Antti Kivivuori

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Antti Kustaa Kivivuori (s. 14. tammikuuta 1940 Turku)[1] on suomalainen oikeustieteilijä ja virkamies. Hän toimi oikeusministeriön lainvalmisteluosaston päällikkönä 1972–1986 ja Helsingin yliopiston siviilioikeuden professorina 1998–2003.

Kivivuori kuului 1960- ja 1970-lukujen oikeudellista radikalismia edustaviin kriittisiin oikeustieteilijöihin. Lainvalmistelijana hän on vaikuttanut keskeisesti muun muassa kuluttajansuojalainsäädännön säätämiseen.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akateeminen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivivuori valmistui Helsingin yliopistosta lainopin kandidaatiksi vuonna 1961, lainopin lisensiaatiksi vuonna 1962 ja oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1969. Hän työskenteli Helsingin yliopistossa ensin assistenttina vuosina 1963–1968 ja sitten hoiti siviilioikeuden apulaisprofessorin virkaa vuosina 1968–1971. Kivivuori nimitettiin apulaisprofessorin viran vakituiseksi haltijaksi vuonna 1971, mutta hän jäi jo seuraavana vuonna virkavapaalle siirryttyään työskentelemään oikeusministeriöön. Hän palasi yliopistolle siviilioikeuden apulaisprofessoriksi vuonna 1991, ja vuonna 1998 hänet nimitettiin siviilioikeuden professoriksi.[1][2][3] Hän jäi eläkkeelle vuonna 2003.[4]

Tutkijana Kivivuori edusti kriittistä oikeustiedettä, joka kytkeytyi 1960- ja 1970-lukujen oikeudelliseen radikalismiin. Hän on käsitellyt käsitystään oikeustieteestä muun muassa väitöskirjassaan Suomen vahingonkorvauslainsäädännön kehitys I ja pamfletissa Politische Rechtswissenschaft. Kivivuoren mukaan oikeustieteessä tulee pyrkiä selittämään lakien syntyyn osallistuvien ja niitä soveltavien toimijoiden käyttäytymistä voimassa olevan oikeuden sisällön selvittämisen sijasta. Oikeustieteen tulee tutkia oikeuden alkuperää ja vaikutuksia sekä täten oikeuden ja politiikkaan välisiä yhteyksiä. Kivivuoren lähestymistapa sai vaikutteita Georg Henrin von Wrightin filosofiasta.[4][5]

Kivivuori on myös ollut aktiivinen yliopiston kirjastoasioissa, ja hän on toiminut muun muassa Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan kirjaston neuvottelukunnan puheenjohtajana ja Opiskelijakirjaston johtokunnan puheenjohtajana.[6]

Ura lainvalmistelussa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1972 Kivivuori nimitettiin oikeusministeriön lainsäädäntöosaston, vuodesta 1977 alkaen lainvalmisteluosaston, päälliköksi.[3][1] Oikeusministeriön kansliapäällikkö Kai Korte vastusti nimitystä ja eduskunnnan oikeusasiamies Kaarlo Ståhlberg ei pitänyt Kivivuorta pätevänä virkaan, mutta Kivivuoren mukaan oikeusministeri Jacob Söderman oli asettanut hänen nimityksensä ehdoksi Korten nimittämiselle kansliapäälliköksi ja hänen nimittämiseensä vaikutti myös tasavallan presidentti Urho Kekkonen, joka oli Kivivuoren kummisetä.[4][5][7] Vuonna 1986 Kivivuori siirtyi lainsäädäntöneuvokseksi, ja hän työskenteli tässä virassa oikeusministeriössä vuoteen 1991 asti.[3][1]

Lainsäädäntöosaston päällikkönä Kivivuori vaikutti keskeisesti useissa merkittävissä uudistushankkeissa. Näihin kuuluivat muun muassa palkkaturvalain säätäminen vuonna 1973, vahingonkorvauslain säätäminen vuonna 1974, kuluttajansuojalain säätäminen vuonna 1978, huoneenvuokrausta koskevia riitoja käsittelevien asunto-oikeuksien perustaminen sekä rikoslain kokonaisuudistus, jota valmistelleen rikosoikeuskomitean puheenjohtajana Kivivuori toimi. Kivivuoren aikana myös kehitettiin lainvalmistelua muun muassa muuttamalla lainvalmistelukunnan kelpoisuusehtoja niin, että myös muun kuin oikeustieteellisen tutkinnon suorittanut oli kelpoinen lainsäädäntöneuvoksen virkaan.[4][5]

Muu toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivivuori toimi markkinatuomioistuimen jäsenenä vuosina 1978–1980 ja Kriminologisen tutkimuslaitoksen, vuodesta 1974 alkaen Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen, hallituksen jäsenenä vuosina 1972–1976.[2]

Vuonna 1995 Kivivuori oli ehdolla eduskunnan oikeusasiamieheksi. Häntä tuki SDP, mutta hän hävisi eduskunnassa äänestyksen Lauri Lehtimajalle, jota tukivat porvaripuolueet ja vihreät.[8]

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Korkeimman oikeuden ratkaisuja 1960. Porvoo: WSOY, 1964.
  • Suomen vahingonkorvauslainsäädännön kehitys I: Rikoslainsäädäntö 1809–1875. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1969.
  • Politische Rechtswissenschaft. Helsinki: Institutum iurisprudentiae comparativae Universitatis Helsingiensis, 1971.
  • Aarnio, Aulis; Kivivuori, Antti: Tutkimus ja lainvalmistelu. Helsinki: Oikeusministeriön lainsäädäntöosasto, 1972.
  • Ehdotus kuluttajansuojalainsäädännöksi. Helsinki: Oikeusministeriön lainsäädäntöosasto, 1974.
  • Kivivuori, Antti; Schultén, C. G. af; Sevón, Leif; Tala, Jyrki: Kuluttajansuoja. Helsinki: Tammi, 1978. ISBN 951-30-4456-4
  • Puheenvuoroja lainvalmistelusta. Helsinki: Helsingin yliopiston oikeuden yleistieteiden laitos, 1984. ISBN 951-45-3454-9
  • Lakien valmistelusta. Helsinki: Valtion koulutuskeskus, 1986. ISBN 951-9314-61-X
  • Euroopan energiaoikeuden lähtökohdat. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1993. ISBN 951-640-960-1
  • Irtaimen kaupasta. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1996. ISBN 951-640-960-1

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Tuominen, Tia (toim.): Suomen Lakimiehet 2019, s. 308. Helsinki: Alma Talent, 2019. ISBN 978-952-14-3724-3
  2. ↑ a b Autio, Veli-Matti (toim.): Suomen professorit, s. 255. Helsinki: Professoriliitto, 2000. ISBN 951-95189-6-7
  3. ↑ a b c Ojansivu, Merja: Radikaali pysyy periaatteissaan Helsingin Sanomat. 14.1.2000. Viitattu 12.12.2024.
  4. ↑ a b c d Kivivuori, Antti: Tälle ajalle. Lakimies, 2003, nro 2, s. 285–294.
  5. ↑ a b c Aura Kostiainen: Rationaalisuuden vallankumous: Oikeus, asiantuntijuus ja politiikka rikosoikeuskomitean (1972–1977) työskentelyprosessissa, s. 61–64. Helsinki: Suomalainen Lakimiesyhdistys, 2023. ISBN 978-951-855-711-4 Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ Professori Antti Kivivuori innostunut kirjastoasioista Helsingin yliopiston avoin julkaisuarkisto. Viitattu 1.12.2023.
  7. ↑ Korte, Kai: Ministerit tulivat ja menivät, s. 188, 191-192. Jyväskylä: Gummerus, 1992. ISBN 951-20-4046-8
  8. ↑ Hautamäki, Jaakko: Lehtimaja oikeusasiamieheksi porvariryhmien ja vihreiden tuella Sosiaalidemokraattien ehdokas, Antti Kivivuori jäi kakkoseksi Helsingin Sanomat. 23.9.1995. Viitattu 12.12.2024.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Antti_Kivivuori&oldid=22896927”