Kaipala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaipalan muinaislinnan maavallia.

Kaipala[1] (ven. Ка́йболово, Kaibolovo) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Ahokylän kunnassa. Se sijaitsee Sumajoen varrella viisi kilometriä Ahokylästä luoteeseen. 2000-luvun alussa kylässä oli 75 asukasta.[2][3]

Sumajoen rannalla kaksi kilometriä Kaipalasta luoteeseen on sijainnut novgorodilaisten 1100-luvulla rakentama maavallin ja kaivannon suojaama muinaislinna. Sen sisällä tehdyissä kaivauksissa on löydetty asuin- ja talousrakennusten jäänteitä, merkkejä raudantuotannosta, metalliesineitä, koruja ja slaavilaisperäisten saviastioiden kappaleita. Linnoitus tuhoutui ilmeisesti vuosina 1240–1241, jolloin Saksalainen ritarikunta hyökkäsi alueelle.[4]

Vuonna 1500 Kaipalan kylä kuului Novgorodin Vatjan viidenneksen Kaprion kihlakunnan Ratsinan pogostaan. Jo tuolloin siellä sijaitsi läänitystilallisen hovi,[5] joka on merkitty myös 1600-luvun ruotsalaisajan karttoihin[6][7]. Vuonna 1796 Paavali I lahjoitti Kaipalan kartanon paroni Rotkirchille. Siitä on säilynyt uudelleen rakennettu päärakennus ja osa puistoa. Kaipalassa on myös puisen tsasounan (mahdollisesti vuosina 1713–1714 rakennetun entisen kirkon) raunio.[2] Kattilan vatjalaisalueen lähellä sijainneen kylän asukkaat olivat venäläisiä[8].

Inkerissä on ollut myös kaksi muuta Kaibolovo-nimistä kylää, toinen Kurkolanniemellä Kosemkinassa (suom. Kaipaala) ja toinen Liissilän seurakunnassa (suom. Kaipala tai Kaipola)[9][10].

  1. EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 17.10.2015.
  2. a b Kultura Leningradskoi oblasti: Kaibolovo enclo.lenobl.ru. Viitattu 29.2.2012. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
  3. Falilejevskoje selskoje poselenije: Zemlja i imuštšestvo falileevo.ru. Viitattu 29.2.2012. (venäjäksi)
  4. Smolski, D.I.: Istoritšeskoje prošloje i arheologitšeskije pamjatniki našego kraja. Kingisepp: Otdel kultury Kingiseppskoi merii, 1994. Teoksen verkkoversio.
  5. Novgorodskija pistsovyja knigi, izdannija arheografitšeskoju komissijeju. Tom treti: Perepisnaja obrotšnaja kniga Vodskoi pjatiny, 1500 goda. Pervaja polovina, s. 554. Sankt-Peterburg: Tipografija V. Bezobrazova i komp., 1868.
  6. Karta Ingermanlandii: Ivangoroda, Jama, Koporja, Noteborga ... iz materialov, naidennyh v švedskih arhivah, pokazyvajuštšaja razdelenije i sostojanije onogo kraja v 1676 godu aroundspb.ru. Arkistoitu 31.5.2012. Viitattu 29.2.2012.
  7. Ruotsalainen Inkerinmaan kartta vuodelta 1704 vsevinfo.ru. Viitattu 29.2.2012.
  8. Karta Ingermanlandii: Ivangoroda, Jama, Koporja, Noteborga ... iz materialov, naidennyh v švedskih arhivah, pokazyvajuštšaja razdelenije i sostojanije onogo kraja v 1676 godu. Määritä julkaisija!
  9. Randefelt, Roland: Inkeri: tiekartta 1:200 000. Vantaa: Ingriainfo Oy, 1992. ISBN 951-96326-0-3
  10. Eesti Keele Instituudi kohanimeandmebaas eki.ee. Viitattu 29.2.2012.