Kaarlo Ponsén
| Kaarlo Ponsén | |
|---|---|
 Kaarlo Ponsén vuonna 1928. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. syyskuuta 1897 Urjala |
| Kuollut | 1980 (83 vuotta) Lohja |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Uran tiedot | |
| Laji | paini |
| Seura | Rauman Toive, Käpylän Urheilijat, Helsingin Kotkat |
Kaarlo Matias Ponsén (12. syyskuuta 1897 Urjala – 1980 Lohja)[1][2] oli suomalainen painija. Hän saavutti urallaan kaksi Työväen Urheiluliiton mestaruutta kreikkalais-roomalaisessa painissa sekä voitti raskaan sarjan Moskovan spartakiadeissa 1928, Oslossa järjestetyissä työläispainijoiden MM-kilpailuissa 1930 ja Antwerpenin työläisolympialaisissa 1937. Ponsén edusti urallaan Nuutajärven Esaa, Rauman Toivetta, Käpylän Urheilijoita, Helsingin Kotkia sekä Virkkalan Syöksyä.[1] Ponsénia on pidetty jopa aikansa parhaana raskaan sarjan painijana maailmassa, vaikkei hän TUL:n edustajana päässytkään osallistumaan MM-kisoihin tai olympialaisiin. Ponsén joutui myös olemaan poissa kilpailuista lähes kuuden vuoden ajan 1928–1934, kun hänet erotettiin spartakiadimatkansa vuoksi TUL:n jäsenyydestä.[3]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urjalan Menosen kylän Metsä-Mattilan talossa syntynyt Ponsén oli perustamassa Nuutajärven Esaa vuonna 1916.[1] Sisällissodan jälkeen Ponsén asui Raumalla edustaen Rauman Toivetta vuoteen 1926 saakka, jolloin hän muutti Helsinkiin ja siirtyi Käpylän Urheilijoihin. Vuosina 1927–1928 Ponsén työskenteli rakennusmiehenä Varkaudessa ja opasti samalla paikallisia painijoita.[4]
Keväällä 1928 sosialidemokraattien johtama TUL:n liittoneuvosto otti kielteisen kannan Moskovan spartakiadeihin osallistumiseen. Liiton kommunistiurheilijat halusivat kiellosta huolimatta mukaan ja kesäkuussa he perustivat osanottoa valmistelleen spartakiaditoimikunnan, jonka puheenjohtajaksi Ponsén valittiin. Elokuussa 1928 pidetyissä kisoissa hän toimi TUL:n joukkueenjohtajana, ja voitti kreikkalais-roomalaisen painin raskaan sarjan selättämällä kaikki 15 vastustajaansa.[5][6] Spartakiadien jälkeen Ponsén jäi Neuvostoliittoon vielä kahdeksi kuukaudeksi toimien eri puolilla maata kiertäneen TUL:n jalkapallojoukkueen johtajana.[7]
Spartakiadeihin osallistuminen johti Ponsénin erottamiseen Työväen Urheiluliitosta. Erottamisen johdosta hän pystyi kotimaassa osallistumaan ainoastaan Työläisurheilun Yhtenäisyyskomiteaan liittyneiden kommunistijohtoisten seurojen kilpailuihin, kunnes viranomaiset alkoivat lakkauttamaan kommunistiseuroja vuonna 1930. Ponsénilla olisi ollut mahdollisuus päästä kilpailemaan loikkaamalla SVUL:n seuraan, mutta useasta muusta spartakiadeihin osallistuneesta urheilijasta poiketen hän ei siirtynyt porvariseuraan. TUL:n painijaosto oli valmis hyväksymään Ponsénin uudelleen jäseneksi jo 1931, mutta liittotoimikunta suostui tähän vasta toukokuussa 1934. Ponsénin arvostusta urheilijoiden keskuudessa kuvastaa, että liittotoimikunnalle esitettiin hänen puolestaan useita vetoomuksia, ja painijat sekä nyrkkeilijät uhkasivat jopa jäädä pois vuoden 1934 liittojuhlista, ellei Ponsénia oteta takaisin. Ponsén menetti kilpailutaukonsa aikana suurimman osan parhaista vuosistaan urheilijana.[3][5] Asiantuntijoiden mukaan hän oli 1920-luvun jälkipuoliskolla maailman paras kreikkalais-roomalaisen tyylin raskaan sarjan painija.[8]
1920–1930-lukujen vaihteessa Ponsén toimi ravintoloitsijana pyörittäen ruokalaa Helsingin Kalliossa ruokalaa. 1930-luvun alussa Ponsén menetti rahojaan, joita hän oli sijoittanut Käpylän Urheilijoiden vuonna 1925 rakentaman Käpylän työväentalon osakkeisiin. Työväentalo pakkohuutokaupattiin, kun seura lakkautettiin kommunistilakien nojalla vuonna 1931. Vuosikymmenen lopussa Ponsén muutti Lohjalle, jonne hän raivasi Kuuselan tilan Lohjanjärven rannalle. Ponsén jatkoi painiuraansa vielä 1940-luvun alkuun ja viljeli tilaansa 1970-luvulle saakka.[9]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaarlo Ponsénin veli oli jatkosodassa kaatunut Rauman Toiveen painija Johan Henrik Ponsén.[10]
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Työläisolympialaiset 1. sija (raskas sarja) 1937
- Spartakiadit 1. sija (raskas sarja) 1928
- Työläispainijoiden maailmanmestaruus (raskas sarja) 1930
- TUL:n mestaruus (yli 82,5 kg) 1927
- TUL:n mestaruus (yli 80 kg) 1939
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Ponsen, Kaarlo Matias TUL:n painijaosto. Viitattu 26.8.2020.
- ↑ Hentilä, Seppo: Suomen työläisurheilun historia 1 : Työväen Urheiluliitto 1919–1944, s. 577,. Hämeenlinna: Karisto, 1982. ISBN 951-23200-9-6
- ↑ a b Syrjäläinen, Antti: Miksi siksi loikkariksi? Huippu-urheilijoiden loikkaukset TUL:sta SVUL:oon 1919–1939, s. 64, 114. (Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja nro 89) Joensuu: Joensuun yliopisto, 2008. ISBN 978-952-21913-7-3 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Tarvainen, Veikko: Veikko Tarvaisen tarina 1987. TUL:n painijaosto. Viitattu 26.8.2020.
- ↑ a b Hentilä 1982, s. 215–219.
- ↑ Painikilpailut Spartakiaadeissa olivat painihistorian suurimmat. Työväen Urheilulehti, 13.9.1928, nro 37–38, s. 530–531. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.8.2020.
- ↑ Salonen, Juha: Spartakiadipalloilijat – 1920-luvun paras joukkue. Futari, 1991, nro 7–8, s. 50–51. Viitattu 26.8.2020.
- ↑ Nygrén, Helge: Punainen olympia : TUL kansainvälisen työläisurheilun vaiheissa 1920–1930-luvuilla, s. 161. Helsinki: Tammi, 1969.
- ↑ Selin, Sakari: Kuusi vuotta kilpailukieltoa matkasta Moskovan kisoihin 7.6.2009. Kansan Uutiset. Viitattu 26.8.2020.
- ↑ Kempas, Martti ; Kempas, Antti: TUL100 – nimiä, tekoja, tapahtumia: 1937–1945 1.3.2019. TUL Aviisi. Viitattu 26.8.2020.