Jekaterina Pavlovna Romanova

Württembergin kuningatar Katariina, Johann Friedrich August Tischbein

Jekaterina (Katariina) Pavlovna Romanova (ven. Екатерина Павловна; 21. toukokuuta [J: 10. toukokuuta] 1788, Katariinan palatsi, Tsarskoje Selo, Venäjän keisarikunta – 9. tammikuuta 1819, Stuttgart, Württembergin kuningaskunta) oli venäläinen suuriruhtinatar, Oldenburgin herttuatar 1809–1812 ja Württembergin kuningatar Katariina vuosina 1816–1819.

Suku ja lapsuus

Hänen vanhempansa olivat keisari Paavali I:n ja saksalaissyntyisen keisarinna Maria Fjodorovna, joiden kymmenestä lapsesta hän oli neljäs tytär.

Jekaterina syntyi Katariinan palatsissa Tsarskoje Selossa ja nimettiin isoäitinsä Katariina II:n mukaan. Kauniiksi ja eloisaksi kuvailtuna hänellä oli onnellinen lapsuus ja hänen äitinsä valvoi huolellisesti tyttärensä kasvatusta paronitar Charlotte von Lievenin johdolla. Jekaterina sai parhaan mahdollisen opetuksen professoreiden ja taiteilijoitten johdolla matematiikasta, taloudesta, maantieteestä, historiasta, ranskasta ja maalauksesta ja jatkoi koulutustaan lukemalla jatkuvasti uusia kirjallisia julkaisuja ja hankkimalla henkilökohtaisia ​​kontakteja merkittäviin henkilöihin. Hän oli älykäs, päämäärätietoinen ja rohkea sekä loistava ratsastaja. Hänellä huhuttiin ennen avioliittoaan olleen ainakin kaksi rakkausseikkailua.

Perheensä Katjaksi kutsuma tyttö oli hyvin läheinen sisaruksilleen, erityisesti vanhimman veljensä tulevan Aleksanteri I:n kanssa. Hän säilytti koko elämänsä läheisen suhteen tämän kanssa. Sanottiin, että hän oli Aleksanterin suosikkisisar ja yksi harvoista ihmisistä, joita tämä rakasti ehdoitta. Aleksanterin kirjeissään sisarelleen käytetään ilmaisuja, kuten "Olen sinun, sydän ja sielu, koko elämän", "Luulen, että rakastan sinua yhä enemmän joka kuluva päivä" ja "rakastaa sinua enemmän kuin minä, on mahdotonta". Vaikka Paavali ja Maria Fjodorovna olivat alun perin pettyneitä neljännen tyttären syntymään odottaessaan lisää poikia, Jekaterinasta tuli myöhemmin äitinsä suosikkitytär.

Suuriruhtinatar Jekaterina Pavlovna lapsena, Dmitri Levitski 1790-luku

Avioliitot, elämä Tverissä ja ulkomailla

Vuonna 1810 vaimostaan eronnut Napoleon etsi uutta vaimoa ja harkitsi vakavasti Jekaterinaa mahdollisena ehdokkaana poliittis-strategisista syistä, saadakseen venäläiset puolelleen. Jekaterinan perhe oli täysin kauhuissaan, ja leskikeisarinna Maria Fjodorovna järjesti välittömästi tyttärensä avioliiton veljenpoikansa, Oldenburgin herttua Georgin kanssa.

Hänen ensimmäinen aviomiehensä vuonna 1809 oli hänen serkkunsa Oldenburgin herttua Georg (1784–1812), joka oli Oldenburgin herttuan Pietarin ja Württembergin herttuatar Friederiken toinen poika. Pariskunta asui Venäjällä Tverissä, mihin Georg oli nimitetty kenraalikuvernööriksi. Katariina vietti ylenpalttista hovielämää ja järjesti juhlia, loistavia illallisia ja keisarillisen hovin kaltaisia ​​tapahtumia luodakseen "pienen Pietarin" Tveriin.

Vaikka avioliiton olivat järjestäneet heidän perheensä, Jekaterina oli omistautunut miehelleen ja avioliitto oli sopusointuinen. Georgin ei sanottu olleen komea mies, mutta Jekaterina välitti hänestä syvästi. Aviomiehen kuolema vuonna 1812 lavantautiin oli vaimolle erittäin vakava järkytys ja hän sairastui vakavasti saaden tajuttomuuskohtauksia ja kouristuksia. He ehtivät olla naimisissa vajaat kolme vuotta, ja kahden pienen pojan äiti Jekaterina oli vain 24-vuotias.

Asuessaan Tverissä Georgin kanssa Jekaterina tuki Nikolai Karamzinia tämän kuuluisaksi tulleen Venäjän historian kirjoittamisessa. Vuonna 1812 jotkut salaliittolaiset, jotka suunnittelivat Aleksanteri I:n syrjäyttämistä, halusivat nostaa hänet valtaistuimelle keisarinna Katariina III:na. Vuonna 1812 Jekaterina Pavlovna kannatti ehdotusta kutsua koolle kansanmiliisi ja muodostaa erityinen chasseur-rykmentti, joka osallistui moniin aikakauden suuriin taisteluihin.

Ensimmäisen aviomiehensä kuoleman jälkeen Jekaterina vietti suuren osan sen jälkeisistä vuosista sisarustensa kanssa, erityisesti veljensä Aleksanteri I:n kanssa, jonka kanssa hänellä oli hyvin läheinen suhde. Vuosina 1813–1815 hän matkusti Englantiin veljensä kanssa tapaamaan silloista sijaishallitsija Yrjö IV:ttä. Hän otti aktiivisesti osaa vastaanottoihin, tanssiaisiin ja banketteihin veljensä kanssa Wienin kongressissa vuonna 1815. Jekaterinalla oli vaikutusta Aleksanteri I:n poliittisiin tekoihin näillä matkoilla. Samalla matkalla hän edisti myös nuorimman sisarensa Annan ja Hollannin kuningas Vilhelm II:n välistä avioliittoa.

Württembergin kuningatar Katharina, Franz Seraph Stirnbrand 1819

Englannissa Jekaterina tapasi serkkunsa, Württembergin kruununprinssi Vilhelmin (1781–1864). He rakastuivat toisiinsa ensisilmäyksellä. Vilhelm oli kuitenkin jo naimisissa Baijerin prinsessa Karolina Augustan kanssa. Hän teki jyrkän päätöksen ja erosi vaimostaan. Vilhelm ja Karolina Augusta oli menneet aikanaan hätäisesti naimisiin, pelkästään välttääkseen Napoleonin suunnitteleman poliittisen avioliiton. He eivät olleet koskaan tulleet toimeen keskenään, ja kumpikin väitti avioliiton mitätöintiä hakiessaan, ettei avioliittoa ollut koskaan pantu täytäntöön. Vatikaani myönsi täten avioliiton mitätöinnin. Pian tämän jälkeen vuonna 1816 Karolina Augusta meni naimisiin Itävallan Frans I:n kanssa ja hänestä tuli Itävallan keisarinnapuoliso.

Alkuvuodesta 1816 Jekaterina meni naimisiin juuri avioeron saaneen Vilhelmin kanssa Pietarissa. Pariskunnalle syntyi 9 kuukauden kuluttua tytär, Marie Frederikke Charlotte, 30. lokakuuta 1816. Samana päivänä Vilhelm tuli kuninkaaksi isänsä Fredrik I:n kuoltua. Jekaterina, Württembergin kuningatar Katharina, ryhtyi aktiivisesti harjoittamaan hyväntekeväisyyttä uudessa kotimaassaan. Hän perusti lukuisia yleishyödyllisiä instituutioita. Hän tuki peruskoulutusta ja järjesti hyväntekeväisyyssäätiön vuoden 1816 nälänhädän aikana.

Viimeiset vuodet ja perintö

Kuusi kuukautta nuorimman lapsensa syntymän jälkeen, Jekaterina kuoli Stuttgartissa tammikuussa 1819 keuhkokuumeen vaikeuttamaan erysipelakseen eli ihoinfektio ruusuun kasvoissa. Ruumiinavauksessa kuolinsyyksi ilmeni aivoverenvuoto. Hän oli 30-vuotias ja hänen neljästä lapsestaan vanhin oli alle kahdeksanvuotias. Lapset hajaantuivat kasvatettaviksi kahteen eri perheeseen.

Hänen leskeksi jäänyt miehensä rakensi vaimonsa muistolle omistetun Württembergin mausoleumin Rotenbergiin Stuttgartiin. Vilhelm avioitui vuonna 1820 uudelleen pikkuserkkunsa, Württembergin herttuatar Pauline Teresen (1800–1873) kanssa. Heille syntyi kolme lasta, joista yhdestä tuli Württembergin kuningas Kaarle I.

Lapset

Jekaterina Pavlovna ja ensimmäinen aviomies Oldenburgin herttua Georg saivat kaksi lasta: Peter Georg (1810–1829) ja Konstantin Friedrich Peter (1812–1881). Peteristä tuli isänsä jälkeen Oldenburgin herttua, hänen kahdeksasta lapsestaan vanhin, herttuatar Alexandra von Oldenburg avioitui keisari Nikolai I:n pojan, suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitšin kanssa. Vanhemman Peterin lapsenlapsi, joka oli nimeltään myös Peter, avioitui keisari Nikolai II:n sisaren Olga Aleksandrovnan kanssa.

Jekaterinan toinen aviomies vuodesta 1816 oli Württembergin kuningas Vilhelm I. Heille syntyi kaksi tytärtä, Marie Friederike Charlotte, Niepperingin kreivitär (1816–1887) ja Sophie Friederike Mathilde (1818–1877). Herttuatar Sophie avioitui serkkunsa Hollannin kuninkaan Vilhelm III:n kanssa, joka oli Jekaterinan nuoremman sisaren, Anna Pavlovnan ja kuningas Vilhelm II:n vanhin poika.