Siirry sisältöön

Ahokylä (Venäjä)

Wikipediasta
Ahokylä
Фалилеево, Falilejevo
Utesenin kartano.
Utesenin kartano.
lippu
lippu

Ahokylä

Koordinaatit: 59°32′6″N, 28°55′57″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 121,22 km²
Väkiluku (2015) 1 400









Ahokylän kunta Jaaman piirin kartalla.

Ahokylä[1] (ven. Фалиле́ево, Falilejevo) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Leningradin alueen Jaaman piirissä Venäjällä. Kylä sijaitsee Sumajoen varrella 35 kilometriä Jaamasta koilliseen. Kunnassa on 1 400 ja kylässä 1 100 asukasta (vuonna 2015)[2].

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahokylän kunnan pinta-ala on 121,22 neliökilometriä. Se rajoittuu etelässä Jaaman piirin Opoljan ja lännessä Kattilan, pohjoisessa Lomonosovin piirin Kaprion ja idässä Volossovan piirin Pekunitsan, Simetsan ja Kolositsan kuntiin.[3][4] Pinta-alasta 61,5 % on metsää, 34,8 % maatalousmaata ja 3,7 % asuinaluetta[5].

Kunta sijaitsee Länsi-Inkerin ylängöllä. Pinnanmuodostukseltaan se on kumpuilevaa tasankoa.[6] Alueella virtaavat Siesta ja sen sivujoki Suma[7]. Hyötykaivannaisiin kuuluu turve[8]. Sumajoen laaksoon suunnitellaan luonnonsuojelualuetta[9].

Asutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahokylän kuntaan kuuluu yhdeksän kylää: Ahokylä, Kaipala, Korkka (ven. Gorka), Lousnankylä (Louzno), Ratsina, Siesta, Tomassova (Domašovo), Unatitsa ja Uteseni (Utešenije)[3]. Noin sadan asukkaan kyliä ovat Tomassova ja Kaipala. Utesenissä ei ole lainkaan vakituista asutusta.[2]

Kunnassa sijaitsee lisäksi yksi puutarhapalsta-alue. Kesäasukkaiden määräksi arvioidaan noin tuhat henkeä.[10]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sumajoen rannalla kahden kilometrin päässä Kaipalan kylästä on sijainnut novgorodilaisten 1100-luvulla rakentama puolustuslinna, jonka saksalaiset ristiritarit hävittivät vuonna 1240[11]. Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuodelta 1500 mainitaan Ratsinan pogosta, johon kuului suurin osa nykyisen kunnan kylistä[12]. Unatitsaan perustettiin ruotsalaisaikana 1600-luvulla luterilainen seurakunta[13]. 1800-luvulla seudulle rakennettiin aateliskartanoita, joista eräät ovat osittain säilyneet[14]. Peter von Köppenin mukaan Ahokylässä asui vuonna 1848 venäläisten ohella 16 Novasolkan luterilaiseen seurakuntaan kuulunutta savakkoa[15]. Vuoden 1899 väestönlaskennan mukaan Ratsinan volostin asukkaat olivat kymmenkuntaa virolaista lukuun ottamatta kaikki venäläisiä[16]. Venäjän keisarikunnan hallintorakenteen puitteissa Ahokylä kuului Pietarin kuvernementin Jaaman kihlakuntaan.

Liikenne, talous ja palvalut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeimmät liikenneväylät ovat Perliisilän ja Kuurlan sekä Tomassovan ja Gorodištšen väliset asfaltoidut maantiet. Kunnasta on kolme päivittäistä linja-autovuoroa Jaamaan.[17]

Paikallisista työnantajista tärkeimpiä ovat julkiset palvelut. Suurin osa työvoimasta työskentelee lähikunnissa, Laukaansuun satamassa, Jaamassa ja Pietarissa. Kunnassa toimii kolme maatalousyritystä ja juomavesipullottamo.[18]

Keskuskylän palveluihin kuuluvat lastentarha, peruskoulu, kulttuuritalo, kirjasto, lääkintäasema apteekkeineen, posti, pankki ja viisi myymälää. Keskikoululaiset opiskelevat Jaamassa. Kaipalassa ja Ratsinassa on myymälät.[19]

Kyläkuva ja nähtävyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sumajoen kahtia jakama Ahokylä koostuu matalista kerrostaloista, puutarhapalstojen ympäröimistä omakotitaloista, julkisista rakennuksista ja vailla käyttöä olevista maatalousyrityksen rakennelmista[20].

Kaipalan muinaislinna on valtakunnallinen suojelukohde. Muita kulttuurihistoriallisia muistomerkkejä ovat kaksi keskiaikaista hautapaikkaa, Utesenin kartanoalue, Ratsinan kirkko ja toisen maailmansodan yhteishaudat.[21]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 55. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio Viitattu 9.10.2015.
  2. ↑ a b Plan, s. 52.
  3. ↑ a b Plan, s. 14.
  4. ↑ Projekt generalnogo plana munitsipalnogo obrazovanija Falilejevskoje selskoje poselenije Kingiseppskogo munitsipalnogo raiona Leningradskoi oblasti: Situatsionnaja shema fgis.economy.gov.ru. 2016. Arkistoitu 2.2.2016. Viitattu 30.1.2017.
  5. ↑ Plan, s. 38.
  6. ↑ Plan, s. 31.
  7. ↑ Plan, s. 28–29.
  8. ↑ Plan, s. 35–36.
  9. ↑ Plan, s. 97.
  10. ↑ Plan, s. 52–54.
  11. ↑ Plan, s. 16.
  12. ↑ Perepisnaja obrotšnaja kniga Votskoi pjatiny, 1500 goda: Pervaja polovina, s. 553, 933. Sankt-Peterburg: Arheografitšeskaja komissija, 1868.
  13. ↑ Väänänen, Kyösti: Herdaminne för Ingermanland I: Lutherska stifsstyrelsen, församlingarnas prästerskap och skollärare i Ingermanland under svenska tiden, s. 129. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 1987. ISBN 951-9018-28-X
  14. ↑ Administratsija MO Falilejevskoje selskoje poselenije: Istorija poselenija falileevo.ru. Viitattu 5.2.2017.
  15. ↑ v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 85. St.-Petersburg. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  16. ↑ Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 322–343. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.
  17. ↑ Plan, s. 66–73.
  18. ↑ Plan, s. 47–50.
  19. ↑ Plan, s. 60–65.
  20. ↑ Plan, s. 41–42.
  21. ↑ Plan, s. 99–102.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ahokylä_(Venäjä)&oldid=22764985”