Siipiratasalus

Finlandia Queen Tampereella

PS Murray Princess Mannumissa

Härkien pyörittämä Rooman valtakunnan asevoimien siipiratasalus 4. tai 5. vuosisadalta jaa. 1400-luvun miniatuurijäljennös.

Siipiratasalus on konevoimalla toimiva laiva, jossa vetolaite muodostuu yhdestä tai kahdesta siipirattaasta.

Ennen potkurin keksimistä ja yleistymistä höyryalukset varustettiin siipirattailla. Suomalaisissa laivoissa rattaat sijaitsivat yleensä laivan molemmilla kyljillä rungon keskikohdalla. Varsinkin Amerikan jokiliikenteessä on käytetty myös yhdellä aluksen perässä sijaitsevalla rattaalla varustettua alustyyppiä.

Suomen ensimmäinen siipiratasalus ja samalla Suomen ensimmäinen höyrylaiva oli Nils Ludvig Arppen Kiteen Puhoksessa rakennuttama s/s Ilmarinen, joka teki neitsytmatkansa 10. elokuuta 1833. Viimeisin Suomessa valmistunut siipiratashöyry oli s/s Koita, joka rakennettiin vuonna 1905.

Nykyisin Suomessa on matkustajaliikenteessä muutamia uusia siipiratasaluksia. Ensimmäinen uusista oli Keurusselällä liikennöivä M/S Elias Lönnrot, joka on samannimisen höyrylaivan ulkoasureplika. Lönnrot aloitti liikennöinnin vuonna 1986. Alus on ”aito” siipirataslaiva. Sen dieselkoneisto pyörittää sähkögeneraattoreita ja molemmilla siipirattailla on omat sähkömoottorit. Paitsi työntövoima, myös ohjaus toimii siipirattaiden avulla. Aluksessa ei siis ole potkuria eikä peräsintä.

Ainoa Suomessa säilynyt aito siipirataskauden alus on S/S Lahtis, josta on jäljellä vain ruostunut runko. Alusta entistetään^milloin? Noukanniemessä, Jyväskylässä.

Tunnettuja siipiratasaluksia

• SS Sultana
• SS Lady Elgin
• SS Central America
• S/S Constantin
• S/S Österbotten

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Siipiratasalus Wikimedia Commonsissa

• Tuomi-Nikula, Jorma: ”Siipirataslaivojen aika”, Navis Fennica. Suomen merenkulun historia, osa 2: Höyryveneistä uiviin loistohotelleihin, s. 41–48. WSOY, 1994.
• S/S Örnsköld