KBG-oireyhtymä
KBG-oireyhtymä on geneettinen oireyhtymä, jonka oirekuvassa on huomattava yksilöllinen vaihtelu. Noin 60 % potilaista on ollut miespuolisia. Miespuolisilla oirekuva on myös ollut keskimäärin laajempi ja vaikeampi.[1]
KBG-oireyhtymässä lievä ja keskivaikea kehitysvammaisuus ovat yleisiä. Kaikki potilaat eivät kuitenkaan ole kehitysvammaisia, ja kehitysvammaisuus todetaan useammin miespuolisilla. Kuitenkin kehitysviiveitä ilmenee lapsuudessa yli 90 %:lla potilaista varsinkin puheen oppimisessa. Opittujen taitojen taantumista oireyhtymään ei ole liittynyt. Sairastuneiden käytöspiirteissä on kuvattu esiintyneen levottomuutta, keskittymiskyvyttömyyttä, pakonomaisia toimintoja ja impulsiivisuutta. Noin 10–15 %:ssa tapauksista on todettu ADHD. Osalla sairastuneista on esiintynyt univaikeuksia. Noin puolilla potilaista on havaittu aivosähkökäyrässä epilepsiaan liittymättömiä muutoksia. Osalla sairastuneista lapsista kuitenkin ilmenee epilepsia, jonka häviäminen nuoruusiässä on mahdollista. Osalla potilaista havaitaan aivojen rakennepoikkeavuuksia, kuten aivokurkiaisen tai aivomadon vajaakehittyneisyyttä, tavanomaista pienemmät näköhermot tai tyypin 1 Arnold–Chiarin epämuodostuma.[1]
KBG-oireyhtymästä kärsivällä lapsella on usein hidastunut pituuskasvu. Luuston kehitys voi myös olla hidastunutta, ja monenlaisia luustomuutoksia voi esiintyä eri puolilla kehoa. Poikkeavuuksia voi ilmetä käsissä, jaloissa ja selkärangassa. Osalla potilaista pikkurilli on tavallista lyhyempi tai vino. Hammasmuutokset ovat yleisiä; makrodontia todetaan noin 85–95 %:lla vähintään kahdessa yläleuan pysyvässä etuhampaassa. Muita mahdollisia hammasmuutoksia ovat hammaskiilteen vajaakehittyneisyys, oligodontia (vähintään kuuden hampaan puuttuminen) ja hampaiden muodon poikkeamat. Kallo on joskus lyhyenomainen. Tämä osaltaan vaikuttaa oireistolle tyypillisiin kasvonpiirteisiin, joihin kuuluvat kolmiomaiset kasvot, leveät ja tuuheat kulmakarvat sekä karkeat hiukset. Hiusten jakautuminen päälaelle ja takaraivoon voi olla epätasainen. Sairastuneilla on kuvattu esiintyneen myös hypertelorismia, karsastusta ja pystynenäisyyttä. Joskus oireistoon liittyy mikrokefalia, ja osalla päälaen aukileen sulkeutuminen on hidastunut. Noin joka viidennellä esiintyy varhaislapsuuden syömisvaikeuksia, refluksitautia ja/tai ummetusta. Noin 25–31 %:lla sairastuneista on ollut huonokuuloisuutta ja kuulonmenetystä, joihin osaltaan voivat vaikuttaa lapsuusiän toistuvat välikorvantulehdukset. Miespuolisilla potilailla noin 25–35 %:lla on ollut piilokiveksisyys. Murrosikä saattaa alkaa tavallista aiemmin. KBG-oireyhtymään on noin 10–26 %:ssa tapauksista liittynyt synnynnäinen sydänvika.[1]
KBG-oireyhtymää aiheuttaa kromosomissa 16 sijaitsevan ANKRD11-geenin mutaatio. Useimmat tapaukset ovat johtuneet sporadisesta uudesta mutaatiosta, mutta KBG-oireyhtymällä on autosomaalinen, vallitseva periytymistapa. Noin 17 %:ssa tapauksista KBG-oireyhtymän taustalla on ollut kromosomipoikkeavuus, johon kuuluu ANKRD11-geenin deleetio. Tällainen poikkeavuus voi olla esimerkiksi 16q24.3-mikrodeleetio, jota kuitenkin usein pidetään erillisenä oireyhtymänä, koska se aiheuttaa osin erilaisen, laajemman ja usein vaikeamman oirekuvan kuin tyypillinen KBG-oireyhtymä. Yhteisiä piirteitä on silti paljon. KBG-oireyhtymässä voi myös esiintyä osittaisia yhteneväisyyksiä lievän Cornelia de Langen oireyhtymän, Cohenin oireyhtymän, Filippin oireyhtymän, Russell–Silverin oireyhtymän, Kabuki-oireyhtymän, Aarskogin oireyhtymän kanssa.[1]
KBG-oireyhtymä todetaan oirekuvan ja perimätutkimuksen pohjalta. Hoito on oireenmukainen. Elinajanodote vaikuttaa normaalilta. KBG-oireyhtymän kuvasivat J. Herrmann, P. D. Pallister, W. Tiddy ja J. M. Opitz vuonna 1975. Oireyhtymä sai nimensä kolmen ensimmäisenä raportoidun potilaan perheen sukunimien alkukirjainten mukaan. ANKRD11-geenin mutaatio löydettiin KBG-oireyhtymän taustalta vuonna 2011.[1]