Jukka Ollila (harmonikansoittaja)

Wikipediasta
4 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 5. lokakuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jukka Ollila 90-vuotiaana 2016

Jukka Henrikki Ollila (s. 17. elokuuta 1926 Alatornio) on suomalainen musiikin maisteri ja lehtori, harmonikansoittaja. Hän oli Viljo Vesterinen-killan perustaja-puheenjohtaja 1977–1994; kunniapuheenjohtaja 1994.[1][2]

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äidin, Ida o.s. Kapraali, ja pikkuveljen kuoleman jälkeen 28-vuotias maanviljelijäisä Heikki Lauri Ollila myi kotitilansa Alatornion Yliraumolta ja muutti neljän lapsensa kanssa (Laina, Jukka, Hilkka ja Lauri) 1932 Kotkaan, jossa hän toimi satamatyönjohtajana. Isä avioitui edesmenneen vaimonsa sisaren Johanna Kapraalin kanssa. Liitosta on nuorin sisko Valma.[1][2][3] Jukka osti 11-vuotiaana 5-riviöharmonikan, jonka hän maksoi myymällä virvokkeita kesän aikana Kotkan satamassa. Hänen harmonikansoiton opettajina olivat Johan 'Jussi' Homan 1939–1944 ja Aarre 'Aki' Lievonen 1944–1945.[1] Jukalla oli esiintymisiä ohjelmallisissa iltamissa, kiertue- ja ravintolasoittajana sekä Yleisradiossa 1946–1954.[2][3] Pohjois-Suomen harmonikkamestaruuden hän hävisi tasapistetilanteessa tuomarien arparatkaisulla jääden toiseksi Oulussa 1948.[1][2] Jukka Ollila oli avioliitossa Kajaanin mlk Jormualta kotoisin olevan Anna-Liisa Moilasen kanssa tämän kuolemaan asti (1957-2007).[2]

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jukka Ollila hakeutui oppilaaksi Helsingin Kirkkomusiikkiopistoon 1946, josta hän valmistui kanttori-urkuriksi 1949. Sibelius-Akatemiassa hän jatkoi opintojaan, valmistuen musiikinopettajaksi 1951 ja kapellimestariksi silloiselta korkeakouluosaston 2-vuotiselta kapellimestariluokalta professori Leo Funtekin johdolla 1953. Samalla kurssilla oli muun muassa Jorma Panula. Musiikin kandidaatiksi hän valmistui 1993 ja musiikin maisteriksi musiikkikasvatuksen osastolta 1995.

Radion sinfoniaorkesterin johtajana Jukka Ollila esiintyi "Nuoria kapellimestareita" -sarjassa 1954, esiintyen myös Tampereen kaupunginorkesterin vierailevana johtajana 1961. Kansainvälisille orkesterinjohtajakursseille hän osallistui Salzburgissa (Lovro von Matačić) kesällä 1957 ja Hilversumissa (Albert Wolff) 1958. [1][2] Helsingin Tyttönormaalilyseossa hän auskultoi laulun opetusta syyslukukauden 1949 ja Helsingin Normaalilyseossa kevätlukukauden 1953 sekä antoi käytännölliset laulun opetusnäytteet valtion oppikouluja varten Helsingin Tyttönormaalilyseossa 1956.[2] Luther-Opistossa hän auskultoi musiikin opetusta kansanopistoja varten 1979-1980, mutta ei toiminut niissä lainkaan. Kelpoisuustodistuksen kansakoulujen laulunopettajan virkoihin hän sai Kouluhallitukselta 1958.[2]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jukka Ollila oli Helsingin kaupungin Munkkiniemen ja Munkkivuoren kansakoulujen laulunopettaja ja peruskoulujen musiikinopettaja 1955–1980 sekä Tornion kaupungin yläasteen (Suensaari/Yliraumo) ja Tornion yhteislyseon lukion yhteinen musiikin lehtori 1980–1986 (Lukion kouluneuvoston puheenjohtaja 1982-1983).[1][2] Hänen koulumusiikin opetustaan on saanut tuhansiin nouseva joukko oppilaita,[2] kun taas hänen harmonikansoiton opetustaan ovat saaneet vain muutamat soittajat, mm. Alpo Pohja, Erkki Ihalainen, Timo Kinnunen, Niko Mäenalanen (myös pianonsoitossa), Sari Nieminen, Jari Rahkonen, Markus Rauhala, Erkki ja Juha Silfverberg, Jarmo Tinkala, Petri ja Tapani Haapasaari.[1][2] Myös Viljo Vesterinen pyysi Juhani-poikansa harmonikansoiton opettajaksi Jukka Ollilaa, josta tämä kieltäytyi koulutyönsä takia. Kanttori-urkurina hän on toiminut koulujensa ja yksittäisissä tilaisuuksissa sekä sijaiskanttorina Kotkan, Espoon ja Kiikan seurakunnissa 1950-luvulla. Hänelle on myönnetty Suomen Kaupunkiliiton kultainen ansiomerkki 30 vuoden virkapalveluksesta ja Viljo Vesterisen killan kultainen ansiomerkki.[2] Eläkkeelle hän siirtyi 1986.

Luottamustehtävät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jukka Ollila oli Suomen Harmonikansoittajain liiton (nyk. Suomen Harmonikkaliitto) johtokunnan jäsen 1961-71, varapuheenjohtaja 1967-70 ja puheenjohtaja 1970-71;[1] kunniajäsen.[2] Viljo Vesterisen killan puheenjohtajana hän oli 1977-94; kunniapuheenjohtaja 1994. Valtakunnallisten Viljo Vesterisen harmonikkakilpailujen tuomariston puheenjohtaja hän oli 1978-93. Nuorten harmonikansoiton MM-kilpailussa hän oli tuomarina Luzernissa 1975, osallistuen samalla Kansainvälisen Harmonikkaliiton (CIA) Talvikongressiin, jossa käsiteltiin muun muassa saman vuoden syksyllä Suomessa ensimmäistä kertaa pidettävän Coupe Mondiale -kilpailuun liittyviä asioita. MM-kilpailukongressissa Helsingissä hän piti esitelmän 5-riviöharmonikan sormiojärjestelmien yhdenmukaistamisesta 1975.[1][2] Toimittaja Veijo Miettisen radio-ohjelmissa Jukka Ollila kommentoi Suomen harmonikkamestaruuskilpailujen nauhoitettuja esityksiä 1970-luvulla.

Riviöharmonikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opinnäytetutkielmassaan Jukka Ollila toteaa: Melodiabassoharmonikka on moni-ilmeinen soitin, jonka sormiorakenteista tunnetaan mm. italialainen, belgialainen, suomalais-italialainen ja venäläinen sormiojärjestelmä. Kukin sormiojärjestelmä mahdollistaa kolmen kaaviolajin, A:n, B:n ja C:n käytön sekä luontevan transponointisoiton.

Koska näillä sormiojärjestelmillä on samat peruselementit, jotka vaihtavat vain paikkaansa sormioissa, Jukka Ollilan mielestä riviöharmonikkojen sormiojärjestelmien yhdenmukaistamisesta tulisi sopia eurooppalaisella tasolla esim. nimikkeellä Eurosormio. Harmonikansoiton Opettajat -yhdistyksen ja Suomen Harmonikkaliiton tulisi neuvottella asiasta riviöharmonikkaa soittavien eurooppalaisten kollegojensa kanssa, jotka toimivat virkakelpoisina pedagogeina konservatorioissa, musiikkikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Sormiojärjestelmien yhdenmukaistaminen olisi tärkeämpää kuin se, haluammeko henkilökohtaisesti C/A-koskettimien olevan 5-riviöharmonikassa italialaiseen tapaan ulko- ja neljännellä rivillä, belgialaiseen tapaan toisella ja viidellennä rivillä, vai suomalaiseen tapaan kolmannella eli keskirivillä. Tärkeintä on, että C/A-koskettimet ovat samoilla 5+5 melodiariveillä Euroopassa. Toimenpide helpottaisi pedagogiaa sekä kalliiden riviöharmonikkojen ostoa ja vaihtoa Euroopan alueella. Kansainväliset Harmonikkaliitot CIA ja CMA, jotka ovat lähinnä pianoharmonikkataustaisia järjestöjä, eivät voi auttaa riviöharmonikan soittajia sormio-ongelmissa, jos me itse emme halua tai kykene niistä sopimaan.[4]

Eläkkeellä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläkepäiviään Jukka Ollila viettää syntymäseudullaan Tornion Alavojakkalassa, Ruissaaressa.[1][2]

Julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmonikalle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Harmonikan sormitusopas rivistöharmonikkoja varten. Helsinki: Hagström Oy 1957.[1]
  • Harmonikan sormitusopas ABC - Finggerteknik för dragspel - Omakustanne 1973. Jaettu kirjastoille.[1]
  • In memoriam, Julkaistu Hanuri-lehdessä, 1987.
  • Melodiabassoharmonikan sormiojärjestelmät ja sävelkulut. Tutkielma musiikin kandidaatin (maisterin) tutkintoa varten. Sibelius-Akatemia, Musiikkikasvatuksen osasto 1993. Omakustanne. Jaettu kirjastoille. Pohjolan Sanomat Oy, Kemi.[1][2]
  • Preludi, harmonikalle. Julkaistu Hanuri-lehdessä 5/1994, s. 30. Repe´tere -toisinto (Preludi), melodiabassoharmonikalle. Omakustanne 2005. Jaettu musiikkioppilaitoksille. Tornion Kirjapaino Ky.
  • Harmonikan Asteikkosormitus ABC - Accordion Scale Fingering - Standardi- ja melodiabassoharmonikalle. Omakustanne 2007. Jaettu kirjastoille. Tornion Kirjapaino Ky.[2]
  • Kansansävelmiä riviöharmonikalle (Opi luonteva sormitus C-kaavion mukaan). Omakustanne 2013.  ISMN 979-0-55001-300-1. Jaettu kirjastoille. Tornion Kirjapaino Ky.[4][5]

Pianolle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vuorenpeikkojen tanssi, pianolle. Munkkivuoren kansa-/peruskoulun vihkiäisiä varten 1966.  ISMN 979-0-55001-328-5 Omakustanne 2010. Jaettu kouluille.
  • Mielikuvia pianolle. Omakustanne 2017. Jaettu musiikkioppilaitoksille.  ISMN 979-0-55001-412-1 /  ISMN 979-0-55001-413-8 Omakustanne.
  • Mielikuvia pianolle versio 2. Omakustanne 2018. Jaettu musiikkioppilaitoksille.  ISMN 979-0-55001-456-5 (Nid.)  ISMN 979-0-55001-457-2 (Pdf)

Laululle ja pianolle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Varpunen laululle ja pianolle. Sanat Suonio. Omakustanne 2005. Jaettu Suomen Laulupedagogit Ry:n jäsenille. Tornion Kirjapaino Ky.
  • Puolison muistolle: On luonto kaunis tuo. Laululle ja pianolle. Omakustanne 2008. Jaettu seurakunnille. Tornion Kirjapaino Ky.
  • Päättynyt on aikani mun. Muisto- ja siunaustilaisuuksia varten. Laululle ja pianolle. Omakustanne 2013. Jaettu seurakunnille. Tornion Kirjapaino Ky.

Muut julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Opi nuotit. Oppilaitaan varten. Omakustanne 1980. (Jaettu Tornion kaupungin koululaitokselle.)
  • Muistelmia elämäni varrelta : Heikki Lauri Ollila 1903-1980 työstänyt isänsä muistelmat lisäyksineen. Omakustanne 2014.
  • Harmonikasta se alkoi - Muistelmia. Jukka Ollila. Omakustanne, 2023. ISBN 978-952-94-8092-0. Lyhennetty painos ISBN 972-852-94-4398-7. Jaettu kirjastoille ja musiikkioppilaitoksille. Länsi-pohjan Kirjapaino Ky, Kemi 2023.

Viljo Vesterinen -kilpailun voittajat -äänitteellä 1994 ylimääräisenä esityksenä Jukka Ollila V.V.-killan perustajana soittaa säveltämänsä Preludin (Repe'tere-teematoisinto).[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m Jukka Ollila 75 vuotta. Hanuri-lehti, 2001, nro 2. Vammala: Suomen Harmonikkaliitto RY. ISSN 0780-0959
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Jukka Ollila 85 vuotta. Hanuri-lehti, 2011, nro 2. Suomen Harmonikkaliitto RY. ISSN 0780-0959
  3. ↑ a b Jukka Ollila 90 vuotta. Hanuri-lehti, 2016, nro 2. Suomen Harmonikkaliitto. ISSN 0780-0959
  4. ↑ a b Muistikuva Viljo Vesterisen killasta. Hanuri-lehti, 2012, nro 3. Suomen Harmonikkaliitto. ISSN 0780-0959
  5. ↑ Jukka Ollila: kansansävelmiä riviöharmonikalle. Hanuri-lehti, 2013, nro 3. Suomen Harmonikkaliitto RY. ISSN 0780-0959
  6. ↑ Hanuri-lehti 5/1994, s. 30.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Otavan Iso musiikkisanakirja osa 4, s. 482. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04763-9.
  • Suomen Kirkkomuusikot, s. 203. Lahti: Suomen Kanttori-urkuriliitto Ry, 2000.
  • Säkkijärven perilliset, s. 20, 34-36. Toim. Tapio Laine & Olli Palonen. Jyväskylä: Gummerus, 2002. ISBN 951-98796-1-7
  • Jukka Ollila: Melodiabassoharmonikan sormiojärjestelmät ja sävelkulut. Opinnäytetutkielma. Sibelius-Akatemia, Musiikkikasvatuksenosasto, 1993. Alkusanat, s. 23-24, 33 ja 34. Omakustanne, 1993. (Tutkielman omakustannejulkaisua on jaettu Suomen kirjastoihin.)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jukka_Ollila_(harmonikansoittaja)&oldid=22835752”