Kalajoen kapina
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Kalajoen kapinaksi kutsutaan lokakuun alussa 1953 Kalajoella Keski-Pohjanmaalla markkinatanssien aikana tapahtunutta yhteenottoa poliisin ja iltamayleisön välillä. Noin kymmenen minuuttia kestäneessä yhteenotossa ei kukaan loukkaantunut ja aineelliset vahingotkin jäivät vähäisiksi, mutta seuraavana vuonna pidetyssä oikeudenkäynnissä tuomittiin 5 henkilöä kapinasta syytettynä kuritushuonerangaistuksiin ja kaksi muuta sai ehdollisen tuomion. Ankaria tuomioita ei Kalajoella hyväksytty, vaan niitä pidettiin viranomaisten kostona poliisien kokemasta arvovallan menetyksestä.
Professori Juho Saari kirjoitti Kalajoen kapinasta vuoden 2022 joulukuussa julkaistun Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantaman 404-sivuisen kirjan Kalajoen kahakka – Viimeinen kansankapina 1953. ISBN 9789518584219.
Kapinan tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapaus sai alkunsa Kalajoen nuorisoseuran järjestämien markkinatanssien aikana, kun nuorisoseuran talolla paikalla olleet liikkuvan poliisin konstaapeli ja paikallinen poliisi yrittivät lähteä viemään muutamia humalaisina häirikköinä pitämiään nuoria miehiä putkaan poliisiautolla. Iltamayleisön mielestä poliisin toiminta oli pikkumaista ja virkaintoista. Kun erästä miehistä ryhdyttiin viemään poliisiautoon, hän löi toista konstaapeleista samalla, kun paikalle kertynyt yleisö vaati miehen vapauttamista. Lyönnin kohteena ollut poliisi koetti lyödä pidätettyä, mutta lyönti osuikin erääseen sivulliseen, jota poliisi yritti sitten myös viedä autoon. Yleisö puuttui kuitenkin tässä vaiheessa asiaan ja riisti pidätetyt poliiseilta. Poliisit pakenivat autoonsa, mutta eivät heti päässeet lähtemään, kun osa miehistä nosti auton perää ilmaan. Tilannetta seuraamaan oli tässä vaiheessa tullut jo useita satoja henkilöitä, sillä tanssisalissa oli juuri päättynyt markkinapolska ja tanssijat tulivat nyt ulos vilvoittelemaan.
Poliisit palasivat tanssipaikalle saatuaan lisävahvistuksia, mutta tässä vaiheessa yleisö oli jo hajaantunut paikalta tanssien jatkuessa. Lopullisiksi kapinan vahingoiksi jäivät rikkoontunut poliisiauton ovi, jonka korjaaminen tuli maksamaan 112 markkaa, sekä erään kapinoitsijan piikkilangoissa revenneet housut. Poliisi oli kuitenkin kärsinyt arvovaltatappion.
Oikeudenkäynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalajoen nimismies Yrjö Närhinen joutui käynnistämään asiassa tutkinnan, sillä sisäministeriössä haluttiin saada selvyys siihen, mistä poliisiauton oven korjauslasku oli syntynyt. Kapinan päätekijöinä pidetyt miehet pidätettiin ja vietiin joulukuun alussa tutkintavankeuteen Oulun lääninvankilaan. Tammikuussa 1954 viisi heistä tuomittiin kapinasta keskimäärin noin puolentoista vuoden kuritushuonerangaistuksiin ja kaksi sai puoli vuotta ehdollista vankeutta. Tapauksen erikoisuutta lisäsi se, että Kalajoella suljetuin ovin käydyssä oikeudenkäynnissä tuomarina oli asessori Iivari Liukko Helsingistä ja syyttäjänä Kalajoen nimismiehen asemesta poliisitarkastaja Tapani Linna Oulusta. Pidätettyjen joukossa oli Kalajoen Nuorisoseuran puheenjohtaja Janne Siipola ja seuran järjestysmiehenä toiminut maanviljelijä Joni Ojala. Siipola sai tuomion yllytyksestä väärään valaan, ja Ojalalle langetettiin puoli vuotta ehdollista vankeutta, vaikka hän ei ollut osallistunutkaan tapahtumiin vaan päinvastoin kieltänyt paikalla ollutta yleisöä koskemasta poliisiautoon.
Jälkipyykkiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalajoella yleinen mielipide piti tuomioita epäoikeudenmukaisina ja liian ankarina. Nimismies Närhinen erosi virastaan, koska hän ei halunnut osallistua jutun käsittelyyn, jossa hänen mielestään liikkuvan poliisin arvovallan palauttaminen oli sanellut syytetyille langetetut tuomiot. Kalajoen kirkkoherra ja entinen Maalaisliiton kansanedustaja V. H. Kivioja yritti saada tuomiot purettua ja tuomitut armahdettua. Kivioja oli asiasta yhteydessä muun muassa pääministeri Urho Kekkoseen, ja hän lähetti myös asiasta oikeuskanslerin virastoon useita kantelukirjelmiä, joissa viranomaisia syytettiin tapauksen tutkinnan ja kuulustelujen aikana tehdyistä virheistä ja jopa vääristä valoista. Kapinan seurauksena kalajokilaisten ja poliisiviranomaisten välit pysyivät pitkään jännittyneinä.
