Jalmari Vuolle-Apiala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jalmari Vuolle-Apiala (10. lokakuuta 1876 Jämsä – 28. maaliskuuta 1960 Helsinki[1]) oli suomalainen insinööri, lakineuvos ja filosofian, valtiotieteen ja lakitieteen tohtori.[2][3]

Vuolle-Apialan vanhemmat olivat nahkuri, nahkatehtailija Kustaa Adolf Lindeman ja Karoliina Joonaantytär Manula (Kurra). Hänen veljiään olivat teollisuusneuvos Kustaa Vuolle-Apiala (1873–1959), tehtailija Joonas Vuolle-Apiala (1874–1930) ja Suomen sisällissodassa valkoisten puolella kaatunut entinen Venäjän armeijan luutnantti Aleksi (Ali) Vuolle-Apiala (1889–1918).[4]

Jalmari Vuolle-Apiala valmistui insinööriksi Polyteknillisestä opistosta vuonna 1907. Hän oli ensimmäinen insinööri joka oli suorittanut kaikki tutkintonsa suomen kielellä.[5] Hän lähti sitten opiskelemaan Saksaan ja valmistui valtiotieteen tohtoriksi Würzburgin yliopistosta 1911.[6] Hän suoritti vielä Saksassa filosofian tohtorin tutkinnon Heidelbergin yliopistossa 1912 ja molempien oikeuksien tohtoritutkinnon Berliinin yliopistossa 1913.[7] Vuolle-Apiala lähetti 3. syyskuuta 1912 Heidelbergistä Saksasta kirjeen Suomen kenraalikuvernöörille Frans Seynille. Kirjeessään hän ilmaisi tukensa Suomessa harjoitetulle venäläistämispolitiikalle ja tarjoutui vastaanottamaan senaattorin viran Suomen senaatin kauppa- ja teollisuustoimituskunnassa. Helmikuussa 1915 Vuolle-Apialasta tuli senaatin lakineuvoston vt. nuorempi lakineuvos ja marraskuussa 1915 hänet nimitettiin vakinaiseksi lakineuvokseksi. Senaatti erotti Vuolle-Apialan tästä virasta kesäkuussa 1917 eikä Vuolle-Apialan kenraalikuvernöörille osoittama valitus muuttanut asiaa.[3]

Vuonna 1918 Suomen sisällissodan aikana Vuolle-Apiala matkusti punaisilta saamansa valtakirjan avulla Pietarin ja Helsingin välillä, kävi kauppaa ja toi myös aseita Keski-Suomeen valkoisille joukoille. [8]

Lokakuussa 1919 Vuolle-Apiala haastoi Kustannusosakeyhtiö Kirjan toimitusjohtajan Eino Railon ja kirjailija Kyösti Wilkunan oikeuteen herjauksesta sen johdosta että Vuolle-Apialaa oli Wilkunan kirjoittamassa teoksessa Kahdeksan kuukautta Spalernajassa kuvattu venäläisten yhteistoimintamieheksi.[9][10] Toukokuussa 1920 Helsingin raastuvanoikeus hylkäsi päätöksessään Vuolle-Apialan kanteen kokonaisuudessaan ja velvoitti hänet maksamaan Railon ja Wilkunan oikeudenkäyntikulut. [11]

Jalmari Vuolle-Apiala oli vuoteen 1925 saakka Osakeyhtiö Nahkan toimitusjohtajana ja sen jälkeen Helsingin Vuotaliikkeen toimitusjohtajana. [12][13][14]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Die Finanzen des Grossfürstentums Finnland : die Einnahmen und Ausgaben in ihren Hauptzügen ; Inaugural-Dissertation zur Erlangung der Doktorwürde der Hohen Philosophischen Fakultät der Grossherzoglich Badischen Ruprecht-Karls-Universität zu Heidelberg. Heidelberg 1912
  • Die Entwicklung der Verfassung Finlands bis zum Regierungsantritt Nikolaus' II ; Inaugural-Dissertation der Hohen Rechts- und Staatswissenschaftlichen Fakultät der Kgl. Bayer. Julius Maximilians-Universität Würzburg zur Erlangung der Staatswissenschaftlichen Doktorwürde (Dr. rer. pol.). Heidelberg 1912
  • Landtagsordnung und Wahlgesetz für das Grossfürstentum Finnland vom 20 Juli 1906 ; herausgegeben von J:ri Vuolle-Apiala. J. Hörning, Heidelberg 1913
  • Das politische Wahlrecht des Grossfürstentums Finnland. Heidelberg 1915
  • Senaatti on minut laittomasti erottanut virastani. Tekijä, Helsinki 1917

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lakit. tri Jalmari Vuolle-Apiala kuollut. Uusi Suomi, 6.4.1960, s. 12.
  2. ↑ Syntymävuositieto The Online Books Page
  3. ↑ a b Lakineuvos Vuolle-Apialan juttu kirjailija Kyösti Vilkunaa ja johtaja Eino Railoa vastaa, Iltalehti, 25.02.1920, nro 46, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  4. ↑ Suomen sotasurmat 1914-1922 (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Ensimmäinen insinööritutkinto suomen kielellä, Uusi Aura, 04.06.1907, nro 125, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  6. ↑ Suomalainen suorittanut tohtoritutkinnon ulkomailla, Rauman Lehti, 21.02.1911, nro 21, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  7. ↑ Ennätys, Keski-Suomen Sanomat, 09.08.1913, nro 92, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  8. ↑ Jukka Rislakki : Kauhun aika - nejä väkivallan kuukautta Jämsässä 1918, uudistettu ja laajennettu laitos, Ajatus kirjat, Helsinki 2007, s. 24, kirjassa käytetty hänestä etunimeä Ilmari.
  9. ↑ Huomattava oikeudenkäynti tulossa, Liitto, 21.10.1919, nro 242, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  10. ↑ Herra Jalmari Vuolle-Apialan kanne herjauksesta kirjailija Kyösti Wilkunaa vastaan, Karjala, 15.01.1920, nro 11, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  11. ↑ Insin. Vuolle-Apialan kunnianloukkausjuttu, Savonmaa, 06.05.1920, nro 50, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  12. ↑ Kauppalehden protestilista, 24.02.1925, nro 9, s. 24, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  13. ↑ Helsingin ja ympäristön osote- ja ammattikalenteri, 01.01.1926, s. 638, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  14. ↑ Helsingin ja ympäristön osote- ja ammattikalenteri, 01.01.1928, s. 498, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jalmari_Vuolle-Apiala&oldid=21249383”