensimmäisistä Ötzistä otetuista röntgenkuvista, mutta jostakin syystä tutkijat eivät aluksi huomanneet sitä. Myös Ötzin käsissä, ranteissa ja rinnassa on ruhjeita ja haavoja.

Jotkut tutkijat ovat arvelleet Ötzin olleen lammaspaimen, jonka rosvot murhasivat saadakseen hänen lampaansa. Toinen vaihtoehto on, että Ötzi kuoli sotaretkellä. Ötzin kuparikirves viittaa siihen, että hän oli hyvin korkea-arvoinen henkilö, ehkä jopa heimopäällikkö.

Italialaisten tutkijoiden mukaan Ötzi on saattanut kuolla varhain keväällä ja hänet olisi haudattu kuukausien päästä. Hän ei olisi siten ollut paikalla vain sattumanvaraisesti vaan jää olisi kuljettanut häntä hautasijalta löytöpaikkaan. Se selittäisi sen, että Ötzin mahasta löytyneet siitepölyhiukkaset ovat huhtikuusta, kun taas löytöpaikalla olevan jään hiukkaset ovat elo-syyskuulta.

Miksi Ötzi säilyi niin hyvin

Ötzi kuoli hieman yli kolmen kilometrin korkeudella vuoristossa, jossa on kylmää. Ötzin kuoleman jälkeen alkoi sataa lunta. Lumi pakastekuivasi Ötzin ruumiin niin ettei se kelvannut eläinten ravinnoksi tai mädäntynyt. Jonkin ajan kuluttua laajeneva jäävirta vei Ötzin kallionkoloon, josta Ötzin ruumis paljastui vuonna 1991, jolloin jäätikkö suli nopeasti.

Aiheesta muualla

• Archeo News: Genetic tests prove that Oetzi was Central Europe native
• Science: Otzi The Iceman's Genes Reveal Central European Birth, But Sardinian Relatives
• University of Zurich: Iceman Ötzi had bad teeth (Arkistoitu – Internet Archive)
• Torstan Weper: Jäämuumio Ötzi tietää kivikauden salaisuudet. Artikkeli Historia-lehdessä 20.1.2018 [1]