Kaarlo Ignatius
Kaarlo Yrjö Benedictus Ignatius (12. marraskuuta 1869 Helsinki – 13. tammikuuta 1942 Helsinki) oli suomalainen juristi.[1] Hän oli Vaasan hovioikeuden presidenttinä 1923–1927.[2][3][4]
Henkilöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ignatiuksen vanhemmat olivat Karl Emil Ferdinand Ignatius[2] (1837–1909) ja Amanda Kristina Bergman (1841–1921). Hän oli naimisissa vuodesta 1928 Maggie Danielsonin kanssa. Ignatius pääsi ylioppilaaksi Helsingin alkeisopistosta 1887 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1889, filosofian maisteriksi 1890, molempien oikeuksien kandidaatiksi 1894 sekä molempien oikeuksien lisensiaatiksi ja tohtoriksi vuonna 1900.[3][4]
Ignatius oli Helsingin yliopiston lainopillisen tiedekunnan suomenkielen ylimääräisenä lehtorina 1903–1906 ja luennoi prosessioikeudesta vuosina 1907–1912. Ignatius toimi talonpoikaissäädyn sihteerinä valtiopäivillä 1905–1906.[5] Hän oli lainvalmistelukunnan jäsenenä 1906–1912, Suomen senaatin oikeusosaston protokollasihteerinä 1906–1908, Viipurin hovioikeuden asessorina 1908–1913, rikosoikeuden ja rikosprosessioikeuden dosenttina Helsingin yliopistossa 1914–1922 sekä Suomen Pankin sihteerinä 1915–1918.[1] Tämän jälkeen hän oli Suomen senaatin valtuuttamana edustajana Yhdysvalloissa 1917–1918, Suomen kaupunkien hypoteekkikassan toimitusjohtajana 1918–1921 sekä Helsingin yliopiston prosessi- ja rikosoikeuden apulaisena 1922–1923 ja prosessioikeuden vt. professorina 1920–1921. Viimeksi Ignatius toimi Vaasan hovioikeuden presidenttinä 1923–1927.[1][4]
Ignatius oli valtion lainanottoa varten asetetun komiteaa puheenjohtajana 1919, Pohjoismaiden yhteistä vakuutussopimuslakia valmistelemaan asetetun suomalaisen komitean puheenjohtajana 1922 sekä Viipurin hovioikeuden edustajana kirkolliskokouksessa 1913. Ignatius teki useita opintomatkoja ulkomaille sekä otti osaa kansainvälisen kriminalisti-yhdistyksen kongresseihin Pietarissa ja Brysselissä sekä Pohjoismaiden lakimiesten kongressiin Kristianiassa 1922. Hän julkaisi lainopillisia ja taloudellisia tutkielmia sekä kirjoitelmia aikakauskirjoissa ja sanomalehdissä.[4]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tietoja Kangasalan pitäjästä ja vero-oloista Ylä-Satakunnassa v. 1540-1577. Etupäässä Suomen valtio-arkistosta koonnut Kaarlo Ignatius. Helsinki 1890
- Virallisen syyttäjistön kehittyminen, organisatsiooni ja syyteoikeus: Rikosprosessioikeutta koskeva tutkimus. Helsingin yliopiston väitöskirja. Weilin + Göös, Helsinki 1900
- Onko rikosasioissa todistelun uudestaan tutkiminen ylemmässä oikeudessa vastedes sallittava? ensimmäiselle yleiselle Suomen lakimiesten kokoukselle v. 1907 laadittu alustus. Helsinki 1907
- Sakkorangaistuksesta. Porvoo 1922
- Oikeudenkäyntilaitoksemme uudistaminen. Otava 1929
- Vakuutussopimuslaki 12 päivältä toukokuuta 1933 selityksineen. Otava 1933, 2. tark. painos, toim. Antti Kivivuori Suomen vakuutuslakimiesten yhdistyksen julkaisuja 18. Helsinki 1967, 3. tark. painos, toim. Antti Kivivuori Suomen vakuutuslakimiesten yhdistyksen julkaisuja 20. Helsinki 1970
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Aikalaiskirja 1934
- ↑ a b Facta 2001, osa 6, p. 371. WSOY 1981.
- ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
- ↑ a b c d 70-vuotias. Lakit. tri Kaarlo Ignatius, Helsingin Sanomat, 12.11.1939, nro 306, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 10.11.2024
- ↑ Viljo Hytönen: Talonpoikaissäädyn historia. II Osa: Säädyn jäsenet, sihteerit ja tulkit, s. 317–318. Helsinki: Otava, 1926.
|
Edeltäjä: Karl Söderholm |
Vaasan hovioikeuden presidentti 1923-1927 |
Seuraaja: Axel Cederberg |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
