Kurkolanniemi
Kurkolanniemi (ven. Ку́ргальский полуо́стров, Kurgalski poluostrov) on Suomenlahden eteläpuolella Narvanlahden ja Laukaanlahden välissä sijaitseva niemimaa, joka kuuluu Leningradin alueen Jaaman piirin Laukaansuun kuntaan. Niemen keskellä sijaitsee Pärspäänjärvi, joka on yhdistetty kanavalla Suomenlahteen. Pärspäänjärven eteläpuolella on matala, hiekkapohjainen Valkeajärvi. Niemen korkein kohta on Kiiskalan eteläpuolella sijaitseva Linnamäki (ven. гора Городок, gora Gorodok).
Kurkolanniemi on vanhaa inkerinsuomalaisten ja inkerikkojen asuinseutua. Paikallisen tarinan mukaan suomalaiset ovat ”ruotsalaisten rantarosvojen” jälkeläisiä, mutta todellisuudessa he lienevät muuttaneet tänne 1600-luvulla Virolahden, Säkkijärven ja Viipurin seudulta sekä Suomenlahden ulkosaarilta. Nimityksiä äyrämöiset tai savakot ei Kurkolanniemellä ole tunnettu. Paikallisessa murteessa on inkeroisen ja vatjan kielestä omaksuttuja piirteitä. Alueelta on kerätty runsaasti kansanrunoja.
Ennen toista maailmansotaa suomalaisten asuttamia kyliä olivat Hakaja, Kaipaala, Kiiskala, Kirjamo, Konnu, Kurkula, Lutonkylä (Луттово, Luttovo), Vena ja Vipiä. Suomalaiset kuuluivat Kosemkinan eli Narvusin luterilaiseen seurakuntaan. Ortodoksisia inkerikkoja asui Hamalassa, Kurkulassa ja Pärspäässä. Perinteisiä elinkeinoja olivat kalastus ja maanviljely.
1930-luvulla Kurkolanniemestä tuli rajavyöhykettä, ja sen kärkeen rakennettiin sotilastukikohta. Niemen ympäri ja sen sisäosiin tehtiin mukulakivitiet, jotka ovat edelleen käytössä. Kurkulaan rakennettiin rautatie, joka on sittemmin purettu. Toisen maailmansodan aikana suomalaiset siirrettiin Suomeen. Neuvostoliittoon palattuaan heidät karkotettiin Kalininin, Novgorodin ja Pihkovan alueille, mistä monet pakenivat Viroon ja Karjalan tasavaltaan.
Ensimmäiset suomalaiset pääsivät palaamaan kotikyliinsä 1950-luvulla. Nykyään heitä on Kiiskalan, Konnun, Hakajan, Kirjamon ja Vipiän kylissä. Monet asuvat vakituisesti Narvassa ja viettävät vain kesät kotikylissään. Seudulla on paljon myös Venäjän armeijan upseerien huviloita. Inkeroisen kieltä puhuu vielä muutama Pärspäässä asuva vanhus.
Kurkolanniemi on nykyään rajavyöhykettä, jonne pääsyyn tarvitaan lupa. Niemellä sijaitsee luonnonsuojelualue, jolla suoritetut hakkuut ovat viime aikoina herättäneet runsaasti huomiota. Alueelle on jo pitkään suunniteltu Inkerinmaan luonnonpuistoa.
Konnun entisestä kerhotalosta on remontoitu luterilainen rukoushuone. Hakajan hautausmaalla on Stalinin vainoissa menehtyneiden muistomerkki, Konnun lähellä saksalaisten ampuman Pantelei Yllön muistomerkki. Kurkolanniemen kylistä on linja-autoyhteys Laukaansuuhun ja Jaamaan.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Savijärvi, Ilkka ja Muusa & Heikkinen, Janne: Vot, ihminen tahtoo kotimaalle: Länsi-Inkerin kieltä ja kohtaloita. Joensuu: Joensuun yliopisto, humanistinen tiedekunta & Joensuu University Press, 1996.
- Suhonen, Seppo: Suomalaisia Inkerin Kurkolanniemellä. Pietarin tie jatkuu, 2005, s. 127–141. Helsinki: Pietari-säätiö.
- Western Ingria - Where Languages and Dialects Meet (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)