Jim Beatty
| Jim Beatty | |
|---|---|
 Jim Beatty vuonna 1971. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. lokakuuta 1934 New York, New York |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Uran tiedot | |
| Pituus | 167 cm |
| Laji | keskimatkojen ja pitkänmatkan juoksija |
| Seura |
North Carolina Tar Heels (1955–57) Los Angeles Track Club (1960–65) |
| Kilpauran kesto | 1955–1965 |
| Valmentaja | Mihály Iglói |
| Saavutukset | |
| Ennätykset |
880 y 1.49,6 (1961) 1 500 m 3.39,4 (1962) Maili 3.55,5 (1963) 2 mailia 8.29,8 (1962) 5 000 m 13.45,0 (1962) |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Yhdysvallat
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
| Pan-Amerikan kisat | |||
 Hopeaa |
São Paulo 1963 | 1 500 metriä | |
James Tully ”Jim” Beatty (28. lokakuuta 1934 New York, New York (osavaltio), Yhdysvallat[1]) on yhdysvaltalainen keskimatkojen ja pitkänmatkan juoksija. Hän kuului 1960-luvun alussa unkarilaisen maanpakolaisen Mihály Iglóin valmentamaan kalifornialaisryhmään.
Italialaissiirtolaisten jälkeläinen Jim Beatty kasvoi lapsuutensa Charlottessa Pohjois-Carolinassa. Myöhemmin hän opiskeli Pohjois-Carolinan yliopistossa Chapel Hillissä. Siellä hän kilpaili yliopiston urheiluseurassa Tar Heelsissä, jossa hän juoksi parhaaksi mailin ajakseen 4.06. Hän voitti yliopistoaikanaan Atlantic Coast Conferencen mailin juoksun vuosina 1955 ja 1956. Valmistuttuaan vuonna 1957 hän lopetti hetkeksi uransa ennen siirtyi urheilemaan Kaliforniaan.[2]
Vuonna 1960 hän tuli jäseneksi unkarilaislähtöisen valmentajan Mihály Iglóin vetämään Los Angeles Track Clubin keski- ja kestävyysmatkojen juoksijaryhmään, jossa muita jäseniä olivat muun muassa Unkarista Igloin kanssa pakolaiseksi lähtenyt László Tábori sekä amerikkalaiset Bob Schul, Jim Grelle ja Dyrol Burleson. Kesän alussa Beatty teki 5 000 metrillä uuden Yhdysvaltain ennätyksen 13.51,7, joka oikeutti hänet kahdeksanneksi vuoden maailmantilastossa. Vähän sen jälkeen hän otti vuoden 1960 olympiakarsinnoissa voiton 5 000 metrillä, ja näin hän oli olympiaedustaja Rooman olympialaisissa. Itse kisoissa Beatty ei onnistunut, vaan putosi alkuerissä loppukilpailusta.[1] Seuraavana vuonna Beatty teki 1 500 metrillä Oslossa uuden ennätyksensä 3.40,2, joka oikeutti vuoden 1961 maailmantilastossa kolmannelle sijalle.[3] Vuoden 1961 Euroopan kiertueellaan hän kävi Helsingissä Maailmankisoissa voittamassa 1 500 metriä.[4]
Talvella 1962 Beatty alitti ensimmäisenä urheilijana sisähallissa mailin juoksussa neljä minuuttia tehden uuden maailmanennätyksen. Vuosi 1962 oli muutenkin Jim Beattyn menestysvuosi, jonka tuloksena hänelle myönnettiin James E. Sullivan -palkinto eli vuoden paras amerikkalainen amatööriurheilija. Hän voitti AAU:n Yhdysvaltain mestaruuden maililla ja teki myöhemmin saman vuoden kesäkuussa Yhdysvaltain mailin ennätyksen 3.55,5. Aika oli samalla toiseksi paras aika maailmassa kaudella 1962. Seuraavana päivänä hän juoksi uuden 2 mailin maailmanennätyksen 8.29,8 parantaen kahdella kymmenyksellä Uuden-Seelannin Murray Halbergin juoksemaa ennätysaikaa. Samassa kuussa hän paransi Yhdysvaltain 1 500 metrin ennätystä aikaan 3.39,9 parantaen sitä elokuussa Oslossa aikaan 3.39,4. Beatty jatkoi Euroopan kiertuettaan Suomeen osana Igloin ryhmää ja teki Turussa Yhdysvaltain 5 000 metrin ennätyksen 13.45,0, joka oikeutti hänet vuoden maailmantilastossa kolmanneksi.[3]
Kaudella 1963 Beatty ei saavuttanut samanlaisia ennätystuloksia kuin edellisellä kaudella. Hän osallistui Yhdysvaltain edustajana Pan-Amerikan kisoihin São Paulossa sijoittuen toiseksi maanmiehensä ja seurakaverinsa Jim Grellen voittaessa. Loukkaantumiset alkoivat vaivata Jim Beattyä. Niinpä vuoden 1964 olympiakarsinnat olivat hänelle pettymys, sillä hän putosi olympiajoukkueesta sijoittuessaan 5 000 metrillä viidenneksi.[3] Sen jälkeen hän päätti aktiivisen urheilu-uransa, kun loukkaantui vuonna 1965 harjoitellessaan.[5]
Jim Beatty palasi Kalifornian aktiivivuosien jälkeen kotiseudulleen Pohjois-Carolinaan. Hänet nimettiin vuonna 1963 Pohjois-Carolinan urheilun Hall of Fameen. Beatty oli kuusi vuotta Pohjois-Carolinan demokraattien edustajana osavaltioparlamentissa, mutta ei onnistunut nousta Yhdysvaltain kongressiin.[2]
Beatty nimettiin vuonna 1990 Yhdysvaltain yleisurheilun Hall of Fameen.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Jim Beatty (arkistoitu versio) Sports Reference. Viitattu 31.8.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Champion Miler, Jim Beatty of Charlotte NC Department of Natural and Cultural Resources. Viitattu 31.8.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Jim Beatty brinkster.net. Viitattu 31.8.2020. (englanniksi)
- ↑ Maailmankisat huipentuivat loistotuloksiin. Helsingin Sanomat, 7.7.1961, s. 18, 19. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 31.8.2020.
- ↑ a b Jim Beatty - NCSHOF February Member of the Month 24.2.2019. North Carolina Sports Hall of Fame. Viitattu 31.8.2020. (englanniksi)
Asiasta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
