Kalevi Hartti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Arvi Kalevi Hartti (1. tammikuuta 1927 Helsinki – 19. elokuuta 1964 Helsinki) oli suomalainen elokuvanäyttelijä ja säveltäjä. Hänet muistetaan rooleistaan Suomisen perhe -elokuvissa. Hän on myös säveltänyt musiikkia moniin elokuviin sekä taustamusiikin muun muassa 1960-luvun Esso-mainokseen. Hartti kuoli tehtyään itsemurhan 37-vuotiaana.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säveltäjänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
” ”Kalevi oli sellainen jännittävä vähän isompi veli. Hän harrasti kilpapyöräilyä ja oli ennen kaikkea loistava jazzpianisti. --- Hänen musisointinsa tapahtui vaivattomasti ja nautinnollisesti.” ”

– Lasse Pöysti kuvailee muistelmissaan Kalevi Harttia

Kalevi Hartti opiskeli Sibelius-Akatemiassa 1939–1948 ja Helsingin yliopistossa 1952–1954. Hän opiskeli lisäksi Yhdysvalloissa Metropolitan School of Musicissa.

Hartti tuli tunnetuksi jazzmuusikkona, ja esiintyi 1950-luvulla perustamansa yhtyeen kanssa omissa konserteissaan sekä radiossa. Lisäksi hän levytti jazzia, muun muassa Cole Porterin sävellyksen ”Night and Day” ja Harry Warrenin ”September in the Rain”. Hän teki myös sävellyksiä kaikkiaan seitsemään Aarne Tarkaksen elokuvaan. Näitä olivat muun muassa Kovanaama, Tyttö lähtee kasarmiin, Paksunahka ja Olin nahjuksen vaimo. Elokuvassa Kasvot kuvastimessa 1953 Hartti hyödynsi jo aiemmin levytettyjä lauluja ”Etelän yössä”, ”Dolorosa”, ”Kotisaaren poukama” ja ”Venetsiana”. Harha-askeleeseen vuonna 1964 Hartti sävelsi joulusävelmän. Elokuvassa Vihdoinkin hääyö... on kaksi Hartin säveltämää valssia, sekä sovittama ”Häämarssi”. Kovanaamassa taas kuullaan yli 20-minuuttisen päämusiikin lisäksi Hartin säveltämä ja Tarkaksen sanoittama kappale ”Kaukokaipuu”. Hartin sävellysuralla poikkeus oli ”läpisävelletty” elokuva Kesäyön lapset, jossa musiikki soi koko elokuvan ajan.

Elokuvan Olin nahjuksen vaimo kuvaukset Pariisissa innoittivat Harttia säveltämään Reino Helismaan sanoituksen ”Pariisi ja kevät”. Lisäksi Hartti sävelsi musiikkia näyttämölle ja radiokuunnelmiin. Hän teki sävellyksiä myös lyhytelokuviin, kuten tukkukauppaa esittelevään Ikuiseen kiertokulkuun, sekä henkilökuvaan Mies ja hänen maailmansa. Antti Wihurin tarina. Mainosmusiikkia Hartti teki yrityksille kuten Asko, Esso ja Valio.

Hartti sävelsi myös musiikin muutamaan varhaiseen tv-näytelmään, muun muassa Jean Anouilh’n komediaan Prinssi ja hatuntekijä (1961, Suomen Televisio) ja Aleksis Kiven Olviretkeen (1967, Mainostelevisio). Vuodesta 1956 hän oli osakkaana ja teknillisenä johtajana X-Filmi Oy:ssä, jonka toimialana oli elokuvaohjelmien valmistaminen.

Teoksessa Rumbakuninkaista salsatähtiin (1997) sanotaan, että Kalevi Hartin levyttämä instrumentaalikappale ”Rumba bueno” (1954) bongosooloineen poikkesi 1950-luvun puolivälin valtavirtauksesta.

Näyttelijänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hartti sai ensikosketuksen elokuva-alalle 16-vuotiaana. Kesällä 1942 hän oli mukana elokuvan Uuteen elämään kuvausryhmässä sekä statistina. Suomisen perheestä kertovissa elokuvissa Hartti näytteli Suomisen Ollia esittäneen Lasse Pöystin luokkatoveria, Eka Teiralaa, tosin sarjan toisessa elokuvassa Suomisen Ollin tempaus hänen roolinsa oli Jaska Suominen, joka ei kuitenkaan ollut Ollille sukua. Eka Teiralan roolissa Hartti esiintyi kolmessa seuraavassa elokuvassa: Suomisen taiteilijat, Suomisen Olli rakastuu ja Suomisen Olli yllättää. Eka on jonkin verran murrosikäisempi kuin Olli, ja esimerkiksi Suomisen taiteilijoissa kymmenisen senttiä Ollia pidempi.

Eka Teiralan lisäksi huomattavin Hartin elokuvarooleista oli Veikko Syvärinen elokuvassa Kasvot kuvastimessa, johon hän teki myös sävellyksen. Hartti toimi myös kamera-assistenttina vuoden 1952 kesäolympialaisten aikaan kuvatuissa dokumenteissa Maailmat kohtaavat ja Kultaa ja kunniaa.

Suomis-elokuvien jälkeen Hartin filmityöt jäivät taka-alalle säveltämisen vaihtuessa päätyöksi, ja vuoden 1953 jälkeen hän esiintyi enää pikkurooleissa. Viimeiseksi elokuvaksi jäi Teerenpeliä (1963).

Hartti teki 37-vuotiaana itsemurhan hirttäytymällä.[1] Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.[2]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvasävellykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvaroolit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Jussi Niiranen: ”Äiti sabotoi nuoren lahjakkuuden elämää”, Ilta-Sanomien TV-liite 45/2022 (10.11.2022), s. 10–11.
  2. ↑ Arvi Kalevi Hartti 1927-1964 Hautahaku. Arkistoitu 8.3.2023. Viitattu 28.5.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä säveltäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kalevi_Hartti&oldid=21625050”