Efraim Jaakola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Efraim Jaakola (27. toukokuuta 1791 Uusikirkko Tl29. toukokuuta 1857 Uusikirkko Tl) oli kalantilainen Orivon kylässä asunut rukoilevaisiin kuulunut maallikkopuhuja ja virsirunoilija.

Puutarhurista "syntienleikkaajaksi"

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaakola oli nuoruudessaan merimiehenä ja oleskellessaan Saksassa hän perehtyi puutarhanhoitoon. Palattuaan Suomeen hän perusti oman puutarhan ja kasvatti erityisesti omenoita. Jaakola kävi myös muiden puutarhoissa leikkaamassa omenapuita. Sen jälkeen kun Jaakola alkoi toimia puhujana rukoilevaisten piirissä hänet tunnettiin siksi lisänimellä Syntienleikkaaja. Perimätiedon mukaan Jaakola kehotti herätyksen saanutta pelimannia Vilhelm Anttilaa eli Pela-Villeä jatkamaan soittamista tällä kertaa virsien säestäjänä rukoilevaisten seuroissa.

Virsirunoilijana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaakola kirjoitti kaikkiaan noin 100 virttä ja hän julkaisi niitä arkkiveisuina. Useita Jaakolan sanoittamia virsiä on mukana rukoilevaisten laulukokoelmassa Halullisten sielujen hengelliset laulut. Jaakolan virsiä oli myös kansakoulunopettaja Emanuel Tammisen vuonna 1888 julkaisemassa kokoelmassan Korven kaikuja Hengellisiä lauluja. Nykyisen virsikirjan virsi 368 "Jeesus matkakumppani" on Jaakolan käsialaa.

Kalantilainen kirjailija F. M. Karrakoski julkaisi 1937 Jaakolasta elämäkertaromaanin nimeltä Syntienleikkaaja.