Juliana Söderborg
| Osa artikkelisarjaa |
| Rukoilevaisuus |
|---|
 |
Juliana Söderborg (o.s. Malmberg, 24. maaliskuuta 1745 Pori – 16. kesäkuuta 1799 Pori) oli suomalainen unissasaarnaaja, joka loi yhdessä Anna Rogelin ja Anna Lagerbladin kanssa hengellisen pohjan Liisa Erkintyttären alullepanemalle rukoilevaisten liikkeelle.
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Söderborg syntyi Porissa paikallisen kauppiaan Gustav Malmbergin ja Anna Matintyttären perheeseen. Hän avioitui vuonna 1778 ruotsalaissyntyisen aliupseerin Henrik Söderborgin kanssa ja myöhemmin pariskunnalle syntyi yksi poika.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juliana Söderborg alkoi 25-vuotiaan pitää kotonaan päivittäisiä rukoushetkiä, jotka pian keräsivät runsaasti myös ulkopuolista yleisöä. Hänen uskonnollisia kokemuksiaan jakoi Siikaisista Malmbergin perheen luokse asumaan muuttanut Anna Lagerblad, jonka innostus oli vielä Söderborgiakin voimakkaampaa.[2] Malmbergin taloon muodostui seuratoiminnan keskus[3], jossa pidetyt saarnat keräsivät yleisöä myös Porin ulkopuolelta aina Tyrväätä, Loimaata ja Uuttakaupunkia myöden. Kuulijoita oli niin paljon, etteivät he mahtuneet enää sisälle, vaan osa joutui seisomaan kadulla.[1] Viranomaiset antoivat herätyskokousten aluksi jatkua, mutta Porin kirkkoherra Mikael Lebell ja pormestari Lars Sacklén puuttuivat lopulta niihin vuonna 1774, kun kokousten katsottiin toimivan papistoa vastaan ja loukkaavan yleistä järjestystä. Pormestaria häiritsi erityisesti, että Söderborgin yöllisten saarnojen jälkeen työväki laiminlöi seuraavan päivän töitään. Lebell ja Sacklén eivät myöskään pitäneet siitä, että kokouksissa saarnasivat naiset, joiden esiintyminen seurakunnissa oli kielletty.[2]
Söderborgin ja Lagerbladin esimerkkiä seurasivat pian myös useat muut lounaissuomalaiset naiset, kuten Sofia Rosnell, Maria Neckström ja Anna Lönbergh. Miessaarnaajista tunnetuin oli räätäli Iisak Lemberg. Muihin unissasaarnaajiin verrattuna Juliana Söderborg tunnettiin kuitenkin hillittynä ja hän nauttikin rukoilevaisten keskuudessa suurinta arvostusta. Söderborgin kerrottiin jopa saaneen pitää saarnaa kuningas Kustaa III:n teltan ulkopuolella tämän Suomen vierailun aikana. Hän liikkui ahkerasti myös sairaiden ja köyhien luona eri puolilla Satakuntaa. Söderborgin kuoltua vuonna 1799, hänen hautajaisiinsa saapui sankka surijoiden joukko.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Sulkunen, Irma: SÖDERBORG, Juliana 2014. Biografiskt lexikon för Finland. Viitattu 15.2.2016.
- ↑ a b c Ruuth, J. V. & Jokipii, Mauno (toim.): Porin kaupungin historia II, 1558-1809, s. 648–650. Pori: Porin kaupunki, 1958. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Sinkko, Ilpo: Tiivistelmä rukoilevaisuuden historiasta 6.5.2003. Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys ry. Viitattu 15.2.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sulkunen, Irma: Juliana Söderborg Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 15.2.2016.
| Kansalliset | |
|---|---|
| Henkilöt | |
