Kaija Koo

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kaija Kokkola)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaija Koo
Kaija Koo Rakuunarockissa heinäkuussa 2013.
Kaija Koo Rakuunarockissa heinäkuussa 2013.
Henkilötiedot
Koko nimi Kaija Irmeli Kokkola
Syntynyt10. syyskuuta 1962 (ikä 62)
Helsinki
Muusikko
Taiteilijanimi Kaija KooView and modify data on Wikidata
Laulukielet suomi
Aktiivisena 1980–
Tyylilajit iskelmä, pop, rock
Yhtyeet Steel City
Levy-yhtiöt
Aiheesta muualla
www.kaijakoo.fi

Kaija Koo (oikealta nimeltään Kaija Irmeli Kokkola, s. 10. syyskuuta 1962 Helsinki) on suomalainen laulaja, joka on esittänyt soolourallaan enimmäkseen iskelmä- ja popkappaleita. Vuonna 1993 julkaistu Tuulten viemää on Suomen kaikkien aikojen seitsemänneksi myydyin albumi yli 175 000 kappaleella,[1] ja kaikkiaan hänen albumejaan on myyty yli puoli miljoonaa.[2] Kaija Koo on palkittu vuoden naissolistin Emmalla kolmesti: vuosina 1993, 1997 ja 2014.[3]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luku: Steel City ja soolouran alkutaival

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaija Koo nousi yleisön tietoisuuteen disco- ja pop-rock-yhtye Steel Cityssä 1980-luvun alussa.[3] Hän toimi myös taustalaulajana muun muassa Maukka Perusjätkän albumeilla ja Frederikin taustakuorossa vuoden 1981 Eurovision laulukilpailun karsinnassa. Kappale oli ”Titanic”, josta tuli sittemmin Frederikin hitti. Kaija Koo on ollut myös Kirkan taustalaulajana vuoden 1984 Eurovision laulukilpailussa kappaleella ”Hengaillaan” ja niin ikään vuonna 1985 Sonja Lumpeen taustalla ”Eläköön elämä” -kappaleessa.

Ensimmäisen sooloalbuminsa Kun savukkeet on loppuneet Kaija Koo julkaisi vuonna 1986. Albumin tuotti Risto Asikainen, ja siltä julkaistu single ”Kaikki vanhat filmit” nousi radiohitiksi.[4] Levyn äänitysten aikoihin Kaijan isä kuoli, mikä vaikutti siihen, että hän oli pitkään sivussa laulajan uraltaan.

1990-luku: viisi studioalbumia ja jättimenestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaija Koon palattua musiikin tekemiseen ilmestyi hänen läpimurtoalbuminsa Tuulten viemää, jonka hän teki aviomiehensä Markku Impiön kanssa vuonna 1993. Levy pysyi Suomen virallisella albumilistalla 66 viikkoa ja myi triplaplatinaa.[4] Tuulten viemää on Suomen kaikkien aikojen seitsemänneksi myydyin albumi 175 000 kappaleen myynnillään.[1] Emma-gaalassa Kaija Koo palkittiin vuoden 1993 naisartistina, Tuulten viemää vuoden albumina ja levyn suurin hitti ”Kuka keksi rakkauden” vuoden sävellyksenä. Samalla Markku Impiö valittiin vuoden tuottajaksi.[5]

Myös Kaija Koon seuraavat albumit menestyivät hyvin: vuonna 1995 julkaistu Tuulikello myi tuplaplatinaa ja vuonna 1997 julkaistu Unihiekkamyrsky platinaa.[2] Vuoden 1998 Emma-gaalassa Kaija Koo palkittiin jälleen vuoden naisartistina.[6] Vuonna 1998 julkaistu Operaatio jalokivimeri ja vuonna 1999 julkaistu Tinakenkätyttö myivät niin ikään kultaa.[2]

2000-luku: kolme studioalbumia ja kokoelmalevyjä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2000 Kaija Koo julkaisi kokoelmalevyn Tuuleen piirretyt vuodet 1980–2000, joka on myynyt platinaa.[2] Vuonna 2002 julkaistu Kaija Koon seitsemäs studioalbumi Mikään ei riitä myi kultaa.[2] Seuraava studioalbumi Viiden minuutin hiljaisuus ilmestyi vuonna 2004.

Vuonna 2005 Kaija Koo julkaisi Joulukirkossa-nimisen joululevyn, jolla on hänen tulkintansa yhdestätoista tunnetusta joululaulusta. Vuonna 2007 julkaistiin Kaija Koon toinen kokoelma-albumi Lauluja rakkaudesta. Samana vuonna ilmestyi myös Kaija Koon yhdeksäs studioalbumi H-Hetki, jota Markku Impiö oli tuottamassa.[7] Vuonna 2009 Kaija Koo oli ehdolla Iskelmä-Finlandian saajaksi.[8]

2010-luku: uusia levytyssopimuksia ja kolme studioalbumia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 2010 Kaija Koo erosi silloisesta levy-yhtiöstään Bonnier Amigo Music Groupista ja solmi uuden levytyssopimuksen Apulanta-yhtyeen ja Katja Ståhlin perustaman Päijät-Hämeen Sorto ja Riisto -yhtiön kanssa. Uusi albumi Irti ja single ”Vapaa” julkaistiin samana syksynä. ”Vapaa” nousi radio- ja myyntimenestykseen, ja sitä on myyty jo singlen platinalevyrajan yli.[2] Myös itse albumi on myynyt platinaa.[9]

Kaija Koon sekä Päijät-Hämeen Sorto ja Riisto -yhtiön sopimus raukesi toukokuussa 2011 vain yhden albumin jälkeen.[10] Syksyllä Kaija Koo julkaisi uuden platinaa myyneen[2] kokoelman Kaunis rietas onnellinen – Parhaat 1980–2011, joka sisälsi kaksi uutta kappaletta. Samana syksynä hän kilpaili kymmenen vuoden tauolta palanneessa Syksyn sävel -kilpailussa[11] kappaleellaan ”Kaunis rietas onnellinen”.

Syksyllä 2011 Kaija Koo osallistui Kuorosota-ohjelmaan Tuusulaa edustavan kuoron johtajana.[12] Syksyllä 2012 Kaija Koo oli mukana Nelosella esitetyssä Vain elämää -sarjassa, jossa seitsemän kotimaista artistia esitti toistensa kappaleita. Huhtikuussa 2014 julkaistiin Kaija Koon uusi studioalbumi Kuka sen opettaa.[13] Vuoden 2015 Emma-gaalassa hänet palkittiin kolmatta kertaa parhaan naissolistin Emmalla.[14]

Toukokuussa 2016 Kaija Koo julkaisi uuden singlen ”Siniset tikkaat”, joka oli ensimmäinen single samana syksynä ilmestyneeltä Sinun naisesi -albumilta. Ennen albumin julkaisua Kaija Koo julkaisi lokakuussa 2016 ”Nää yöt ei anna armoo” -singlen, jolla vierailee Cheek. Syksyllä 2017 Kaija Koo oli yksi Vain elämää -televisiosarjan seitsemännen kauden artisteista. Kausi oli all stars -teemainen, eli jo aiemmin ohjelmassa olleet artistit palasivat Satulinnaan uusien laulujen ja tarinoiden kera.[15]

Kesäkuussa 2018 ilmestyi single ”Paa mut cooleriin”, jolla esiintyy myös Reino Nordin.[16] Elokuun lopussa Kaija Koo julkaisi singlen ”Mun sydän”.[17] Joulukuun alussa julkaistiin Kaija Koon tunnetusta 1990-luvulla julkaistusta ”Tule lähemmäs beibi” -kappaleesta uusi versio ”Tule lähemmäs beibi 2018”, jolla esiintyvät myös Jenni Vartiainen, Vesala ja Sanni.[18] Huhtikuussa 2019 Kaija Koo julkaisi ”Pelkkää voittoo” -singlen.

2020-luku: uutta musiikkia ja kirja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2020 Kaija Koo julkaisi singlen ”Onnellinen loppu” ja elokuussa singlen ”Hullut päivät”.[19][20] Hän oli mukana myös huhtikuussa 2020 julkaistulla ”Uuden edessä” -hyväntekeväisyys­kappaleella.

Helmikuussa 2021 julkaistiin single ”Taipumaton” ja saman vuoden huhtikuussa Kaija Koon 14. studioalbumi, Taipumaton.[21][22] Syyskuussa 2021 julkaistiin WSOY:n kustantama, Jouni K. Kemppaisen kirjoittama elämäkertakirja Kaija Koo – Taipumaton.[23] Lokakuussa 2021 kirjan myynti oli rikkonut ennätyksellisen lyhyessä ajassa 30 000 kappaleen rajan.[24] Kirja oli 17. sijalla ”Suomen myydyimmät kirjat 2021 TOP 20” -listalla 47 700 kappaleen myynnillään.[25]

Vuoden 2022 Emma-gaalassa Kaija Koo palkittiin Vuoden iskelmä -kategoriassa, ja Taipumaton-albumi palkittiin Iskelmä Gaalassa vuoden albumina.[26][27] Syksyllä 2022 Kaija Koo oli yhteiskiertueella Paula Vesalan, Ellinooran ja Jenni Vartiaisen kanssa.[28]

Elokuussa 2023 Kaija Koo esiintyi Helsingin olympiastadionilla noin 39 000 katsojalle. Hänestä tuli ensimmäinen yksin Olympiastadionilla esiintynyt suomalainen naissooloartisti.[29]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaija Koo on kärsinyt nuorempana sosiaalisten tilanteiden pelosta.[30][31] Hän menetti isänsä nuorena ja on sittemmin menettänyt myös äitinsä.[32]

Kaija Koo erosi Markku Impiöstä vuonna 2006.[4] Erostaan huolimatta he jatkoivat yhteistyötä musiikin parissa. Heillä on yhteinen poika.[33]

Syyskuussa 2016 Kaija Koo kertoi jäävänsä sairauslomalle kevääseen 2017 saakka, sillä hänelle tehtiin suuri lonkkaleikkaus marraskuussa 2016.[34]

Kaija Koon äidin serkku oli Spede Pasanen.[35]

Julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkelit: Kaija Koon diskografia ja Luettelo Kaija Koon kappaleista

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Kaikkien aikojen myydyimmät kotimaiset albumit 2013. Musiikkituottajat. Viitattu 29.11.2023.
  2. ↑ a b c d e f g Kulta- ja platinalevyt: Kaija Koo Musiikkituottajat. Viitattu 29.11.2023.
  3. ↑ a b Kuisma, Inkeri: Rohkeus on tehnyt Kaija Koosta tähden aina uudestaan Yle. 14.9.2018. Viitattu 15.9.2018.
  4. ↑ a b c Biografia Kaija Koo. Arkistoitu 5.6.2014. Viitattu 1.11.2014.
  5. ↑ Arkisto: 1993 Emma-gaala. Viitattu 14.2.2023.
  6. ↑ Arkisto: 1997 Emma-gaala. Viitattu 14.2.2023.
  7. ↑ Kaarsalo, Juha: Markku Impiölle pop-musiikki on taidetta Musiikintekijät. 21.10.2013. Viitattu 1.11.2014.
  8. ↑ Iskelmä-Finlandia 2009 ehdokkaat: Kaija Koo Yle. 18.5.2009. Viitattu 1.11.2014.
  9. ↑ Leinonen, Ann-Mari: Apulannan pojat nappasivat Kaija Koon levy-yhtiöönsä MTV Uutiset. 20.6.2010. Viitattu 1.11.2014.
  10. ↑ Metrolive: Kaija Koo jätti uuden levy-yhtiönsä Iltalehti. 29.9.2011. Viitattu 1.11.2014.
  11. ↑ Jari Sillanpään kappale paras Syksyn Sävel Turun Sanomat. 29.10.2011. Viitattu 1.3.2020.
  12. ↑ Tuusulan kuoro putosi Kuorosodasta Iltalehti. 11.11.2011. Viitattu 3.2.2019.
  13. ↑ Granlund, Antti: Kaija Koo: Uusi sinkku, albumi ja konserttikiertue ensi vuonna Iskelmä. 9.10.2012. Viitattu 1.11.2014.
  14. ↑ Haloo Helsinki!, Cheek ja Pepe Willberg putsasivat pöydän Emma-gaalassa Ilta-Sanomat. 27.2.2015. Viitattu 28.2.2015.
  15. ↑ Korpela, Tanja: Vain elämää palaa Satulinnaan! Uuden kauden tähdet julki: Cheek, Sanni, Jari Sillanpää... Iltalehti. 30.5.2017. Viitattu 14.5.2018.
  16. ↑ Kaija Koo: Paa mut cooleriin feat. Reino Nordin 21.6. Facebook. 19.6.2018. Viitattu 19.6.2018.
  17. ↑ Saarinen, Reija: Kaija Koo teki kappaleen, johon moni voi samaistua, fanit ylistävät: "Nuo sanat kolisee niin lujaa" Voice.fi. 31.8.2018. Viitattu 1.12.2018.
  18. ↑ Kaija Koo: Yllätys! Tule lähemmäs beibi 2018 Spotifyssa keskiyöllä! Facebook. 30.11.2018. Viitattu 1.12.2018.
  19. ↑ Kaija Koolta odotettua uutta musiikkia – Onnellinen loppu tänä yönä Spotifyssa! Warner Music Live. 23.1.2020. Viitattu 24.4.2021.
  20. ↑ Juuti, Mikko: Ensinäyttö: Kaija Koon uusi musiikkivideo on hymni elämän ainutkertaisuudesta – mukana Suomen ykkösrivin näyttelijöitä Ilta-Sanomat. 17.8.2020. Viitattu 24.4.2021.
  21. ↑ Kaija Koo julkaisee huomenna voimakkaan rakkausballadin Taipumaton Warner Music Finland. 11.2.2021. Viitattu 24.4.2021.
  22. ↑ Legendaarinen Kaija Koo julkaisee perjantaina uransa 14. albumin Warner Music Live. 20.4.2021. Viitattu 24.4.2021.
  23. ↑ Lehtikanto, Katariina: On tilanne, joka saa konkarinkin epävarmaksi – Kaija Koo tunnustaa: ”Se ei ole kiva kaveri” Iltalehti. 14.2.2021. Viitattu 14.2.2021.
  24. ↑ Tiedote: Kaija Koon elämäkerran huikea menestys! STT Info. 27.10.2021. WSOY. Viitattu 22.6.2023.
  25. ↑ Suomen myydyimmät kirjat 2021 (PDF) 25.1.2022. Korjattu 27.1.2022. Kustantajat. Viitattu 22.6.2023.
  26. ↑ Rinta-Tassi, Minna: Tässä kaikki Emma-voittajat Yle Uutiset. 6.5.2022. Viitattu 11.5.2022.
  27. ↑ Kujanpää, Lauri: Kaija Koon menestyslevy on vuoden albumi - "Te olette syy, miksi teen musiikkia" Voice.fi. 12.3.2022. Viitattu 22.6.2023.
  28. ↑ Vedenpää, Ville; Mankkinen, Jussi: Mestarit Areenalla tekee paluun, mutta nyt esiintyy uusi naiskokoonpano – "Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus yhdistää eri sukupolvia musiikillisesti" Yle Uutiset. 28.3.2022. Viitattu 21.10.2022.
  29. ↑ Martiala, Kari & Lylyharju, Helena: Kaija Koo sai lähes 40 000 ihmistä villiintymään – nämä kappaleet Olympiastadionilla kuultiin Helsingin Uutiset. 20.8.2023. Viitattu 2.1.2024.
  30. ↑ Kaija Koo eli vuosia pelossa: ”Sulkeuduin kotiin” Iltalehti. 19.4.2014. Viitattu 11.5.2018.
  31. ↑ Simola, Inka: Kaija Koo vietti vuosia sisätiloissa, koska kärsi pahasta antropofobiasta: ”Kauppaan menokin oli hankalaa” Me Naiset. 16.10.2017. Arkistoitu 1.6.2020. Viitattu 12.5.2018.
  32. ↑ Hopi, Anna: Kaija Koo puhuu äitinsä kuolemasta Anna-lehdessä: "Pohdin taas elämän rajallisuutta" Voice.fi. 26.1.2017. Viitattu 11.5.2018.
  33. ↑ Wirtavuori, Sanna: Avioero on ollut Kaija Koon elämän kovin paikka: ”Olen oivaltanut, että oikea rakkaus tarvitsee erillisyyttä” Anna. 20.10.2017. Viitattu 12.5.2018.
  34. ↑ Vatka, Miia: Kaija Koo kävi lonkkaleikkauksessa: "Kaikki meni hyvin" Iltalehti. 10.11.2016. Viitattu 10.11.2016.
  35. ↑ Juutilainen, Anneli: Laiskuus tekee Kaija Koosta kekseliään – ”Olen perinyt isäni luonteen” Seura. 3.11.2016. Viitattu 10.8.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaija Koo.
Kaija Koo
Studioalbumit
Kokoelmat
Sarjojen kokoelmat
Singlet
  • ”Velho / Kolmen jälkeen aamulla”
  • ”Tyhjyys / Kuka huutaa”
  • ”Kaikki vanhat filmit”
  • ”Kun savukkeet on loppuneet”
  • ”Pelkään sua, pelkäät mua”
  • ”Kuka keksi rakkauden”
  • ”Hanat aukeaa”
  • ”Niin kaunis on hiljaisuus”
  • ”Tule lähemmäs beibi”
  • ”Kylmä ilman sua”
  • ”Seuraavassa elämässä”
  • ”Taivas sisälläni”
  • ”Viisi vuodenaikaa”
  • ”Tuulikello”
  • ”Maailman tuulet vie”
  • ”Minä muistan sinut”
  • ”Minun tuulessani soi”
  • ”Päivät lentää”
  • ”Siipiveikko”
  • ”Valomerkin aikaan”
  • ”Tinakenkätyttö”
  • ”Isä”
  • ”Ex-nainen”
  • ”Antaa olla”
  • ”Mikään ei riitä”
  • ”Yhtä kaikki”
  • ”Mentävä on”
  • ”Vapaa”
  • ”Kaunis rietas onnellinen”
  • ”Kuka sen opettaa”
  • ”Supernaiset”
  • ”Surulapsi”
  • ”Ajoin koko yön”
  • ”En pelkää pimeää”
  • ”Siniset tikkaat”
  • ”Nää yöt ei anna armoo”
  • ”Paa mut cooleriin”
  • ”Mun sydän”
  • ”Tule lähemmäs beibi 2018”
  • ”Pelkkää voittoo”
  • ”Onnellinen loppu”
  • ”Hullut päivät”
  • ”Taipumaton”
  • ”Sattuu”
  • ”Nopee hopee”
  • ”Vapaa (Mestarit)”
  • ”Onnea matkaan”
Muuta
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaija_Koo&oldid=22746857”