Uhkapeliä Shanghaissa
| Uhkapeliä Shanghaissa | |
|---|---|
| The Shanghai Gesture | |
 |
|
| Ohjaaja | Josef von Sternberg |
| Käsikirjoittaja |
|
| Perustuu | John Coltonin näytelmään |
| Tuottaja | Arnold Pressburger |
| Säveltäjä | Richard Hageman |
| Kuvaaja | Paul Ivano |
| Leikkaaja | Sam Winston |
| Tuotantosuunnittelija | Boris Leven |
| Pukusuunnittelija | Oleg Cassini |
| Lavastaja | Boris Leven |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | United Artists |
| Levittäjä |
United Artists Netflix |
| Ensi-ilta |
|
| Kesto | 106 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Uhkapeliä Shanghaissa (The Shanghai Gesture) on Josef von Sternbergin ohjaama yhdysvaltalainen elokuva vuodelta 1941.
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuottaja Arnold Pressburger päätti vuonna 1941 herättää henkiin idean filmata sensaationäytelmä, jonka filmatisointi ei siihen mennessä ollut onnistunut, eli John Coltonin The Shanghai Gesture, jonka tapahtumapaikka oli eksoottinen kiinalainen bordelli. Ilotalo oli kuitenkin tabu tuolloisessa Hollywoodissa, ja miljöö muutettiin luksuspelitaloksi.[1]
Sternberg sai hankkeeseen myötämielisen tuottajan, aiemmat vapautensa ohjaajana ja ehdottoman määräysvallan joka alueella näyttelijävalinta mukaan lukien. Kun ohjaaja tarjoutui lähettämään käsikirjoituksen maineikkaalle saksalaiselle näyttelijälle Albert Bassermanille, tämä vastasi, että näytteleminen Sternbergin elokuvassa olisi kunnia, eikä hänen tarvitse lukea käsikirjoitusta etukäteen.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva alkaa kun nuori amerikkalainen tyttö saapuu isoon kiinalaiseen pelikasinoon.
Tyttö esittäytyy nimellä Poppy eli Unikko, (Gene Tierney)mikä herättää sekavia mielipiteitä ja tunteita.
Nyt paikalle ilmestyy talon emäntä (Ona Munson); hän on jääkylmä ja julma nainen, joka kantaa syvää kaunaa entiselle aviomiehelleen. Hän ei tiedä että Poppy on hänen tyttärensä ja on kylmästi myymässä tätä prostituoiduksi ennen kuin totuus paljastuu; nyt käy selväksi että hänen entinen miehensä ei kavaltanut hänen rahojaan: ne olivat kiinni suuressa jos varmassa rakennushankkeesta ja olisi maksettu heti sen valmistuttua - mutta kohtalo päätti toisin!
Tierneyn liekkimäinen hehku ja Munsonin jäinen olemus täydentävät toisiaan loistavasti - ja loppukohtaus onkin sitten suurta draamaa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b The Shanghai Gesture -elokuvan ohjelmalehtinen (Kansallinen Audiovisuaalinen Arkisto, Orion, syksy 2009; alkuperäinen lähde KAVA: Herman B. Weinberg: Josef von Sternberg, 1967) (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Shanghai Gesture. Turner Classic Movies. Arkistoitu 21.6.2021. Viitattu 3.6.2022. (englanniksi)
- The Shanghai Gesture Variety. 31.12.1941. Viitattu 3.6.2022. (englanniksi)
- The Shanghai Gesture (1941) Film Noir of the Week. 6.9.2010. Arkistoitu 16.8.2022. Viitattu 3.6.2022. (englanniksi)