Jorma Korvola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jorma Niilo Johannes Korvola (24. toukokuuta 1940 Isokyrö – 18. kesäkuuta 2019 Ylitornion kunta)[1][2] oli suomalainen kemisti ja professori. Hän toimi Jyväskylän yliopistossa kemian apulaisprofessorina 1974–1998 ja professorina 1998–1999. Kemistinä hänen erikoistumisalansa oli orgaaninen kemia.

Akateeminen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jorma Korvola opiskeli kemiaa Helsingin yliopistossa, jossa hän suoritti filosofian maisterin tutkinnon orgaanisen kemian alalla.[3][4] Hänen pro gradu-tutkielmansa aiheena oli Grignardin pelkistysreaktion stereokemia.[4]

Akateemisen uransa Korvola aloitti varsinaisesti vuonna 1968 Jyväskylän yliopistossa orgaanisen kemian assistenttina.[3] Hän siirtyi tuolloin Helsingistä Jyväskylään. Assistentin viran ohella hän alkoi valmistella väitöskirjaansa. Korvola väitteli filosofian tohtoriksi 1972 Jyväskylän yliopistossa.[5] Hänen orgaanisen kemian alaan liittyvä väitöskirjansa (Grignard additions of methylmagnesium iodide to fenchone and dehydrofenchone: configurations of 1,2,3,3-tetramethylnorbornan-2-ols and 1,2,3,3-tetramethyl-5-norbornen-2-ols) käsitteli metyylimagnesiumijodidin Grignard-reaktioita. Koejärjestelyssä orgaaniset yhdisteet reagoivat Grignardin reagenssin kanssa muodostaen alkoholeja.

Korvola nimitettiin marraskuussa 1974 kemian apulaisprofessoriksi Jyväskylän yliopistoon opetusalanaan orgaaninen kemia.[6] Ennen häntä kyseistä apulaisprofessuuria oli 1967–1973 hoitanut FT Pentti Mälkönen.[6] Professorina Korvola sai vastuulleen mm. orgaanisen kemian oppilaslaboratorion toiminnan.[3] Opettajana hän usein motivoi opiskelijoitaan yllättävillä ja haastavilla kysymyksillä.[7]

Vuonna 1980 Korvola oli mukana perustamassa Suomen Kemian Seuran (SKS) massaspektrometriajaostoa.[8] Hän istui sen johtoryhmässä toimikauden 1981–1982.[9]

Hallintotoimia ja uran myöhemmät vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apulaisprofessorikaudellaan Korvola toimi useaan otteeseen Jyväskylän yliopiston kemian laitoksen johtajana. Hän johti laitosta syyskuussa 1976, vuosina 1982–1986 sekä 1988–1997.[10] Korvola osallistui myös tiedekuntansa (matemaattis-luonnontieteellinen tdk) johtotehtäviin. Hän toimi tiedekunnan dekaanina 1990–1993.[11] Hänen dekaanikauttaan varjostivat 1990-luvun laman aiheuttamat supistukset tiedekunnan määrärahoissa, ja niiden vuoksi henkilöstöä oli lomautettava sekä tutkimus- ja opetusvälinehankintoja leikattava.[12] Silti tiedekunnassa tehtiin merkittäviä investointeja tutkimuslaitteistoihin. Merkittävimpiä hankkeita olivat syklotroni, fysiikan laitoksen työpaja Ylistönrinteelle ja kemian laitoksen käyttöön hankittu ICP-laitteisto.[13]

Korvola toimi sittemmin vielä tiedekuntansa varadekaanina 1993–1996.[11] Viimeisinä virkavuosinaan apulaisprofessorina hän vastasi orgaanisen kemian laudatur-opetuksesta.[3] Vuonna 1998 Jyväskylän yliopisto nimitti Korvolan vakinaiseen orgaanisen kemian professuuriin.[14] Hän jäi eläkkeelle virastaan vuonna 1999.

Tutkimusura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemistinä Korvola tutki orgaanisten yhdisteiden kemiallisia ominaisuuksia. Hän tarkasteli aineiden rakennetta mm. röntgendiffraktion ja NMR-spektroskopian avulla.

Joitakin artikkeleita ja julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Erkki Kolehmainen, Katri Laihia, Mika Heinänen, Kari Rissanen, Roland Fröhlich, Jorma Korvola, Pia Mänttäri & Reijo Kauppinen: Oxygen-containing bicyclic monoterpenes. 1H, 13C and 17O NMR Spectroscopic and X-ray diffraction studies of seven oxidation products of (+)-3-carene. 1993. Journal of Chemical Society, Perkin Transactions 2, 1993, 641-648. DOI: 10.1039/P29930000641
  • Katri Laihia, Erkki Kolehmainen, Petteri Malkavaara, Jorma Korvola, Pia Mänttäri, Reijo Kauppinen: 1H, 13C and 17O NMR spectroscopic study of four bicyclo [3.1.1]heptenes (derivatives of α-pinene) and four bicyclo[3.1.1]heptanes (derivatives of β-pinene). 1992. Magnetic Resonance in Chemistry Vol 30, Issue 8, elokuu 1992. Artikkelin verkkoversio, Wiley Online Library. DOI: 10.1002/mrc.1260300811 (englanniksi)
  • Erkki Kolehmainen, Katri Laihia, Jorma Korvola & Erkki Mannila: Multinuclear NMR study of 1,3,3-trimethylbicyclo[2.2.1]heptan-2-one (fenchone) and its six monochlorinated derivatives. 1990. Magnetic Resonance in Chemistry 28(9):812-816, syyskuu 1990.
  • Jorma Korvola: Grignard Additions of Methylmagnesium Iodide to Fenchone and Dehydrofenchone: Configurations of 1,2,3,3-tetramethylnorbornan-2-ols and 1,2,3,3-tetramethyl-5-norbornen-2-ols. 1972. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. ISBN 9516770274 (Korvolan väitöskirja)

Tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteellisistä ansioistaan Korvola on saanut Suomalaisten Kemistien Seuran (SKS) ansiomitalin vuonna 1991.[15]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Elina Sievänen: NMR-spektroskopiaa ja pelottava professori (2015), s. 86–90. Teoksessa Mari Heikkilä (toim.): Sattumaa, haperotatteja ja keltainen syklotroni. Aikalaistarinoita Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan 50-vuotiselta taipaleelta. Jyväskylän yliopisto, 2015. ISBN 978-051-39-6303-3
  • Jari Eloranta: Jyväskylän matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta 1965-1995. Opettajankoulutuksen laajentamispyrkimyksistä monialaiseen tiedekuntaan. (1995). Jyväskylä: Gummerus. ISBN 951-34-0622-9

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kuolinilmoitus, Jorma Niilo Johannes Korvola, Keskisuomalainen, 2019, No 214, sivu 36, julkaistu 11.8.2019
  2. ↑ Jorma Niilo Johannes Korvola, Lahjaharjun hautausmaa, Jyväskylä, kortteli 20u, rivi 002, paikka 002 Jyväskylän seurakunta. Viitattu 5.1.2025.
  3. ↑ a b c d Sievänen (2015), s. 86
  4. ↑ a b Jorma Korvola: Grignardin pelkistysreaktion stereokemiasta (1967) Pro gradu-tutkielma, Helsingin yliopisto. Finna.fi. Viitattu 20.5.2021.
  5. ↑ Jorma Korvolan väitöskirja[vanhentunut linkki] Fennica - Suomen kansallisbiografia. (html). Viitattu 2.8.2016.
  6. ↑ a b Eloranta (1995), s. 142
  7. ↑ Sievänen (2015), s. 87
  8. ↑ Raimo Ketola (toim.): Massaspektrometriajaoston historia 1980–2006. 2006. Suomen Kemian seura, massaspektrometriajaosto. Teoksen verkkoversio, s. 4 (PDF). Viitattu 2.8.2016.
  9. ↑ Ketola (2006), s. 5
  10. ↑ Eloranta (1995), s. 145
  11. ↑ a b Eloranta (1995), s. 112
  12. ↑ Eloranta (1995), s. 123
  13. ↑ Eloranta (1995), s. 122–123
  14. ↑ Jyväskylän yliopisto: Matemaattis-luonnontieteellisten opintojen opas 1998–1999 (1998). Jyväskylä: Gummerus. ISSN 1456-0402
  15. ↑ Toiminta (Arkistoitu – Internet Archive) Suomalaisten Kemistien Seura, 2016. Viitattu 2.8.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jorma_Korvola&oldid=22937121”