Anna Pavlovna Romanova

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Anna Pavlovna
Alankomaiden kuningatar
Valtakausi 7. elokuuta 1840 – 17. maaliskuuta 1849
Luxembourgin suurherttuatar
Valtakausi 7. elokuuta 1840 – 17. maaliskuuta 1849
Syntynyt 18. tammikuuta 1795
Pietari, Venäjä
Kuollut 1. maaliskuuta 1865 (70 vuotta)
Haag, Alankomaat
Puoliso Vilhelm II
(vih. 1816; k. 1849)
Lapset Vilhelm III
Alexander
Henry
Ernest Casimir
Sophie
Koko nimi Anna Pavlovna Romanova
Suku Romanov
Isä Paavali I
Äiti Maria Fjodorovna

Anna Pavlovna Romanova (18. tammikuuta (J: 7. tammikuuta) 1795 Talvipalatsi, Pietari, Venäjän keisarikunta – 1. maaliskuuta (J: 17. helmikuuta) 1865 Haag) oli Romanov-sukuun kuulunut suuriruhtinatar, sittemmin Hollannin kuningatar.[1] Hän oli yksi Venäjän keisari Paavali I:n ja keisarinna Maria Fjodorovnan kymmenestä lapsesta ja nuorin heidän viidestä tyttärestään.

Anna Pavlovna oli venäläinen patriootti, joka noudatti tiukkaa kuninkaallista etikettiä Alankomaissa, missä hän ei koskaan tuntenut oloaan kotoisaksi, ja piti itseään enemmän keisarillisen Venäjän suuriruhtinattarena kuin Hollannin kuningattarena. Hänellä ei ollut poliittista vaikutusvaltaa, mutta hän oli aktiivinen hyväntekeväisyysjärjestöissä.[2]

Suku, lapsuus ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anna Pavlovna syntyi Talvipalatsissa Paavali I:n ja keisarinna Maria Fjodorovnan kahdeksantena lapsena ja kuudentena tyttärenä. Vanhemmat ja varsinkin isoäiti Katariina II eivät olleet ilahtuneita taas uudesta tyttärestä, joka täytyisi aikanaan naittaa.[3]

Annan kasvoi Pavlovskin palatsissa kahden nuoremman veljensä Nikolain (1796–1855) ja Mihailin (1798–1849) kanssa. Annan koulutusta ohjasi sveitsiläinen kotiopettajatar Louise de Sybourg "Bourcis", ja hän sai kattavan koulutuksen, johon kuuluivat venäjä, saksa, ranska, matematiikka, musiikki ja maalaaminen.[2] Hän oli hyvä käsitöissä ja piirtämisessä.[4]

Annalla oli hyvät välit vanhimman veljensä Aleksanteri I:n kanssa, mutta hän oli läheisin äitinsä ja kahden nuoremman veljensä kanssa, joiden kanssa hän oli kirjeenvaihdossa koko elämänsä Venäjältä lähtemisensä jälkeen. Äitinsä kuoleman jälkeen vuonna 1828 hän alkoi luottaa suuresti Nikolaihin, joka vastasi antamalla hänelle kaikenlaisia ​​palveluksia, kun tästä tuli keisari Nikolai I vuonna 1825. Hänellä oli melko hyvä suhde myös sisarensa Mariaan, mutta Annan ja hänen sisarensa Jekaterinan välinen suhde ei koskaan ollut hyvä.[2]

Vuonna 1809 keisari Napoleon I pyysi Annan kättä, sen jälkeen kun oli epäonnistunut saamaan vanhempaa sisarta Jekaterinaa morsiamekseen. Äiti Maria Fjodorovna onnistui viivyttelemään vastaustaan ​​tarpeeksi kauan, jotta Napoleon menetti kiinnostuksensa ja avioitui Itävallan arkkiherttuatar Marie Louisen kanssa vuonna 1810. Muita kosijoita olivat Charles Ferdinand, Berryn herttua, Bourbon-suvun Ranskan kruununtavoittelija ja englantilainen Clarencen ja St Andrewsin herttua (1765–1837), myöhempi Vilhelm IV.[2] Ranskan lähettiläs kuvasi 15-vuotiasta Annaa: "Hän oli ikäisekseen pitkä ja kehittyneempi kuin tavallisesti tässä maassa, koska äitinsä pihalla vierailleiden ihmisten mukaan hän oli fyysisesti täysin kehittynyt. Hänen pituutensa, vartalonsa, kaikki viittaa tähän. Hänellä on kauniit silmät, lempeä ilme kasvoillaan, ystävällinen ja miellyttävä ulkonäkö, ja vaikka hän ei ole kaunotar, hänen katseensa on täynnä ystävällisyyttä. Hänen luonteensa on hiljainen ja, kuten he sanovat, erittäin vaatimaton. Ystävällisyys on etusijalla älykkyyteen nähden. Hän osaa jo käyttäytyä kuin prinsessa, ja hänellä on hovissa tarvittava tahdikkuutta ja varmuutta."[3]

Keisari Paavali I:n kaikki aikuisikään eläneet tyttäret, Aleksandra, Jelena, Maria, Jekaterina ja Anna, avioituivat kukin eurooppalaisen prinssin tai aatelisen kanssa. Monet heidän jälkeläisistään avioituivat kuitenkin uudelleen Romanov-suvun jäsenen kanssa.

Avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suuriruhtinatar Anna Pavlovna Romanova, n. 1813

Anna Pavlovna avioitui Pietarissa 21. helmikuuta 1816 Talvipalatsin kirkossa Oranian prinssi Vilhelmin kanssa, josta tuli myöhemmin Alankomaiden kuningas Vilhelm II. Hänen veljensä Aleksanteri I oli ehdottanut avioliittoa vuonna 1815 Wienin kongressin jälkeen luodun liiton symboliksi. Koska Pietari Suuri oli päättänyt, ettei ketään Romanov-suvun jäsentä saisi pakottaa naimisiin vastoin tahtoaan, Vilhelm kutsuttiin Venäjälle ennen häitä, jotta Anna voisi tutustua häneen ja suostua naimisiin hänen kanssaan. Näin hän tekikin, koska hän oli tyytyväinen Vilhelmiin lukuun ottamatta tämän syntyperää, jota hän piti huonompana kuin omaansa.

Heidän avioliittonsa aikana sovittiin, että prinssi Vilhelmin lapset kasvatetaan protestanteiksi, vaikka Anna itse pysyikin ortodoksina.[4] Aleksandr Puškin juhlisti häitä runolla nimeltä Oranian prinssi.[5] Nuoripari asui Venäjällä vuoden. Annalle annettiin miljoona ruplan myötäjäiset, ja hänen kotipettajattarensa Bourcis seurasi häntä Alankomaihin.[2]

Elämä Alankomaissa ja Belgiassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alankomaissa Anna ja Vilhelm saivat asuinpaikakseen Kneuterdijkin palatsin ja Soestdijkin palatsin. Anna Pavlovna oli järkyttynyt Venäjän ja uuden kotimaansa välisistä eroavuuksista, sillä suhde kuninkaallisten ja tavallisten ihmisten, aristokratian ja muun yhteiskunnan välillä oli Hollannissa paljon tasa-arvoisempi kuin kotimaassa Venäjällä, ja hänellä oli vaikeuksia sopeutua tähän.

Alankomaiden Yhdistyneen kuningaskunnan aikana myös tuleva Belgia oli osa samaa monarkiaa. Anna ja Vilhelm suosivat Brysseliä mieluummin kuin Alankomaita ja asuivat siellä, kunnes Belgian vallankumous pakotti heidät lähtemään vuonna 1830. He asuivat Hof van Brabantissa vuoden 1820 tulipaloon asti, minkä jälkeen heille annettiin uusi asuinpaikka Brysselissä. Vilhelm suosi Brysseliä johtuen osittain huonosta suhteesta isänsä kuninkaan kanssa.[2]

Anna piti Brysselistä paljon enemmän kuin maan pohjoisosasta. Ranskalainen aristokraattinen yhteiskunta vähemmän tasa-arvoisessa Brysselissä muistutti häntä enemmän hovielämästä Pietarissa kuin Haagin tasa-arvoisempi ja yksinkertaisempi, spartalaista hovielämä.[2] Anna Pavlovna oli myös suosittu Belgian aateliston ja ylimpien yhteiskuntapiirien keskuudessa, jotka pysyivät uskollisina Oranian kuningassuvulle ensimmäisinä vuosina Belgian itsenäisyysjulistuksen jälkeen.

Kuningas Vilhelm II perheineen. Vas. Vilhelm III (1817–1890), Alexander (1818–1848), Vilhelm II (1792–1849), kuningatar Anna Pavlovna (1795–1865), Sophie (1824–1897) ja Hendrik (1820–1879). Jan Baptist van der Hulst, 1832.

Lapset ja perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anna Pavlovnan 1820-lukua hallitsi hänen lastensa syntymä. Hänellä oli hyvä suhde Hendrikiin ja Sophieen, mutta hänen suosikkinsa oli Alexander eli Sasha. Hän kiinnitti huomionsa vanhimpaan poikaansa Vilhelmiin tämän kruununperimys aseman vuoksi. Suhde vanhimpaan poikaan oli kireä, ja hänen kirjeensä kommentit viittaavat siihen, että hän yritti hallita ja vaikuttaa poikaansa, siinä ei aivan onnistuen.[2]

Hänen avioliittonsa oli myrskyinen. Alusta asti Anna oli pitänyt itseään syntyperältään parempana kuin Vilhelm. Vuonna 1829 useita hänen korujaan varastettiin Brysselissä, ja hän epäili puolisonsa varastaneen ne, koska tällä oli tuolloin velkoja ja oli tekemisissä vaimon kyseenalaisina pitämien ihmisten kanssa.[2] Myös puolison aviorikos loi heidän välilleen konflikteja.

  • Vilhelm III (1817–1890), avioitui ensin Württembergin prinsessa Sophien ja toisen kerran Waldeckin ja Pyrmontin prinsessa Emman kanssa
  • Willem Alexander Frederick Constantine Nicholas Michael "Sasha" (1818–1848), kuoli naimattomana 29-vuotiaana, nuorempana onnettomuudessa saatuihin paheneviin vammoihin
  • Willem Frederick Hendrik "Navigaattori" (1820–1879), avioitui ensin Saksi-Weimar-Eisenachin prinsessa Amalian kanssa ja toisen kerran Preussin prinsessa Marien kanssa, hänellä ei ollut jälkeläisiä
  • Willem Alexander Ernst Frederik Casimir (1822–1822), kuoli alle puolivuotiaana hydrokefalukseen
  • Wilhelmina Marie Sophie Louise (1824–1897), avioitui Karl Alexanderin Saksi-Weimar-Eisenachin suurherttuan kanssa, joka oli suurherttua Karl Friedrichin ja Marien tädin, suurherttuatar Maria Pavlovna Romanovan poika.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Enkedrottningen af Nederländern. Borgåbladet, 11.03.1865, nro 10, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.07.2015.
  2. ↑ a b c d e f g h i Anna Paulowna (1795-1865). © DVN, een project van Huygens ING en OGC (UU). Bronvermelding: Hélène J. de Muij-Fleurke, Anna Paulowna, in: Digitaal Vrouwenlexicon van Nederland. URL: https://resources.huygens.knaw.nl/vrouwenlexicon/lemmata/data/AnnaPaulowna [13/01/2014]
  3. ↑ a b Anna Pavlovna. Brockhausin ja Efronin Ensyklopedinen sanakirja 86 osassa. Pietari 1890-1907.
  4. ↑ a b Anna Pavlovna - Hermitage Amsterdam web.archive.org. 4.7.2017. Arkistoitu 4.7.2017. Viitattu 21.12.2023.
  5. ↑ Kenneth: Grand Duchess Anna Pavlovna www.rusartnet.com. Viitattu 21.12.2023. (englanti)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Anna_Pavlovna_Romanova&oldid=22570385”