Kalixjoki
| Kalixjoki | |
|---|---|
 Röduppleden on Ylikainuussa toimiva autolautta, jonka käyttö on ilmaista. |
|
| Maat | Ruotsi |
| Kunnat | Kiirunan kunta, Pajalan kunta, Ylikainuun kunta, Kalixin kunta |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kalixjoen vesistö |
| Pinta-ala | 18 130 km² [1][2] |
| Järvisyys | 4 % [2] |
| Pääuoman pituus | 460 km [3] |
| Pääuoman osuudet | Kalixjoki ←Visttasjohka |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Kaalasjärvi, Jällivaara |
| [a] | |
| Laskupaikka | Kainuu, Kainuun kunta |
| [b] | |
| Läpivirtausjärvet | Djupträsket (d), Räktjärv (d), Morjärvsträsket (d), Kamlungträsket (d) |
| Sivu-uomat | Tärännönjoki, Kaitumälven (d), Ängesån (en), Alsån (d), Narkausjoki (d), Teurajoki (d), Q10551703, Q10430639, Grundträskån (d) |
| Taajamat | Narkaus, Ylikainuu, Kainuu |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 461 m [c] |
| Laskukorkeus | 0 m |
| Korkeusero | 461 m [d] |
| Pituus | 430 km [e] |
| Kaltevuus | 1,07 m/km [f] |
| Keskiylivirtaama | 1 450 m³/s (MHQ) [2] |
| Keskivirtaama | 295 m³/s (MQ) [1][2] |
| Keskialivirtaama | 52 m³/s (MNQ) [2] |
| Muuta | |
 Kalixjoen valuma-alueen pääuoma on itse Kalixjokea pitempi. Pääuoma alkaa järvien yläpuolelta, kun Kalixjoki alkaa vasta järvien jälkeen. |
|
| Muualla | Wikimedia Commons |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kalixjoki [4] eli Kainuunväylä [5] (ruots. Kalixälven, Kalix älv, pohjoissaameksi Gáláseatnu, meänkielellä Kainuunväylä, Kainuunjoki) on osa Kalixjoen vesistön pääuomaa Pohjois-Ruotsin Lapissa ja Norrbottenissa. Se saa alkunsa Kebnekaisen tunturialueelta Kiirunasta ja laskee Itämeren Pohjanlahteen Perämerellä Kainuun taajaman (ruots. Kalix) lähellä. Tornionjoki virtaa vapaana ja on siksi Itämerellä merkittävä siika- ja lohijoki.[1][4]
Joen kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalixjoki alkaa karttojen mukaan Kaalasjärvestä saman nimisen kylän sillan alta. Siinä kohtaa järven luusuassa joen keskivirtaama on 29,0 m³/s. Joki virtaa luusuasta lähes viivasuoraan noin 60 kilometriä ja laskee Lappeasuvantoon (ruots. Lappeasuanto). Tällä matkalla on joen keskivirtaama kasvanut arvoon 39,6 m³/s, mutta nyt siihen yhtyy oikealta puolelta lännestä tuleva Kaitumälven ja se kasvattaa keskivirtaaman 91,0 m³/s.[6][1][2]
Joen virtaussuunta on aluksi itäinen ja mutkittelee hieman, mutta sitten se kääntyy 25 kilometrin päässä Parakassa itä-kaakko-suuntaiseksi. Alempana sen suunta kääntyy aivan kaakkon päin, kunnes se kohtaa 55 kilometrin päässä sijaitsevan Tärännön. Tärännössä Kalixjokeen yhtyy Tärännönjoki, jonka keskivirtaama on 82 m³/s. Sivujokien tuomat virtaamat on kasvattanut Kalixjoen virtaamaksi noin 100 m³/s ja yhtymäkohdassa se kasvaa vielä arvoon 180 m³/s.[6][1][2]
Tärännössä Kalixjoki kääntyy kymmeneksi kilometriksi etelään ja oikaisee sitten 20 kilometriksi kaakkoon, mutta lopulta suunta säilyy 65 kilometriä kohti etelää. Silloin joki saapuu Ylikainuuseen, missä siihen yhtyy oikealta luoteesta tuleva Ängesån. Joen silloinen virtaama 220 m³/s ja se kasvaa arvoon 290 m³/s. Joen yhtymäkohdassa Kalixjoki virtaa muutaman järven läpi. Ne ovat Djupträsket, Räktjärv, Morjärvträsket ja Kamlungträsket. Järviketjua kestää 40 kilometrin verran. Viimeisen järven jälkeen joki laskee Kainuussa (ruots. Kalix) leveään lahteen, joka aukeaa saarien väliin Kalixin saaristoksi Perämerellä. Kalixjoen keskivirtaama sen suistossa on 295 m³/s.[6][1][2]
Vesistöalue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Kalixjoen vesistö
Ruotsin vesistöjako
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka maantieteellisesti on helppo nimetä Kalixjoen valuma-alue Kalixjoen vesistöalueeksi, ei sen löytäminen viranomaistietokannasta ole helppoa. Ruotsin vesistöalueet on jaettu varsin pieniin osaalueisiin ja niitä on Kalixjoen tapauksessa todennäköisesti kymmeniä. Osa-alueilla on tunnuksina kaksinumeroisia tunnuslukuja, joille ei ole annettu Suomen vesistöaluejaon tapaan nimiä.
Valuma-alue ja bifurkaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalixjoki on nykyään vesistöalueensa pääuoma aina Kaalasjärveltä asti. Vielä vuonna 1985 kulki vesistöalueen pääuoma yläjuoksulla ensin Kaitumälvenin (keskivirtaama 49 m³/s [2]) vesireittiä ja alajuoksulla Kalixjoen reittiä. Siihen aikaan Kalixjoki oli pääuomansa sivujoki (40 m³/s [2]). Nykyään muuttunut ja aikaisempi sivujoki on nykyään pääuomaa ja Kaitumälven sen sivujoki.[1]
Kalixjoen sivujoki Tärännönjoki haarautuu Tornionjoesta ja tuo keskimäärin 56–57 % sen yläjuoksun vedestä Kalixjokeen [7]. Tällainen kahden joen välinen luontainen yhteys on varsin harvinainen ilmiö. Se myös vaikuttaa Kalixjoen todellisen valuma-alueen pinta-alan suuruuteen. Näiden jokien yhteydessä mainitaan usein myös laskennallinen pinta-ala. Ilman Tärännönjoen vaikutusta Kalixjoen valuma-alue on 18 130 neliökilometriä, mutta jos siihen lasketaan mukaan Tornionjoen Tärännönjoen ottama poistuman mukainen osuus, kasvaa valuma-alueen pinta-ala 23 846 neliökilometriin. Tärännönjoen haarautumiskohdan yläpuolella on Tornionjoen keskivirtaama (MQ) 148 m³/s ja haarakohdan alapuolella enää 66 m³/s. Tärännönjoki lisää Kalixjoen virtaamaa melkoisesti 82 m³/s. Tätä ilmiötä kutsutaan bifurkaatioksi.[8][7][1][2]
Yhteiskunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taajamia, kyliä ja siltoja joen varrelta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiirunan kunnassa Kiirunan lähellä ja muuttuu pian Kiirunan ja Jällivaaran rajajoeksi. Nilivaaran piirin jälkeen joki irtautuu rajasta ja virtaa sitten ensin Pajalassa ja sitten etelään laskiessaan aluksi Ylikainuussa ja lopuksi Kalixissa.[6]
Kalixjoki alkaa nimikkojokena Kaalasjärvestä (toisena nimenä vieläpä Kaalasjoen nimisenä) sen itäpuolen luusuasta, joka sijaitsee Kaalasjärven kylän kohdalla. Muutama kilometri kylän alapuolelta kulkee Kiirunaan tie, josta haarautuu joen yli Fjällnäsiin johtava tie Kalixforsbron sillan kautta. Ylityskohdalla sijaitsee myös samanniminen pieni kylä. Kaalasjärveltä Lappeasuvantoon on matkaa 60 kilometriä ja sen varrella sijaitsee pieni Kiviniemen kylä. Lappeasuvannolla joen ylittää kaksi siltaa, josta uudempaa käyttää Svappavaaraan johtava valtatie E10/E45. Lappeasuvannon ja Tärännön väli on melko asumatonta seutua. Joen varrella on haja-asutusta ja pieniä muutaman talon kyliä. Niistä voidaan mainita Yli-Parakka ja Ali-Parakka, Nurmasuanto ja hieman suurempi Männikkö. Joen voi täällä ylittää useaa siltaa pitkin. Parakassa on silta, tiellä 395 on ja myös Männkössä on silta. Täräntö on isompi paikkakunta, jossa joen voi ylittää kahta siltaa pitkin. Toinen silloista vie tielle 394. Tärännön jälkeen jokilaaksoon on raivattu viljelymaata, joka seuraa peltopalstoina kapeana jokea seuraavana vyöhykkeenä. Merkittävät taajamat löytyvät Narkauksesta, Jockfallista ja Ylikainuusta, joka on kuntansa keskusta. Kaikissa näissä on sillat, josta sekä Ylikainuun yläpuolella että taajamassa olevat sillat ovat tärkeimmät. Joen molempia rantoja seuraa tiet ja ne yhtyvät valtatiehen E10 Svartbyssa ennen uomassa olevia suuria järviä. Morjärvissä tie 744 kulkee järven pohjoisosan saarien kautta sen toiselle puolelle. Ennen Kalixia joen ylittää sillat Kamlungenin koskessa ja Brattlandetissa. Kalix on seudun keskuspaikka, jonka liikennejärjesteltyissä on huomioitu sekä valtateiden E10 ja E4 että Boden–Haaparanta-rautatien tarpeet.[6]
Säännöstely ja voimalatoiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalixjoki on yksi Ruotsin neljästä suurjoesta, jotka on säästetty voimalaitosrakentamiselta lakiteitse.[9]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen sodan jälkeen Venäjä esitti valtakunnanrajaa siirrettäväksi Kainuunjoelle, Ruotsi puolestaan Kemi- ja Ounasjoelle. Kompromissina raja siirrettiin Tornion- ja Muonionjoelle.[10]
Nimistöä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Meänkielellä joen nimenä on käytetty kahta eri nimeä. Alajuoksulla joki on ollut vanhastaan nimeltään Kainuunjoki [11], jonka asemesta käytetään nykyisin nimitystä Kainuunväylä [5][12]. Yläjuoksusta on käytetty nimeä Kaalasväylä. Pohjoissaamelainen nimitys on Gáláseatnu, jonka jälkiosa -”eatnu” on yleensä kääntynyt suomen- ja meänkielelle muotoon -”eno”. Nykyisin suurta jokea tarkoittava jälkiosa on muuttunut muotoon -”väylä”. Etuosan Gálás- sanan etymologia on epäselvä. Sille on tarjottu selitykseksi joko gállit (suom. rämpiä, kahlata) tai gálus (suom. lauha (sää)). On hyväksytty yleisesti otaksuma, että Kaalasväylä on suomenkielisten sovinnaisnimi saamelaiselle Gáláseatnu.[12]
Ruotsinkielinen nimitys on edellisiä nuorempi. Joesta on käytetty nimityksiä Kalix älv, Kalixälven ja jopa Kalixån. Etuosa ”Kalix”- katsotaan tulleen suomenkielisestä taivutetusta muodosta Kalikse-muodosta. Se on sittemmin arveltu tarkoittaneen kalkkia, joka on latinaksi calix. Kalkki esiintyy astiana Kainuun vaakunassakin.[12]
Suomalaisten suosimaa ”kainuu”-sanue lienee historiallinen, sillä se esiintyy painannimistössä sekä Suomessa että Ruotsissa Perämeren rannikon läheisyydessä. Kainuun maakunnalla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Kainulaiset olivat todennäköisesti germaanien historioitsien mainitsemat kveenit, jotka kuuluivat myöhemmin pirkkalaiseen kauppaorganisaatioon. Jos näin oli todellakin laita, tulee erikieliset nimitykset uuteen valoon.[13]
Huomautuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Koordinaatit luettu verkkokartasta www.hitta.se Kaalasjärven luusuasta.
- ↑ Koordinaatit ja joen pituus luettu saksankielisestä artikkelistä de:Kalixälven.
- ↑ Joen alkupään korkeusarvo luettu ruotsinkielisestä järviartikkelista sv:Kaalasjärvi,_Lappland, jonka vedenpinnan korkeus vastaa järven luusuan korkeutta.
- ↑ Laskettu lähdekorkeuden ja laskukorkeuden erotuksena.
- ↑ Joen pituus luettu ruotsinkielisestä artikkelistä sv:Kalixälven.
- ↑ Joen keskikaltevuus on laskettu korkeuserolla 461 metriä ja joen pituudella 430 kilometriä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Wahlberg, Mats: Svenskt ortnamnslexicon (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF-linkki), Språk- och folkminnesinstitutet, Uppsala, ISBN 91-7229-020-X, 2003 (ruotsiksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Svenskt Vattendragsregister, Hydologi, SMHI, nro 102, sivu 3–4, 10–12, 18–20 & karttalehdet 118–127, ISSN 0283-772, 2006, viitattu 22.2.2019 (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Om flödesstatistik för Sveriges vattendrag (Arkistoitu – Internet Archive) (Excel-tiedostoon, selitykset (Arkistoitu – Internet Archive)), 13.11.2009, viitattu 22.2.2019 (ruotsiksi)
- ↑ Eklund, Anna: Sveriges vattendrag (PDF), Faktablad nr 44, 2010, SMHI, viitattu 21.3.2021 (ruotsiksi)
- ↑ a b Torne- och Kalixälvar årsrapport 2015 (Arkistoitu – Internet Archive), Torne & Kalix älvars vattenvårdsförbund (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 22.2.2019 (ruotsiksi)
- ↑ a b Sinisalo, Aino: Ruijan ja Länsipohjan suomenkieliset paikannimet. Kielikello, 1976, nro 8. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. ISSN 0355-2675 Julkaisun verkkoversio. Viitattu 1.11.2015.
- ↑ a b c d e Karttapalvelu hitta.se, viitattu 25.2.2019
- ↑ a b Puro-Tahvanainen, Annukka & Viitala, Liisa & Lundvall, David & Brännström, Gunnar & Lundstedt, Lisa: Tornionjoki – vesistön tila ja kuormitus (Docplayer), Alueelliset ympäristöjulkaisut-95, Lapin ympäristökeskus & Länsstyrelsen i Norrbottens län, ISBN 952-11-0377-9, Rovaniemi, 2001, s.9–23
- ↑ Eklund, Anna: Sveriges vattendrag (PDF, suoraan), Faktablad nr 44, 2010, SMHI, viitattu 22.2.2019 (ruotsiksi)
- ↑ Vattenmyndiheterna: Yleiskuva (ruotsiksi)
- ↑ Henri Nordberg: Torniojokilaakso (Haminan rauha/Rajaton arki) http://www.1809.fi. Suomen sodasta Tornio-Haaparannassa: Valtioneuvosto. Arkistoitu 21.9.2013. Viitattu 20.09.2013.
- ↑ Kerkko Hakulinen ja Sirkka Paikkala: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 51. (Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet) Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7 suomi
- ↑ a b c Wahlberg, Mats: Svenskt ortnamnslexicon, 2003, s. 158–159
- ↑ Lehtola, Teuvola: Lapinmaan vuosituhannet, s. 48–51. Jyväskylä: Kustannus-Puntsi, 1997. ISBN 951-97541-0-5
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kalastusalueita: Översiktskarta (ruotsiksi)
- Erosioherkät äyräät: Översiktlig inventering av erosionsförutsättningar (ruotsiksi)
- Mäenkartta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Tarfalaglaciären, Svenska glaciärer, Tukholman yliopisto (ruotsiksi)
- Ohjeita melojielle (ruotsiksi)