Juutilan valimo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juutilan valimo
Yritysmuoto Avoin yhtiö[1]
Perustettu 1881
Perustaja Heikki Juutilainen
Avainhenkilöt Eljas Juutilainen (-2019)[2]
Kotipaikka Suomi Kaavi
Toimiala metalliteollisuus; hiekkavalu
Tuotteet kirkonkellot, tiu'ut, kulkuset, reliefit, sukuvaakunat, hautaristit, yrityslahjat
Juutilan valimomuseo
Tyyppi Erikoismuseo (teollisuusmuseo)
Sijainti Kaavi
Perustettu 2004
Kotisivut Juutilan valimomuseo
Koordinaatit 63°04′18″N, 028°26′25″E
Kartta
Juutilan valimomuseo

Juutilan valimo on Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva kellovalimo. Se on aloittanut toimintansa vuonna 1881. Yritys toimii Kaavin kunnassa Vehkalahden kylässä Pohjois-Savossa. Juutilan valimon vanha rakennus on nykyisin valimomuseo, joka esittelee perinteistä hiekkavalumenetelmää.[3] Valimo on nimetty merkittäväksi kulttuuriympäristökohteeksi.[4]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutilaisten tilalla Kaavin Vehkalahdessa oli 1800-luvun loppupuolella savutupa. Sen jatkoksi rakennettiin aikanaan verstas, jossa alettiin tehdä valimotöitä. Valimotoiminnan katsotaan alkaneeksi Juutilassa vuonna 1881. Tuolloin valaja Heikki Juutilainen onnistui monien yritysten jälkeen valmistamaan onton kulkusen.

Alkuvuosina Juutilan valimossa valmistettiin muun muassa huhmareita, silavaskia ja ruokakelloja. Markkina-alueena oli Karjala, Sortavalaa ja Viipuria myöten.[5] Osa tuotteista päätyi aina Pietariin saakka.[6]

1940-luvulla yritys valmisti suuria eriä koulukelloja. Tuolloin valimossa työskenteli viisi miestä. Valu saatettiin tehdä jopa kahdesti päivässä. Sota-aikoina valimon raaka-aineina käytettiin vanhoja rikkoutuneita vaskiesineitä.[5] Nykyisiin toimitiloihinsa valimo muutti vuonna 1983.

Valimon tuotteita ovat olleet vaskikellojen ohella kulkuset, tiu’ut ja kynttilänjalat. 1960-luvulla Juutilan valimon tuotantoon tulivat kirkonkellot. Niistä tuli 1980- ja 1990-luvuilla valimon tärkein tuoteryhmä.[7] Vuosittain Juutilan valimo valmistaa puolenkymmentä kirkonkelloa.[8] Juutilassa valetaan myös kartanokelloja, sukuvaakunoita, reliefejä ja hautaristejä. Liikelahjojen valmistus kuuluu myös yrityksen palveluihin.[5]

2000-luvulla Juutilan valimossa on valettu muun muassa Eliel Saarisen suunnittelemien, uustuotannossa olevien Cranbrook-tuolien messinkilaatat.[9] [10][11]

Arvostettua käsityöperinnettä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valimotyö on ollut Juutilan tilan kellonvalajille sivuelinkeino koko valimon toimintahistorian ajan. Eljas Juutilainen (4. elokuuta 1947 Kaavi - 6. maaliskuuta 2019 Kaavi) vastasi valimotyöstä yli 40 vuoden ajan. Hän oli vaskenvalaja jo kolmannessa polvessa.[8].[2]

Vaskenvalaja Eljas Juutilaiselle myönnettiin vuonna 1975 Valtion taideteollisuuspalkinto kunnianosoituksena ansiokkaasta työstään kellonvalajana. Vuonna 1978 Juutilaiselle myönnettiin Kotiteollisuuden kultainen taitomerkki.[5][6] Keskuskauppakamari on myöntänyt Eljas Juutilaiselle kultaisen ansiomerkin. Lisäksi Juutilainen on saanut Suomen Leijonan ansioristin.[9]

Eljas Juutilainen sai käsityöneuvoksen arvonimen vuonna 2017. [12][13]

Kirkonkellojen valmistaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutilan valimon tunnetuimpia tuotteita ovat vaskikellot, joista suurimpia ovat kirkonkellot. Vaski tarkoittaa kuparipohjaisia metalliseoksia, pronssia ja messinkiä. Suurimmat yksittäisvalut ovat kooltaan jopa 500 kg.[5][6]

Juutilan valimossa käytetään yhä niin sanottua hiekkavalumenetelmää. Vaskiesineiden valumuotit valmistetaan luonnonhiekasta malliesineiden avulla. Valmiit muotit ovat umpimuotteja. Niiden sisällä on valettavan esineen muotoinen onkalo. Valaminen tapahtuu niin, että muotissa oleva tyhjä tila täytetään sulalla metallilla ja sen annetaan jähmettyä valuaihioksi. Rosopintainen aihio työstetään lopulliseen muotoonsa sorvien ja erilaisten hiomalaitteiden avulla.[3]

Vuodesta 1966 lähtien metalli on sulatettu Juutilassa öljypoltinsulatuksella. Ennen työssä käytettiin puuhiiltä. Metallimassa sulatetaan suuressa grafiittiupokkaassa, jossa lämpötila nousee yli tuhannen asteen.

Metalliseoksiin käytettävistä raaka-aineista tinan tulee olla laadultaan puhdasta. Kupari ja messinki voivat olla epäpuhtaampia. Seosten raaka-aineet sekoitetaan oikeassa mittasuhteessa. Metalliseos kaadetaan muottiin tasaisesti. Katkokset tai kaasukuplat voivat pilata helposti lopputuloksen.

Virittäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkonkellon tilaaja päättää jo tilausvaiheessa, miten kellon on soitava. Sävelkorkeuteen vaikuttaa kellon mittasuhteet. Sävelkorkeuden hienosäätö tehdään virityssorvissa.

Kellonvalaja Eljas Juutilaisen työtä kellon virittämisen parissa on esitelty Ossi Walliuksen toimittamassa radio-ohjelmassa Valettu sointi. Radiodokumentti on esitetty Yle Radio 1:n dokumenttisarjassa Kymmenen pientä minuuttia.[14]

Tilauskohteita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hartolan kirkko Päijät-Hämeessä
Kontiolahden kirkko Pohjois-Karjalassa

Juutilan valimon valamia kirkonkelloja on muun muassa seuraavissa kirkoissa, seurakuntakeskuksissa tai kellotapuleissa:

Tilauskohteita ulkomailla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Venehjärvi, Venehjärven ortodoksinen tšasouna (Venäjä, Vienan Karjala)[32]
    • kolme pronssikelloa
    • isoimman kellon halkaisija 40 cm, paino 42 kg, sävelkorkeus H
    • keskimmäisen kellon halkaisija noin 30 cm, paino 26 kg, sävelkorkeus F
    • pienimmän kellon halkaisija 22 cm, paino 17 kg, sävelkorkeus A
    • kelloissa teksti ”Venehjärven tsasouna 2001”[33]
  • Keltto (ven. Колтуши, Koltuši), Kelton evankelis-luterilainen kirkko, (Venäjä, Leningradin alue)

Juutilan valimon kelloja on toimitettu myös Australiassa[9], Boliviassa, Keniassa, Namibiassa, Senegalissa, Tansaniassa ja Uruguayssa sijaitseviin kirkkoihin.[5][6][8][31]

Museo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun alussa valimon vanha rakennus päätettiin museoida. Museoviraston tutkija inventoi vanhan valimon esineistön. Nimekkeitä kertyi liki 900. Vanhasta valimosta luetteloitiin yli 2000 esinettä.[6] Vanha valimo siirrettiin pihapiirin toiseen reunaan.[34] Juutilan valimomuseo avattiin vuonna 2004 ja se on avoinna kesäkuukausina.[3][4][7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Juutilan Valimo Avoin Yhtiö Taloussanomat.fi. Viitattu 16.11.2013.
  2. ↑ a b Eljas Juutilainen 1947–2019 26.3.2019. Helsingin Sanomat. Viitattu 30.12.2020.
  3. ↑ a b c Juutilan vanha valimo Kaavin kunta. Viitattu 2.11.2012.
  4. ↑ a b Pohjois-Savon kulttuuriympäristöselvitys, osa 2, s. 73. (Pohjois-Savon liiton julkaisu A:66) Kuopio: Pohjois-Savon liitto, 2011. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 15.11.2013).
  5. ↑ a b c d e f Leskelä, Hilkka: Kaskenviertäjien ja kivenraivaajien Kaavi. Jyväskylä: H Leskelä, 1998. ISBN 952-910-451-0
  6. ↑ a b c d e Salminen, Anja: Valumestari Eljaksen kellot kaikuvat jouluna kautta maan. Taloussanomat, 24.12.1998. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.11.2012.
  7. ↑ a b Pohjois-Savon kulttuuriympäristöselvitys, Kaavi (pdf) 2009. Pohjois-Savon liitto. Viitattu 2.11.2012.
  8. ↑ a b c d Kaavin kellot kumajavat Hangossa asti. Savon Sanomat, 7.3.2012, 105. vsk, nro 66B, s. 3.
  9. ↑ a b c d Suominen, Erika: Molempikätisyys, lehmän hermot ja pikkutarkkuus ovat hyvän valajan ominaisuuksia. Koillis-Savo, 19.11.2015, 52. vsk, nro 46, s. 11.
  10. ↑ Riuttamäki, Maija-Riitta: Eliel Saarisen tuolit heräävät henkiin Savossa 10.9.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 21.11.2015.
  11. ↑ Tetrimäki Oy: Eliel Saarinen Collection, Poikakoulun tuoli ja nojatuoli
  12. ↑ Suominen, Erika: Perinteisestä hiekanvalajasta käsityöneuvos, "En ole tällaiseen tähdännyt". Koillis-Savo, 16.3.2017, 54. vsk, nro 11, s. 3.
  13. ↑ Heinonen, Ansa: Mestarivalaja Eljas Juutilaisesta käsityöneuvos 19.8.2017. Savon Sanomat. Viitattu 30.12.2020.
  14. ↑ Radiodokumenttien kesä 2012 Yle Radio 1. Viitattu 23.11.2012.
  15. ↑ Luikonlahden ortodoksinen tšasouna Ortodoksi.net. Viitattu 2.11.2012.
  16. ↑ Lapinsalon hautausmaa Kiuruveden seurakunta. Viitattu 16.11.2013.
  17. ↑ Seurakunnan pääkirkko Kontiolahden seurakunta. Viitattu 2.11.2012.
  18. ↑ Juankosken ortodoksinen kirkko Ortodoksi.net. Viitattu 2.11.2012.
  19. ↑ a b Lappalainen, Katja: Arkipäiväisistä katseilta suojatuiksi – Nilsiän emäseurakunnan alueen kirkonkellot (pdf) 2006. Jyväskylän yliopisto, Historian ja etnologian laitos. Viitattu 3.11.2012.
  20. ↑ Murtolahden kyläyhdistys Murtolahden kyläyhdistys. Viitattu 2.11.2012.
  21. ↑ Murtolahden siunauskappeli Nilsiän seurakunta. Viitattu 2.11.2012.
  22. ↑ Kauppi, Iida: Hii-op! Pyhän Mikaelin kirkko sai uuden kirkonkellon 15.8.2017. Laitilan Sanomat. Viitattu 10.6.2022.
  23. ↑ Alapitkän kirkko Lapinlahden seurakunta. Viitattu 3.11.2012.
  24. ↑ Anne Kokkonen: Ortodoksikirkko saa lahjoituksena uuden kirkonkellon 30.9.2016. Etelä-Saimaa. Viitattu 5.11.2016.
  25. ↑ Yle: Kellonsoittajalla jo seitsemän kelloa – ortodoksikirkon kaikki kellot soivat käsipelillä, 14.10.2016
  26. ↑ Karvoskylä, Facebook
  27. ↑ Pinsiöön rakennetaan kellotapuli talkoilla 22.12.2011. Yle. Viitattu 2.11.2012.
  28. ↑ Kotikirkkomme (Raahelainen-lehden artikkeli) 17.12.2005. Raahelainen. Viitattu 2.11.2012.
  29. ↑ Tilat - Kirkko ja kellotapuli Ristijärven seurakunta. Viitattu 13.1.2014.
  30. ↑ Ristijärvi tiedottaa; Matti Mäkelä: Ristijärven kirkko 200 vuotta - Ristijärvelle rakennettiin kirkko kesällä 1807 (pdf) 3/2007. Ristijärven kunta. Viitattu 13.1.2014.
  31. ↑ a b Haukiniemen tsasouna 2013. Haukiniemen kulttuurikyläyhdistys ry. Viitattu 15.10.2013.
  32. ↑ a b Hietalo, Markku: Tsasouna vihitään käyttöön Haukiniemellä sunnuntaina 16.7.20132013. Itä-Savo. Viitattu 15.10.2013.
  33. ↑ Sailoh, Árpád: Kuinka Vienan Karjalan Venehjärven rukoushuone rakennettiin uudelleen 5/2010. Hiidenkivi, Suomalainen kulttuurilehti (Kotimaisten kielten keskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Suomen Kotiseutuliitto). Viitattu 15.10.2013.
  34. ↑ Kaavi, Juutilan kellovalimon siirto Museovirasto. Viitattu 3.11.2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nyman, Harri: Umpikulkusista kirkonkelloihin, vaskenvalu Kaavin Juutilassa. Snellman-instituutti, 2002. ISBN 951-842-239-7
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juutilan_valimo&oldid=21314646”