Kari Rissanen (kemisti)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kari Rissanen
Elämä
Syntynyt
View and modify data on Wikidata (64 vuotta)
IisalmiView and modify data on Wikidata [1][2]
Koulutus
Jyväskylän yliopisto (filosofian maisteri) (- )
Jyväskylän yliopisto (filosofian tohtori) (- ) [3][4]View and modify data on Wikidata
Ammatti
Muita tietoja
Työnantaja
Palkinnot

muokkaa - muokkaa wikitekstiä - muokkaa WikidataaTietolaatikon dokumentaatio

Kari Tapani Rissanen (s. 29.11.1959 Iisalmi)[7][8] on suomalainen kemisti ja professori. Hän toimii orgaanisen kemian professorina Jyväskylän yliopistossa ja vuosina 2008–2017 akatemiaprofessorina. Hän on eräs nanotieteen ja supramolekulaarisen kemian merkittäviä uranuurtajia Suomessa.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rissanen valmistui maisteriksi 1985.[9] Filosofian tohtoriksi hän valmistui 1990 Jyväskylän yliopistosta.[10] Väitöskirjan aiheena oli orgaanisten yhdisteiden tutkiminen röntgenkristallografian avulla.[9] Rissanen työskenteli 1993–1995 Joensuun yliopistossa (nyk. Itä-Suomen yliopisto) orgaanisen kemian professorina.[9] Sen jälkeen hän on toiminut Jyväskylän yliopiston orgaanisen kemian professorina vuodesta 1995.[10] Sen ohella hän toimi Suomen Akatemian akatemiaprofessorina vuosina 2008–2012. Hänet valittiin akatemiaprofessoriksi poikkeuksellisesti vielä toiselle toimikaudelle 2013–2017. Rissanen tekee supramolekyylikemian, nanokemian ja röntgenkristallografian tutkimusta. Akatemiaprofessorina hän on toiminut FinNano-ohjelmassa, jonka tavoitteena on ollut lisätä nanotieteen kansainvälistä tutkimusyhteistyötä. Ohjelma on myös pyrkinyt tekemään nanotiedettä tunnetuksi.

Nanotieteen kehittäjä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kari Rissanen on tehnyt pitkäaikaisen uran nanotieteen tutkijana. Hän on eräs tieteenalan keskeisiä kehittäjiä Suomessa. Hän oli mukana jo 1990-luvun lopulla Suomen Akatemian ja Tekesin yhteisprojektina toteutetussa ensimmäisessä nanoteknologian tutkimusohjelmassa. Rissanen on olennaisesti vaikuttanut nanotieteen ja nanoteknologian toimintamahdollisuuksien rakentamiseen Suomessa. Hän on esimerkiksi rakentanut nanoteknologiaosaajien verkostoa.

Rissanen oli mukana, kun Suomen ensimmäisen nanotieteeseen keskittyvä poikkitieteellinen tutkimusympäristö, Jyväskylän yliopiston nanotiedekeskus (Nanoscience Center, NSC), perustettiin. Alan koulutus Jyväskylän yliopistossa aloitettiin 2002.[11] Jorma Virtanen nimitettiin tuolloin ensimmäiseksi nanotieteiden professoriksi.[12]

Supramolekulaarinen kemia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kari Rissanen on supramolekulaarisen kemian pioneeri Suomessa. Hän on tehnyt perustavaa tutkimusta alalla ja hänellä on laajat kansainväliset yhteistyöverkostot. Hän on laatinut tieteellisiä julkaisuja mm. Nobel-palkitun Jean-Marie Lehnin ja professori Fritz Vögtlen kanssa.[13] Professori Rissanen johtaa supramolekyylien tutkimukseen erikoistunutta tutkimusryhmää, joka on vuosien myötä kasvanut 20-henkiseksi. Ryhmä on julkaissut yli 450 tieteellistä artikkelia ja sen piiristä on väitellyt 22 tohtoria.[14] Rissasen ryhmässä aloitti uransa mm. nykyään Jyväskylän yliopistossa orgaanisen kemian professorina vaikuttava Maija Nissinen, joka väitteli tohtoriksi 2001.[15]

Tutkimusalat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rissasen pääasiallinen tutkimusala on orgaaninen kemia. Hän on tutkinut varsinkin supramolekyylejä, nanokemiaa ja röntgenkristallografiaa. Eräs hänen tutkimuskohteitaan on ollut niin sanottujen uusien itsejärjestyvien orgaanisten nanoreaktoreiden tutkimus.[10] Supramolekyylien alalla Rissanen on tunnettu asiantuntija rakennetutkimuksessa ja syntetiikassa.[16]

Supramolekyylitutkimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Rissanen on tehnyt viime vuosina soveltavaa tutkimusta molekyylikemian ja nanotieteen alueella. Rissasen tutkimusryhmä on keskittynyt erityisesti heikkoihin ei-kovalenttisiin eli niin kutsuttuihin supramolekulaarisiin vuorovaikutuksiin.[17] Kyseinen kemian osa-alue tunnetaan supramolekulaarisena kemiana. Jyväskylän yliopisto on tehnyt Rissasen johdolla supramolekyyleihin liittyvää tutkimusta biologian ja kemian laitosten yhteisprojektina. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, millaiset ovat heikkojen vuorovaikutusten yleiset toimintaperiaatteet ja miten niitä voitaisiin hyödyntää erilaisissa uusissa nano- ja supramolekyylisovelluksissa.[17]

Rissanen on tutkinut ei-kovalenttisia sidoksia eri olomuodoissa: kiinteässä tilassa, erilaisissa liuoksissa ja kaasufaasissa.[16] Tutkimuksen alla ovat erityisesti olleet vety- ja halogeenisidokset sekä siirtymämetallien koordinaatiokemia.[16] Rissasen tavoitteena on valmistaa uusia kapselimaisia supramolekyylejä metallikoordinaatiolla tai halogeenisidoksilla.[16] Halogeenisidosten tutkimus on vielä melko uusi tutkimusala ja Rissasella onkin ollut merkittävä rooli alan sovelluksien kehittäjänä.[16] Halogeenisidosratkaisuissa pyritään valmistamaan uusia orgaanisia kaksi- tai kolmedimensionaalisia verkkoja.[16]

Rissasen ryhmä on tehnyt useita kansainvälisesti tunnustettuja löydöksiä. Tutkimusryhmä kehitti mm. molekyylitetraedrin, joka kykenee sulkemaan sisäänsä vaarallista ja erittäin helposti syttyvää valkoista fosforia.[17] Molekyylibiologiaan liittyviä sovelluksia ovat niin kutsuttu dendrimeerisomi-tutkimus ja ryhmän kehittämä niin sanottu viisinkertainen solmu (=monimutkaisin ei-DNA-solmu).[17]

Rissanen on soveltanut orgaanisten molekyylien tutkimuksessa kristallografiaa. Hän on tehnyt menetelmään liittyvää perustutkimusta vuodesta 1990 lähtien. Hänen tutkimusryhmänsä on sittemmin kehittänyt alalle erityisen uuden menetelmän (kiteetön kristallografia).[17]

Pyrofosfaattitutkimusta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kari Rissasen johtama tutkimusryhmä (tutkijatohtorit Sandip Bhownik ja Biswa Nath Gosh Jyväskylän yliopiston kemian laitokselta sekä dosentti Varpu Marjomäki biologian laitokselta) on kehittänyt erityisen sensorimolekyylin, joka pystyy tunnistamaan erittäin pieniä (nanomolaarisia) pyrofosfaattipitoisuuksia.[18] Menetelmä on paljon tehokkaampi kuin pyrofosfaatin havaitsemiseen aikaisemmin käytetyt menetelmät. Menetelmässä sensorimolekyyli toimii anturin tavoin. Sensorimolekyyli muuttuu voimakkaasti fluoresoivaksi, kun se sitoutuu pyrofosfaattiin ja tällöin se pystytään havaitsemaan kuvantamismenetelmillä (mm. fluoresenssimikroskopian avulla) elävistä soluista.[18] Keksinnön odotetaan muun muassa helpottavan syövän varhaista toteamista.

Tunnustuksia ja saavutuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kari Rissanen on yli 5000 viittauksella Web of Science-tietokannan (WoS) mukaan yksi Jyväskylän yliopiston eniten viitatuista tutkijoista.[19] Hän oli marraskuuhun 2010 mennessä laatinut yli 300 tieteellistä artikkelia.[19]

Professori Rissanen on ollut Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 2004[20] ja Academia Europæan jäsen vuodesta 2008.[21] Rissanen sai 2010 Tekesin organisoiman FinNano-ohjelman myöntämän Nanotech Finland Award-palkinnon ansioistaan nanotieteen ja nanoteknologian kehittäjänä Suomessa.[10]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pienestä syntyi suurta - Nano came to Jyväskylä. Jyväskylän yliopiston nanotiedekeskuksen historia - talkoohenkeä ja yhdessä tekemisen voimaa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2014. ISBN 978-951-39-5910-4 (Teoksen verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive))
  • Mari Heikkilä (toim.): Sattumaa, haperotatteja ja keltainen syklotroni. Aikalaistarinoita Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan 50-vuotiselta taipaleelta. 2015. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. ISBN 978-951-39-6303-3.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Suomen professorit 1640–2007, Professoriliitto, (ISBN 978-952-99281-1-8 ja 978-952-99281-2-5, viitattu ), s. 603View and modify data on Wikidata. Arvo on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ a b https://www.jyu.fi/science/en/chemistry/staff-and-administration/staff/rissanen-kari/cv_karirissanen_180601.pdf (viitattu ). Arvo on haettu Wikidatasta.
  3. ↑ a b Suomen professorit 1640–2007, Professoriliitto, (ISBN 978-952-99281-1-8 ja 978-952-99281-2-5), s. 603View and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  4. ↑ ORCID Public Data File 2020, (DOI 10.23640/07243.13066970.V1, verkkoversio)View and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  5. ↑ ORCID Public Data File 2020, (DOI 10.23640/07243.13066970.V1, verkkoversio)View and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  6. ↑ https://ritarikunnat.fi/ritarikunnat/annetut-kunniamerkit/vuonna-2016-annetut-kunniamerkit-forlanade-utmarkelsetecken-2016/06-12-2016-itsenaisyyspaiva-sjalvstandighetsdagen-06-12-2016/ (viitattu ). Arvo on haettu Wikidatasta.
  7. ↑ Suomen professorit 1640–2007, Professoriliitto, (ISBN 978-952-99281-1-8 ja 978-952-99281-2-5, viitattu 25. lokakuuta 2024), s. 603View and modify data on Wikidata
  8. ↑ Curriculum Vitae Jyväskylän yliopisto, jyu.fi. Arkistoitu 10.11.2021.
  9. ↑ a b c Sattumaa... (2015), s. 91)
  10. ↑ a b c d Professori Kari Rissaselle nanoteknologian palkinto (Arkistoitu – Internet Archive) 2010. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 24.11.2015
  11. ↑ Pienestä syntyi suurta... (2014), s. 37
  12. ↑ Pienestä syntyi suurta... (2014), s. 35
  13. ↑ Sattumaa... (2015), s. 92)
  14. ↑ Sattumaa... (2015), s. 92-93)
  15. ↑ Sattumaa... (2015), s. 93)
  16. ↑ a b c d e f Kari Rissanen (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Akatemia. Viitattu 24.11.2015.
  17. ↑ a b c d e Pienestä syntyi suurta... (2014), s. 103
  18. ↑ a b Uusi sensorimolekyyli pyrosfosfaatin havainnointiin. Annual Report 2014 (Arkistoitu – Internet Archive). Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta. Viitattu 24.11.2015
  19. ↑ a b Viittausten ja julkaisujen kuninkaat Jylkkäri 1.11.2010 Viitattu 24.11.2015
  20. ↑ Kotimaiset jäsenet 4.10.2024 (päivitetty). Suomalainen Tiedeakatemia, acadsci.fi. Viitattu 25.10.2024.
  21. ↑ List all members by country (Kari Rissanen) Academia Europaea - the Academy of Europe, ae-info.org. Viitattu 17.5.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kari_Rissanen_(kemisti)&oldid=22730189”