Kyösti Wilkuna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kyösti Wilkuna
Henkilötiedot
Koko nimi Kustaa Felix Wilkuna
Syntynyt4. toukokuuta 1879
Nivala
Kuollut12. joulukuuta 1922 (43 vuotta)
Lapua
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkielisuomi
Aikakausi 1907–1922
Tyylilajit novellit, kansallismieliset historiaromaanit
Esikoisteos Novelleja (1907)
Pääteokset Aikakausien vaihteessa (1910).
Miekka ja sana, historiallisia kertomuksia: 1–2 (1919).
Tapani Löfvingin seikkailut Isonvihan aikana hänen oman päiväkirjansa pohjalla, 1–2 (1911–1912)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Kustaa (Kyösti) Felix Wilkuna (4. toukokuuta 1879 Nivala – 12. joulukuuta 1922 Lapua) oli suomalainen kirjailija, valkoinen aktivisti, suojeluskuntaorganisaattori ja heimosoturi.

Varhaiset vaiheet ja kirjallinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nivalan Vilkunan talosta kotoisin ollut Wilkuna kirjoitti ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta lyseosta vuonna 1903. Hän aloitti opinnot Helsingin yliopistossa, mutta kirjalliset työt veivät pian Wilkunan ajan, kun hänestä tuli Raataja-lehden toimittaja ja myöhemmin sen päätoimittaja. Hän avioitui Johanna Niskalan kanssa vuonna 1905.

Vuoden 1905 suurlakon jälkeen Wilkuna siirtyi Kaiku-lehden Helsingin-kirjeenvaihtajaksi ja oli myös lyhyen aikaa Mikkelin Sanomien päätoimittajana. Varsinaisen kirjallisen tuotantonsa Wilkuna aloitti 1907 novellikokoelmalla Novellit. Hän julkaisi useita kirjoja ja toimi myös kirja-arvostelijana eri lehdissä. Hän kuului sortokauden aktivisteihin ja kirjoitti aluksi maalaishenkisiä novelleja sekä myöhemmin kansallismielisiä historiaromaaneja, kuten Tapani Löfvingin seikkailut isonvihan aikana.

Wilkuna julkaisi 1906–1913 kolme novellikokoelmaa, joita Roo Ketvel pitää arviossaan yllättävän moderneina, lähes kokeilevina. Kokoelma Lähimmäisiäni on sekin lukunautinto, mutta menettänyt aiempien kokoelmien ansiot.[1]

Vuonna 1911 Wilkuna alkoi rakentaa perheelleen Kyöstilän taiteilijahuvilaa Kirkkonummen Jorvakseen. Rakentamisesta aiheutui hänelle taloudellisia ja ajankäyttövaikeuksia. Huvilan rakentaminen tuli maksamaan kirjailijalle 22 000 markkaa, mikä ylitti kolminkertaisesti alkuperäisen kustannusarvion. Wilkuna sai yli vuoden tyhjillään olleen huvilan myytyä alkuvuodesta 1917, mutta myyntihinta oli vain 17 000 markkaa.

Poliittinen aktivismi ja sisällissota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wilkuna kirjoitti helmikuussa 1913 runon Tulkohon sota, jonka lopussa hän rauhan oloihin kyllästyneenä esitti toiveenaan ”tulisi sota ja veriset vaatteet”. Tämä toteutuikin jo puolitoista vuotta myöhemmin, kun ensimmäinen maailmansota alkoi. Sodan puhjettua Wilkuna ryhtyi vuonna 1915 jääkärivärväriksi kotiseudullaan. Hänet ilmiannettiin keväällä 1916 ja vietiin vangiksi Pietarin Špalernajan vankilaan. Wilkuna kuvasi vankeusaikaa vuonna 1918 ilmestyneessä kirjassaan Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa.

Venäjän helmikuun 1917 vallankumouksen jälkeen Wilkuna pääsi palaamaan Suomeen. Palattuaan hän oli mukana perustamassa suojeluskuntien edeltäjinä toimineita palokuntia Nivalaan ja sen naapurikuntiin. Wilkuna valittiin marraskuussa 1917 perustetun Nivalan suojeluskunnan päälliköksi, ja ensi töikseen hän hankki aseita Etelä-Pohjanmaalta. Tammikuussa 1918 Wilkuna kutsuttiin Valkoisen Suomen päätoimittajaksi, mutta hän osallistui kuitenkin Tampereen taisteluun sekä myöhemmin Aunuksen retkeen.

Sisällissodan aikana Wilkuna osallistui 30. tammikuuta 1918 Ylivieskan rautatieasemalla mäkitupalainen Leonard (Nartti) Knuutilan teloittamiseen. Huhtikuun alkupuolella Wilkuna perusti Kotkassa eräiden tovereidensa kanssa oman kenttätuomioistuimen ja oli 12. toukokuuta mukana teloittamassa kuuttatoista vangiksi saatua virolaista, joita hän piti venäläisinä.[2] Wilkuna siirtyi tämän jälkeen Helsinkiin ja oli yhdessä kirjailija Eino Railon, Toivo T. Kailan, kirjailija Toivo Tarvaksen ja senaattori Oswald Kairamon kanssa mukana 21. toukokuuta 1918 samalla laivalla, jolla punaisiin kuulunutta kirjailija Algot Untolaa ja muutamia muita punaisia vankeja vietiin teloitettavaksi Santahaminaan. Laivamatkan aikana Untola hyppäsi laivasta mereen ja joutui ammutuksi.[3]

Viimeiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1920 Wilkuna muutti perheineen Lapualle ostamaansa Marielundin taloon, jossa hän asui viimeiset vuotensa. Mielenterveydellisistä ongelmista kärsinyt Wilkuna ampui itsensä vuonna 1922 ollessaan 43-vuotias.[4]

Kyösti Wilkunan veljenpoika oli kansatieteilijä Kustaa Vilkuna.

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Novelleja. WSOY, 1907.
  • Martti Salander, romaani. Otava, 1908.
  • Yksin elämässä, novelleja. Otava, 1908.
  • Aikakausien vaihteessa, historiallisia kertomuksia. WSOY, 1910.
  • Suomalainen linnanneiti, josta tuli kuningatar. WSOY, 1911.
  • Haaksirikkoiset. WSOY, 1912.
  • Viimeiset luostariasukkaat, romaani. WSOY 1912.
  • Tapani Löfvingin seikkailut Isonvihan aikana hänen oman päiväkirjansa pohjalla, 1–2, 1911–1912. Kansa, 1911-1912.
  • Suomalaisia kohtaloita. WSOY, 1913.
  • Aikojen yöstä. WSOY, 1914.
  • Aamun miehiä, historiallinen kuvaelma. WSOY, 1914.
  • "Riennon" toimitus piirteitä Kolkkalan kaupungin sivistyshistoriasta. Kirja, 1914.
  • Suomalaisia sankareita, historiallisia kertomuksia. Toisena kirjoittajana Santeri Ivalo. Kirja, 1915.
  • Erämaan lapset. WSOY, 1915.
  • Vaikea tie, romaani nykyajalta. Kustantaja tuntematon,1915. Uusi painos, Pilot-Kustannus, 2008.
  • Suomalaisia sankareita. Historiallisia kertomuksia 1916–1917. Toisena kirjoittajana Santeri Ivalo. Kirja,1917.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa. Kirja, 1917.
  • Kuoleman kynnyksellä, pieni kertomus Suomen vapaussodasta. Suomen ev. luth. pyhäkouluyhdistys, 1918.
  • Kun kansa nousee, muistelmia ja kokemuksia Suomen vapaussodasta. Kirja, 1918.
  • Lähimmäisiäni. Kirja, 1919.
  • Miekka ja sana, historiallisia kertomuksia : 1–2, 2. p. 1919. WSOY, 1919.
  • Nuorin luokkapuolueemme sen henki ja kokoonpano. Kustantaja tuntematon, 1919.
  • "Sisäinen pohja lujaksi ja pettämättömäksi!" Kansallinen kokoomuspuolue, 1919.
  • Vala, historiallinen kuvaelma esitetty Napuen muistopatsaan paljastuksessa kesällä 1920. Kirja 1921.
  • Suomalaisia sankareita, historiallisia kertomuksia : 2. sarja 1921. Toisena kirjoittajana Santeri Ivalo. Kirja, 1921.
  • Kotiin, 1-näytöksinen historiallinen näytelmä. Kirja, 1921.
  • Voiton päivä, historiallinen kuvaelma esitetty Lapuan päivillä 14/7 1921. Kirja, 1921.
  • Anna Hallman 3-näytöksinen perhekuvaus. Kirja, 1922.
  • Niilo Skalm, viisinäytöksinen historiallinen murhenäytelmä. Kirja, 1922.
  • Viirastus. Muut kirjoittajat Juhani Aho ja Johannes Aavik. Kirjastus "Istandik", 1925.
  • Korri–Kivennavan Leonidas–Lipunkantaja–Päivätyön päättyessä–Karoliinin korvapuusti–Siteet katkeavat. WSOY, 1926.
  • Historiallisia kertomuksia. WSOY, 1928.
  • Kertomuksia. WSOY, 1929.
  • Valitut teokset. WSOY, 1953.
  • Valitut teokset. Vaikea tie. Aikakausien vaihteessa. Tapani Löfvingin seikkailut. Karisto, 1973.
  • Vaikea tie. Viimeiset luostarin asukkaat. Karisto, 1983.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ketvel, Roo: Isiä kaasussa. Parnasso, 2012, 62. vsk, nro 4, s. 68.
  2. ↑ Punavankileirit – suomalainen murhenäytelmä 1918 Suomen historia. Viitattu 18.2.2014.
  3. ↑ Marko A. Hautala : Omin voimin : Algoth Untolan (1868–1918) poliittis-vakaumuksellinen elämäkerta. Suomen ja Skandinavian historian väitöskirja, Oulun yliopisto elokuu 2010, Wilkunasta ja Untolan teloituksesta sivuilla 698-709
  4. ↑ Herlin, Ilkka: Wilkuna, Kyösti (1879–1922) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Toivorikkaalla mielellä. Wilkunan suvun kirjeenvaihtoa 1883–1931. (Olli Vilkuna (toim.)) Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2012. ISBN 978-952-222-336-4

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kyösti_Wilkuna&oldid=22832270”