K. V. Elovaara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kustaa Viljami (Gustaf Wilhelm) Elovaara, sukunimi vuoteen 1906 Grönroos (4. marraskuuta 1891 Pori – 7. huhtikuuta 1961) oli suomalainen kirkkoherra.[1]

Elovaaran vanhemmat olivat kirvesmies Johan Anton Grönroos ja Lovisa Wilhelmina Rosendahl. Hän kävi Porin lyseota 1902–1907 ja 1911–1915 valmistuen ylioppilaaksi 1915. Välillä Elovaara oli valmistunut diakoniksi Sortavalassa sijainneesta Liikolan diakonilaitoksesta vuonna 1910 ja hän toimi kauppa-apulaisena vuoteen 1915 saakka. Elovaara suoritti teologisen erotutkinnon 1920 ja pastoraalitutkinnon 1925. Hänet vihittiin papiksi Oulussa 1920.[1]

Elovaara oli kirkkoherran apulaisena Iisalmessa 1920–1921 ja Sotkamossa 1921–1922. Hänestä tuli sotilaspastori 1922 ja hän toimi Savon jääkärirykmentin vt. pastorina Käkisalmessa. Elovaara oli Lopen vt. kirkkoherrana ja välivuodensaarnaajana 1926, Viialassa va. pappina 1927, Kuhmoisten kappalaisena 1927–1929 ja Savon Prikaatin pastorina. Rengon kirkkoherrana hän oli 1929–1946 kunnes hänet erotettiin virasta 1946. Elovaara oli vuodesta 1933 alkaen myös Etelä-Hämeen suojeluskuntapiirin kenttäpappina. [2][1][3][4]

Vuonna 1931 Elovaara laati luettelon Rengon hautausmaan hautamuistomerkeistä ja niissä olleista muistolauseista. Julkaisussa olivat mukana kaikki hautausmaan numeroidut hautapaikat. Vielä 1900-luvun alkupuolella hautakiveen tai ristiin oli tapana kirjoittaa myös lyhyt muistolause.[5]

Elovaara tuomittiin syyskuussa 1939 Lopen ja Rengon pitäjien syyskäräjillä 2 000 markan sakkoihin ja lisäksi korvauksiin pahoinpitelystä. Hän oli 5. maaliskuuta 1939 lyönyt kansakoulunopettaja Eino Kenttämiestä kepillä oikealle puolen päätä aiheuttaen lääkärinhoitoa vaatineen vamman korvalehteen ja poskeen. Pahoinpitely tapahtui maantiellä Kenttämiehen ollessa matkalla suojeluskuntajärjestön poikien massahiihtoon, syynä oli se että Elovaara ei ollut hyväksynyt Kenttämiehen selitystä siitä miksi hän oli Rengon suojeluskunnan poikaosaston päällikkönä oli hiihtokilpailuiden jäänyt pois kirkkovaltuuston kokouksesta. Tapauksen seurauksena Rengon seurakuntalaiset vaativat kokouksessaan Elovaaran erottamista virastaan sopimattomana sielunhoitajana. Elovaara jäi sitten omasta pyynnöstään toistaiseksi virkavapaalle.[6][7]

Elovaara oli jo aiemmin tullut tunnetuksi Rengossa IKL:n ja Lapuan liikkeen kannattajana. Syyskesällä 28. elokuuta 1938 hän oli ajanut Rengon kirkkoon jumalanpalveluksen aikana tulleen matkailijaseurueen ulos kirkosta. Elovaaran mukaan hänellä oli "herran palvelijana" valta häätää kirkosta pois ne, joita hän ei pitänyt kelvollisena kuulemaan sanajulistusta. Huhtikuussa 1932 hän oli keskeyttänyt Rengon hautausmaalla maalari K. E. Lehtosen hautajaistilaisuudessa vainajalle pidetyn muistopuheen, sen jälkeen kun puheessa oli mainittu vainajan toiminnasta työväenliikkeessä.[8][9][10][11][12]

Korkein oikeus antoi vuonna 1947 päätöksen, jonka mukaan Elovaara tuomittiin Rengon kirkkoherran virasta viraltapantavaksi ja menettämään pappisvirkansa. Hän oli eräässä hautajaistilaisuudessa kesken ruuminsiunauksen keskeyttänyt puheensa ja vaatinut tilaisuudessa läsnä ollutta seurakunnan lukkaria poistumaan paikalta. Myöhemmin hän oli Rengon kirkossa kesken jumalanpalveluksen huutamalla kehottanut lukkaria poistumaan kirkosta ja potkaissut häntä takapuoleen. Elovaara oli myös aiheuttanut pahennusta luettuaan saarnatuolista sopimattoman kirjoituksen.[13][14] Korkein oikeus tuomitsi Elovaaran jo toukokuussa 1944 kahden vuoden virantoimituseroon.[15]

Elovaara oli naimisissa konttoristi Lempi Sofia Sompin (s. 1892) kanssa.[1] Elovaaran vanhempi veli oli Himangalla, Jokioisissa ja Huittisissa kirkkoherrana ollut Ernst Vilhelm Elovaara.[16]

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimellä K. V. Elovaara:

  • Evankelis-luterilaisen kirkkomme kaste. Hämeen kustannusliike, Hämeenlinna 1929
  • Lapseni rukous- ja kiitoskirja. Karisto 1930
  • Vanhan testamentin sotahurskaus: kenttäpappien neuvottelupäivillä Tuusulassa v. 1930 pidetty luento. Tekijä, Renko 1930
  • Rengon seurakunnan hautausmaan hautakirjoitukset ja muistomerkit vuonna 1931. Tekijä, Renko ja Karisto 1931 (Elovaara, K. V., "Rengon seurakunnan hautausmaan hautakirjoitukset ja muistomerkit vuonna 1931," DIGI - Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa, viitattu 9. maaliskuuta 2024)
  • Jumalan silmä. Tekijä, Renko 1932
  • Mitä minä kirkossa näen ja kuulen?. Tekijä, Renko 1932
  • Puolustusvoimissamme tapahtuvan evankelis-luterilaisen kirkollisen työn saattaminen täydelliseen sopusointuun kirkkolaitoksemme kanssa. Kulmakirjakauppa, Hamina 1932
  • Taivaan enkeli. Tekijä, Renko 1932
  • Rengon seurakunnan omaisuus 31.12.1932. Rengon seurakunta, Hämeenlinna 1933
  • Kenttäsaarnoja. Tekijä, Renko 1937

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Elovaara, Kustaa Viljami. Suomen papisto 1800–1920 -verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017 (viitattu 9.3.2024)
  2. ↑ Suojeluskunnat, Hakkapeliitta, 13.6.1933, nro 24, s. 27, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  3. ↑ Suomen Sukututkimusseura : Tietoja Suomen seurakunnista : Iisalmi
  4. ↑ Kuhmoisten seurakunnan vaiheita kirkkojuhlana mieliinpalautettuina, Lahti, 28.10.1933, nro 123, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  5. ↑ Elovaara, K. V., "Rengon seurakunnan hautausmaan hautakirjoitukset ja muistomerkit vuonna 1931," DIGI - Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa, viitattu 9. maaliskuuta 2024
  6. ↑ Rengon kirkkoherra K. V. Elovaara tuomittiin 2,000 mk:n sakkorangaistukseen kepillä sivalluksesta, Hämeen Kansa, 30.9.1939, nro 119, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  7. ↑ Rengon seurakuntalaiset huolestuneina, Lopen Lehti, 15.3.1939, nro 11, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  8. ↑ Puhuvat taas "Rengon papista", Maakansa, 15.3.1939, nro 62, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  9. ↑ Kyliltä ja kotinurkilta, Työn Voima, 9.3.1939, nro 57, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  10. ↑ Rengon kirkossa osoitettiin ovea eräille jumalanpalvelukseen saapuneille henkilöille. Parhaillaan saarnaa pitänyt kirkkoherra K. V. Elovaara joutui käsittämättömän kiihkon valtaan ja tiukasti vaati tulijoita poistumaan, Hämeen Kansa, 6.9.1938, nro 106, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  11. ↑ Yleisöltä (Kirkkoherra Elovaaran oma selostus 28. elokuuta 1938 Rengon kirkossa tapahtuneelle välikohtaukselle), Hämeen Sanomat, 11.9.1938, nro 209, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  12. ↑ Kirkkoherra Elovaaran keskeyttämä hautajaispuhe ei sisältänyt sopimatonta, Kansan Lehti, 25.7.1932, nro 169, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  13. ↑ Vihdoinkin! Rengon kirkkoherra Elovaara tuomittu menettämään pappisvirkansa, Sisämaa-Laatokka, 11.5.1947, nro 105, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  14. ↑ Rengon kirkkoherra Elovaara tuomittu erotettavaksi pappisvirasta, Laatokka, 25.7.1946, nro 168, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  15. ↑ Kirkkoherra Elovaara pidätetty 2 vuodeksi, Laatokka, 31.5.1944, nro 121, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  16. ↑ Elovaara, Ernst Wilhelm. Suomen papisto 1800–1920 -verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017 (viitattu 14.7.2024)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=K._V._Elovaara&oldid=22511455”