John Paul Stevens
| John Paul Stevens | |
|---|---|
 |
|
| Yhdysvaltain korkeimman oikeuden jäsen | |
| Presidentti | Gerald Ford (nimittäjä) |
| Edeltäjä | William O. Douglas |
| Seuraaja | Elena Kagan |
| Yhdysvaltain liittovaltion 7. piirin vetoomustuomioistuimen tuomari | |
| Presidentti | Richard Nixon (nimittäjä) |
| Edeltäjä | Elmer Jacob Schnackenberg |
| Seuraaja | Harlington Wood, Jr. |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. huhtikuuta 1920 Chicago, Illinois, Yhdysvallat |
| Kuollut | 16. heinäkuuta 2019 (99 vuotta) Fort Lauderdale, Florida, Yhdysvallat |
| Ammatti | juristi |
| Tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
John Paul Stevens (20. huhtikuuta 1920 Chicago, Illinois – 16. heinäkuuta 2019 Fort Lauderdale, Florida) oli yhdysvaltalainen lakimies ja entinen Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari. Hän oli tuomarina vuosina 1975–2010 ja jäi eläkkeelle 90-vuotiaana 29. kesäkuuta 2010.[1] Erotessaan hän oli tuomioistuimen kolmanneksi pitkäaikaisin jäsen.[2]
Varhainen elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stevens oli perheen neljästä pojasta nuorin. Chicagon Hyde Parkissa asuva perhe oli varakas: perheen omistaman Stevens Hotellin sanottiin olleen maailman suurin. Hotelli meni kuitenkin konkurssiin 1930-luvun laman aikana.[3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stevens opiskeli aluksi englantia Chicagon yliopistossa ja valmistui myöhemmin lakiopinnoista Northwestern-yliopistosta vuonna 1947.[4] Toisessa maailmansodassa hän toimi tiedustelutehtävissä. Ennen nimitystään korkeimpaan oikeuteen hän työskenteli lakimiehenä yritysmaailmassa sekä Yhdysvaltain liittovaltion 7. piirin vetoomustuomioistuimen tuomarina Chicagossa.[3]
Korkeimmassa oikeudessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Presidentti Gerald Ford nimitti hänet vuonna 1975 eläkkeelle jääneen William O. Douglasin seuraajaksi. Ford oli republikaanisen puolueen jäsen, ja republikaanit pyrkivät yleensä nimittämään tuomioistuimiin perinteisiä arvoja puolustavia henkilöitä. Alun perin Stevensiäkin pidettiin maltillisena konservatiivina, ja edeltäjäänsä konservatiivisempi hän olikin tuomioissaan, mutta viimeistään 1990-luvun lopulta alkaen Stevensin katsottiin yleisesti olevan korkeimman oikeuden liberaalein jäsen - liberaalisiiven henkinen johtaja. Itse hän ei kokenut siirtyneensä liberaalien leiriin, vaan tähän muutokseen syynä oli 70- ja 80-luvuilla korkeimmassa oikeudessa virkaan astuneet uudet tuomarit, jotka olivat kaikki republikaanipresidenttien nimittämiä ja Stevensiä konservatiivisempia.[1][3]
Joissakin asioissa Stevens kuitenkin muutti tai ainakin lievensi kantaansa. Yksi näistä oli kuolemanrangaistus: tuomarinuransa alussa Stevens äänesti käytännön säilyttämisestä, mutta myöhemmin hän alkoi ajaa siihen tehtäviä rajoituksia.[3] Vuonna 2008 Stevens sanoi uskovansa, että kuolemanrangaistus on vastoin Yhdysvaltain perustuslakia.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Biographies of Current Justices of the Supreme Court Supreme Court of the United States. Viitattu 27.2.2016. (englanniksi)
- ↑ Cohen, Tom: Albright, Dylan among recipients of Presidential Medal of Freedom CNN.com. 30.5.2012. Viitattu 23.10.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d David G. Savage: John Paul Stevens' unexpectedly liberal legacy Los Angeles Times. 9.4.2010. Viitattu 23.10.2016. (englanniksi)
- ↑ John Paul Stevens Legal Information Institute. Cornell University Law School. Viitattu 23.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Barnes, Robert: In Reversal, Stevens Says He Opposes Death Penalty The Washington Post. 17.4.2008. Viitattu 23.10.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta John Paul Stevens Wikimedia Commonsissa
