Kaliumkarbonaatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaliumkarbonaatti
Tunnisteet
Muut nimet Potaska
CAS-numero 584-08-7
PubChem CID 11430 ja 516886
Ominaisuudet
Molekyylikaava K2CO3
Moolimassa 138.205 g/mol
Ulkomuoto valkoinen, kiinteä
Sulamispiste 891 °C
Kiehumispiste hajoaa
Tiheys 2,29 g/cm3
Liukoisuus veteen 112 g/100 ml (20 °C:n lämpötilassa)

Kaliumkarbonaatti, K2CO3, on kaliumin hiilihapon kanssa muodostama suola. Potaska on kaliumkarbonaatista yleisesti käytetty nimitys.[1] Se on natriumkarbonaatin eli soodan kanssa analoginen suola, jossa kationina on natriumin sijaan toinen alkalimetalli, kalium.

Kaliumkarbonaattia on käytetty lasin ja suovan raaka-aineena[1] sekä lannoitteena muinaisesta Egyptistä ja Roomasta alkaen. Sitä käytetään toisinaan myös ruoan valmistuksessa. Niinpä esimerkiksi Hämeessä ja Satakunnassa koivuntuhkasta saatua potaskaa on perinteisesti käytetty lipeäkalan valmistukseen.

Kiinteää kaliumkarbonaattia

Sana potaska johtaa itsensä germaanisista kielistä ja merkitsee sananmukaisesti ruukkutuhkaa (ruots. pottaska, saks. Pottasche, engl. potash).[2] Kaliumkarbonaattia onkin menneinä aikoina valmistettu puun tuhkasta[1], Suomessa varsinkin koivun tuhkasta. Tuhka liuotettiin vedessä ja liuos kuivatettiin, jolloin orgaaniset aineet hapettuivat. Epäorgaaniset aineet kiteytettiin.

Kaliumkarbonaattia on vanhastaan saatu myös lampaan villasta pesemällä.[1] Nykyään sitä valmistetaan pääasiassa kaliumhydroksidista hiilidioksidin avulla.[1] Sitä kaivetaan myös teollisuusmineraalilouhoksista. Vuonna 1790 Samuel Hopkins keksi yhdisteelle uuden valmistusmenetelmän, jolle myönnettiin Yhdysvaltojen ensimmäinen patentti.[3]

Pietari Brahe perusti 1600-luvulla Suomen ensimmäisen potaskatehtaan Pohjois-Suomeen, Ruukin kylään.[4]

Kaliumkarbonaattia käytetään elintarvikkeiden valmistuksessa happamuudensäätö- ja nostatusaineena E-koodilla E501.[5] Saman koodin alle kuuluu myös kaliumbikarbonaatti (KHCO3).

  1. a b c d e Otavan iso tietosanakirja, 3. osa (Hirs–Kuur), s. 235, art. Kaliumyhdisteet. Otava, 1963.
  2. Ulla-Maija Kumonen ym.: Suomen sanojen alkuperä, 2. osa (L–P), s. 404, hakusana potaska. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1995. ISBN 951-717-711-9
  3. Pot Ash History Ideafinder. Arkistoitu 15.8.2012. Viitattu 26.7.2012.
  4. Raahen matkailuopas, Potaskan tuotantoa Ruukissa Viitattu 03.03.2024
  5. E501 - Kaliumkarbonaatit ruokavirasto.fi. Viitattu 24.9.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.