Jalkapallon naisten maailmanmestaruuskilpailut 2011

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
FIFA Women’s World Cup 2011
FIFA Frauen-Weltmeisterschaft Deutschland 2011
Joukkueet 16
Isäntämaa  Saksa
Ajankohta 26. kesäkuuta –
17. heinäkuuta 2011
Mitalistit
– Kultaa Japani
– Hopeaa Yhdysvallat
– Pronssia Ruotsi
Ottelut 32
Maalit 86 (2,69 ottelua kohti)
Yleisö 845 751 (26 430 ottelua kohti)
Maalintekijä Japani Homare Sawa (5 maalia)
Paras pelaaja Japani Homare Sawa
← 2007 2015 →

Jalkapallon naisten maailmanmestaruuskilpailut 2011 olivat kuudennet FIFAn järjestämät naisten maailmanmestaruuskilpailut. Ne pelattiin Saksassa 26. kesäkuuta – 17. heinäkuuta 2011.

Maailmanmestaruuden voitti Japani, jonka maailmanmestaruus oli sille ensimmäinen ja samalla siitä tuli myös ensimmäinen mestaruuden voittanut aasialainen maa. Japani voitti loppuottelussa Yhdysvallat rangaistuspotkukilpailun jälkeen.[1]

Kisojen parhaaksi pelaajaksi valittiin japanilainen Homare Sawa, joka voitti myös kisojen parhaan maalintekijän palkinnon.[2]

Turnauksen virallinen maskotti on Karla Kick -kissa, joka julkistettiin alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa 2010.[3]

Maailmanmestaruuskilpailujen virallinen pelipallo on Adidaksen Speedcell.[4]

Hakuprosessi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruuskilpailuja hakivat Saksan ohella Australia, Kanada, Peru, Ranska ja Sveitsi. Päätös Saksan eduksi tehtiin 30. lokakuuta 2007. Tässä vaiheessa Saksaa vastaan kilpaili ainoastaan Kanada. Sveitsi vetäytyi prosessista jo aikaisessa vaiheessa ja elokuun lopussa 2007 Ranska veti hakemuksensa pois. Myös Peru ja Australia vetäytyivät kisasta ennen lopullista äänestystä.[5]

Pelipaikat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turnauksen pelipaikkakuntina toimivat Berliini, Frankfurt, Mönchengladbach, Sinsheim, Augsburg, Dresden, Bochum, Leverkusen ja Wolfsburg.[6] Maailmanmestaruuskilpailujen avausottelu pelataan Berliinin olympiastadionilla ja finaali Commerzbank-Arenalla Frankfurtissa.[7]

Berliini Frankfurt Bochum Mönchengladbach Sinsheim
Olympiastadion Commerzbank-Arena Ruhrstadion Borussia-Park Rhein-Neckar-Arena
Kapasiteetti: 73 680 Kapasiteetti: 48 837 Kapasiteetti: 20 556 Kapasiteetti: 45 860 Kapasiteetti: 30 150
Leverkusen
Jalkapallon naisten maailmanmestaruuskilpailut 2011 (Saksa)
 Wolfsburg
BayArena Volkswagen-Arena
Kapasiteetti: 29 708 Kapasiteetti: 26 062
Dresden Augsburg
Glücksgas Stadion Impuls Arena
Kapasiteetti: 25 582 Kapasiteetti: 24 661

Karsinnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Vuoden 2011 jalkapallon naisten maailmanmestaruuskilpailujen karsinnat
Sinisellä merkitty lopputurnaukseen päässeet joukkueet, punaisella karsiutuneet joukkueet, oranssilla merkityt valtiot eivät osallistuneet ja harmaalla merkityt eivät ole FIFAn jäseniä.

FIFA suunnitteli kisojen laajentamista 24 joukkueeseen, mutta päätyi lopulta edellisten kisojen tapaan 16 joukkueeseen.

Maailmanmestaruuskilpailujen karsinnat alkoivat heinäkuussa 2009. Saksa pääsee järjestävänä maana kisoihin automaattisesti. Euroopan (UEFA) joukkueet pelasivat erilliset karsinnat pääsystä kisoihin. Etelä-Amerikan (CONMEBOL), Aasian (AFC), Pohjois- ja Keski-Amerikan (CONCACAF), Afrikan (CAF) ja Oseanian (OFC) osallistujat karsittiin maanosiensa mestaruusturnauksissa.

Euroopan karsinnoissa joukkueet jaettiin kahdeksaan lohkoon. Lohkojen voittajat kohtasivat kaksiosaisissa jatkokarsintaotteluissa, joiden voittajat pääsevät kisoihin. Nämä neljä maata olivat Ranska, Englanti, Norja ja Ruotsi. Hävinneet neljä joukkuetta pelasivat lisäkarsinnat, jonka voittaja Italia pelasi lopputurnauspaikasta Pohjois- ja Keski-Amerikan mestaruusturnauksessa kolmanneksi sijoittuneen Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvallat meni lopputurnaukseen voittamalla Italian yhteismaalein 2–0. Näin ollen kisoissa on Euroopalla viisi paikkaa ja Pohjois-ja Keski-Amerikalla kolme paikkaa.

Karsinnoista selvinneet joukkueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joukkue PVM Karsintatapa Ranking
(5/2011)[8]		 Os.
Eurooppa (UEFA) 4+1 paikkaa
Saksa 30. lokakuuta 2007 Isäntämaa 2. 6
Ranska 15. syyskuuta 2010 Jatkokarsintojen voittaja 7. 2
Norja 15. syyskuuta 2010 Jatkokarsintojen voittaja 9. 6
Ruotsi 16. syyskuuta 2010 Jatkokarsintojen voittaja 5. 6
Englanti 16. syyskuuta 2010 Jatkokarsintojen voittaja 10. 3
Aasia (AFC) 3 paikkaa
Australia 27. toukokuuta 2010 2010 AM-kilpailujen mestari 11. 5
Pohjois-Korea 27. toukokuuta 2010 2010 AM-kilpailujen toinen 8. 4
Japani 30. toukokuuta 2010 2010 AM-kilpailujen kolmas 4. 6
Joukkue PVM Karsintatapa Ranking
(5/2011)[8]		 Os.
Pohjois- ja Keski-Amerikka (CONCACAF) 3 paikkaa
Kanada 5. marraskuuta 2010 Gold Cupin voittaja 6. 5
Meksiko 5. marraskuuta 2010 Gold Cupin toinen 22. 1
Yhdysvallat 27. marraskuuta 2010 CONCACAF/UEFA jatkokarsinnan voittaja 1. 6
Etelä-Amerikka (CONMEBOL) 2 paikkaa
Brasilia 19. marraskuuta 2010 Etelä-Amerikan mestari 3. 6
Kolumbia 21. marraskuuta 2010 Etelä-Amerikan toinen 31. 1
Afrikka (CAF) 2 paikkaa
Nigeria 11. marraskuuta 2010 2010 AM-kilpailujen voittaja 27. 6
Päiväntasaajan Guinea 11. marraskuuta 2010 2010 AM-kilpailujen toinen 61. 1
Oseania (OFC) 1 paikkaa
Uusi-Seelanti 8. lokakuuta 2010 Oseanian mestari 24. 3

Tuomarit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FIFA valitsi kisoihin 16 erotuomaria ja 32 avustavaa erotuomaria:[9]

Maanosaliitto Erotuomarit
AFC

Etelä-Korea Cha Sung Mi
Japani Etsuko Fukano
Australia Jacqui Melksham

CAF Kamerun Therese Neguel
CONCACAF Meksiko Quetzalli Alvarado

Kanada Carol Anne Chenard
Yhdysvallat Kari Seitz

CONMEBOL Argentiina Estela Álvarez

Peru Silvia Reyes

OFC Fidži Finau Vulivuli
UEFA Tšekki Dagmar Damková

Unkari Gyöngyi Gaál
Suomi Kirsi Heikkinen
Ruotsi Jenny Palmqvist
Norja Christina W. Pedersen
Saksa Bibiana Steinhaus

Ottelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkulohkot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohko A

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joukkue O V T H TM PM ME P
Saksa 3 3 0 0 7 3 +4 9
Ranska 3 2 0 1 7 4 +3 6
Nigeria 3 1 0 2 1 2 –1 3
Kanada 3 0 0 3 1 7 –6 0
26. kesäkuuta Saksa 2–1 Kanada Olympiastadion, Berliini
18:00
Garefrekes Maali 10'
Okoyino da Mbabi Maali 42' 		Raportti 82' Maali Sinclair Yleisömäärä: 73 680
Tuomari: Australia Jacqui Melksham
26. kesäkuuta Nigeria 0–1 Ranska Rhein-Neckar-Arena, Sinsheim
15:00
Raportti 56' Maali Delie Yleisömäärä: 25 475
Tuomari: Yhdysvallat Kari Seitz
30. kesäkuuta Saksa 1–0 Nigeria Commerzbank-Arena, Frankfurt
20.45
Laudehr Maali 54' Raportti Yleisömäärä: 48 817
Tuomari: Etelä-Korea Cha Sung Mi
30. kesäkuuta Kanada 0–4 Ranska Ruhrstadion, Bochum
18.00
Raportti 24' Maali Thiney
60' Maali Thiney
66' Maali Abily
83' Maali Thomis 		Yleisömäärä: 16 591
Tuomari: Japani Etsuko Fukano
5. heinäkuuta Ranska 2–4 Saksa Borussia-Park, Mönchengladbach
20:45
Delie Maali 56'
Georges Maali 72' 		Raportti Garefrekes Maali 25'
Grings Maali 32'
Grings Maali 68'
Okoyino da Mbabi Maali 89' 		Yleisömäärä: 45 867
Tuomari: Suomi Kirsi Heikkinen
5. heinäkuuta Kanada 0–1 Nigeria Rudolf-Harbig-Stadion, Dresden
20:45
Raportti Nkwocha Maali 73' Yleisömäärä: 13 638
Tuomari: Fidži Finau Vulivuli

[10]

Lohko B

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joukkue O V T H TM PM ME P
Englanti 3 2 1 0 5 2 +3 7
Japani 3 2 0 1 6 3 +3 6
Meksiko 3 0 2 1 3 7 -4 2
Uusi-Seelanti 3 0 1 2 4 6 -2 1
27. kesäkuuta Japani 2–1 Uusi-Seelanti Ruhrstadion, Bochum
15:00
Nagasato Maali 6'
Miyama Maali 68' 		Raportti 12' Maali Hearn Yleisömäärä: 12 538
Tuomari: Suomi Kirsi Heikkinen
27. kesäkuuta Meksiko 1–1 Englanti Volkswagen-Arena, Wolfsburg
18:00
Ocampo Maali 33' Raportti 21' Maali Williams Yleisömäärä: 18 702
Tuomari: Peru Silvia Reyes
1. heinäkuuta Japani 4–0 Meksiko BayArena, Leverkusen
15:00
Sawa Maali 13'
Ōno Maali 15'
Sawa Maali 39'
Sawa Maali 80' 		Raportti Yleisömäärä: 22 291
Tuomari: Norja Christina Pedersen
1. heinäkuuta Uusi-Seelanti 1–2 Englanti Rudolf-Harbig-Stadion, Dresden
18:15
Gregorius Maali 18' Raportti Scott Maali 63'
Clarke Maali 81' 		Yleisömäärä: 19 110
Tuomari: Kamerun Therese Neguel
5. heinäkuuta Englanti 2–0 Japani Impuls Arena, Augsburg
20:45
E. White Maali 15'
Yankey Maali 66' 		Raportti Yleisömäärä: 20 777
Tuomari: Kanada Carol Anne Chenard
5. heinäkuuta Uusi-Seelanti 2–2 Meksiko Rhein-Neckar-Arena, Sinsheim
20:45
Smith Maali 90'
Wilkinson Maali 90'+4 		Raportti Mayor Maali 2'
Domínguez Maali 29' 		Yleisömäärä: 20 451
Tuomari: Ruotsi Jenny Palmqvist

[11]

Lohko C

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joukkue O V T H TM PM ME P
Ruotsi 3 3 0 0 4 1 +3 9
Yhdysvallat 3 2 0 1 6 2 +4 6
Pohjois-Korea 3 0 1 2 0 3 –3 1
Kolumbia 3 0 1 2 0 4 –4 1
28. kesäkuuta Kolumbia 0–1 Ruotsi BayArena, Leverkusen
15:00
Raportti 57' Maali Landström Yleisömäärä: 21 106
Tuomari: Kanada Carol Anne Chenard
28. kesäkuuta Yhdysvallat 2–0 Pohjois-Korea Rudolf-Harbig-Stadion, Dresden
18:15
Cheney Maali 54'
Buehler Maali 76' 		Raportti Yleisömäärä: 21 859
Tuomari: Saksa Bibiana Steinhaus
2. heinäkuuta Yhdysvallat 3–0 Kolumbia Rhein-Neckar-Arena, Sinsheim
18:00
O'Reilly Maali 12'
Rapinoe Maali 50'
Lloyd Maali 57' 		Raportti Yleisömäärä: 25 475
Tuomari: Tšekki Dagmar Damkova
2. heinäkuuta Pohjois-Korea 0–1 Ruotsi Impuls Arena, Augsburg
14:00
Raportti 64' Maali Dahlkvist Yleisömäärä: 23 768
Tuomari: Argentiina Estela Alvarez
6. heinäkuuta Ruotsi 2–1 Yhdysvallat Volkswagen-Arena, Wolfsburg
20:45
Dahlkvist Maali 16'
Fischer Maali 35' 		Raportti 67' Maali Wambach Yleisömäärä: 23 468
Tuomari: Japani Etsuko Fukano
6. heinäkuuta Pohjois-Korea 0–0 Kolumbia Ruhrstadion, Bochum
20:45
Raportti Yleisömäärä: 7 805
Tuomari: Norja Christina Pedersen

[12]

Lohko D

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australian ja Päiväntasaajan Guinean välisessä ottelussa Päiväntasaajan Guinean Bruna otti pallon käsiinsä omalla rangaistusalueellaan, mutta ottelun tuomari Gyoengyi Gaal ei tuominnut tilanteesta vapaapotkua. FIFA pahoitteli tilannetta ottelun jälkeen.[13][14]

Joukkue O V T H TM PM ME P
Brasilia 3 3 0 0 7 0 +7 9
Australia 3 2 0 1 5 4 +1 6
Norja 3 1 0 2 2 5 -3 3
Päiväntasaajan Guinea 3 0 0 3 2 7 -5 0
29. kesäkuuta Norja 1–0 Päiväntasaajan Guinea Impuls Arena, Augsburg
15:00
Haavi Maali 84' Raportti Yleisömäärä: 12 928
Tuomari: Meksiko Quetzalli Alvarado
29. kesäkuuta Brasilia 1–0 Australia Borussia-Park, Mönchengladbach
18:15
Rosana Maali 54' Raportti Yleisömäärä: 27 258
Tuomari: Ruotsi Jenny Palmqvist
3. heinäkuuta Australia 3–2 Päiväntasaajan Guinea Ruhrstadion, Bochum
14:00
Khamis Maali 8'
van Egmond Maali 48'
De Vanna Maali 51' 		Raportti Añonma Maali 21'
Añonma Maali 83' 		Yleisömäärä: 15 640
Tuomari: Unkari Gyöngyi Gaál
3. heinäkuuta Brasilia 3–0 Norja Volkswagen-Arena, Wolfsburg
18:15
Marta Maali 22'
Rosana Maali 46'
Marta Maali 48' 		Raportti Yleisömäärä: 26 067
Tuomari: Yhdysvallat Kari Seitz
6. heinäkuuta Päiväntasaajan Guinea 0–3 Brasilia Commerzbank-Arena, Frankfurt
18:00
Raportti 49' Maali Érika
54' Maali Cristiane
90+3' Maali Cristiane 		Yleisömäärä: 35 859
Tuomari: Saksa Bibiana Steinhaus
6. heinäkuuta Australia 2–1 Norja BayArena, Leverkusen
18:00
Simon Maali 57'
Simon Maali 87' 		Raportti 56' Maali Thorsnes Yleisömäärä: 18 474
Tuomari: Argentiina Estela Álvarez

[15]

Pudotuspelit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolivälierät Välierät Loppuottelu
                   
9. heinäkuuta – Wolfsburg        
  Saksa   0
13. heinäkuuta – Frankfurt
  Japani   1  
  Japani   3
10. heinäkuuta – Augsburg
    Ruotsi   1  
  Ruotsi   3
17. heinäkuuta – Frankfurt
  Australia   1  
  Japani   23
9. heinäkuuta – Leverkusen
    Yhdysvallat   21
  Englanti   13
13. heinäkuuta – Mönchengladbach
  Ranska   14  
  Ranska   1 Pronssiottelu
10. heinäkuuta – Dresden
    Yhdysvallat   3  
  Brasilia   23   Ruotsi   2
  Yhdysvallat   25     Ranska   1
16. heinäkuuta – Sinsheim

Puolivälierät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
9. heinäkuuta Englanti 1–1 ja.
(1–1, 0–0) 		Ranska BayArena, Leverkusen
18:00
Scott Maali 59' Raportti 88' Maali Bussaglia Yleisömäärä: 26 395
Tuomari: Ruotsi Jenny Palmqvist
    Rangaistuspotkut  
Smith Maali rangaistuspotkusta
Carney Maali rangaistuspotkusta
Stoney Maali rangaistuspotkusta
Rafferty Ei maalia rangaistuspotkusta
White Ei maalia rangaistuspotkusta 		3 – 4 Ei maalia rangaistuspotkusta Abily
Maali rangaistuspotkusta Bussaglia
Maali rangaistuspotkusta Thiney
Maali rangaistuspotkusta Bompastor
Maali rangaistuspotkusta Le Sommer 		 
9. heinäkuuta Saksa 0–1 ja. Japani Volkswagen-Arena, Wolfsburg
20:45
Raportti 108' Maali Maruyama Yleisömäärä: 26 067
Tuomari: Meksiko Quetzalli Alvarado
10. heinäkuuta Ruotsi 3–1 Australia Impuls Arena, Augsburg
13:00
Sjögran Maali 11'
Dahlkvist Maali 16'
Schelin Maali 52' 		Raportti 40' Maali Perry Yleisömäärä: 24 605
Tuomari: Peru Silvia Reyes
10. heinäkuuta Brasilia 2–2 ja.
(1–1, 0–1) 		Yhdysvallat Rudolf-Harbig-Stadion, Dresden
17:30
Marta Maali 68' (rp)
Marta Maali 92'
Rangaistuspotkut:
 Raportti 2' Maali Daiane (om)
120'+2 Maali Wambach
Rangaistuspotkut:
 Yleisömäärä: 25 598
Tuomari: Australia Jacqui Melksham
    Rangaistuspotkut  
Cristiane Maali rangaistuspotkusta
Marta Maali rangaistuspotkusta
Daiane Ei maalia rangaistuspotkusta
Francielle Maali rangaistuspotkusta 		3 – 5 Maali rangaistuspotkusta Boxx
Maali rangaistuspotkusta Lloyd
Maali rangaistuspotkusta Wambach
Maali rangaistuspotkusta Rapinoe
Maali rangaistuspotkusta Krieger 		 

Välierät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
13. heinäkuuta Ranska 1–3 Yhdysvallat Borussia-Park, Mönchengladbach
18:00
Bompastor Maali 55' Raportti 9' Maali Cheney
79' Maali Wambach
82' Maali Morgan 		Yleisömäärä: 25 676
Tuomari: Suomi Kirsi Heikkinen
13. heinäkuuta Japani 3–1 Ruotsi Commerzbank-Arena, Frankfurt
20:45
Kawasumi Maali 19'
Sawa Maali 60'
Kawasumi Maali 64' 		Raportti 10' Maali Öqvist Yleisömäärä: 45 434
Tuomari: Kanada Carol Anne Chenard

Pronssiottelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
16. heinäkuuta Ruotsi 2–1 Ranska Rhein-Neckar-Arena, Sinsheim
17:30
Schelin Maali 29'
Hammarström Maali 82' 		Raportti 56' Maali Thomis
Tuomari: Yhdysvallat Kari Seitz

Loppuottelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
17. heinäkuuta Japani 2–2 Yhdysvallat Commerzbank-Arena, Frankfurt
20:45
Miyama Maali 81'
Sawa Maali 117' 		Raportti 69' Maali Morgan
104' Wambach 		Yleisömäärä: 48 817
Tuomari: Saksa Bibiana Steinhaus
    Rangaistuspotkut  
Miyama Maali rangaistuspotkusta
Nagasato Ei maalia rangaistuspotkusta
Sakaguchi Maali rangaistuspotkusta
Kumagai Maali rangaistuspotkusta 		3 – 1 Ei maalia rangaistuspotkusta Boxx
Ei maalia rangaistuspotkusta Lloyd
Ei maalia rangaistuspotkusta Heath
Maali rangaistuspotkusta Wambach 		 

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lopputurnauksen parhaan pelaajan palkinnon, Kultaisen pallon, voitti Japanin Homare Sawa. Toiseksi ja kolmanneksi sijoittuivat yhdysvaltalaiset Abby Wambach ja Hope Solo.[2]

Parhaan maalintekijän palkinnon sai myös Homare Sawa. Toiseksi sijoittui Abby Wambach ja kolmanneksi Brasilian Marta. Parhaaksi maalivahdiksi valittiin Yhdysvaltojen Hope Solo. Parhaaksi nuoreksi pelaajaksi nimettiin australialainen Caitlin Foord. Fair play -joukkueena palkittiin Japani.[2]

Turnauksen tähdistöjoukkueeseen valittiin seuraavat pelaajat:[16]

Maalivahdit Puolustajat Keskikenttäpelaajat Hyökkääjät

Japani Ayumi Kaihori
Yhdysvallat Hope Solo

Australia Elise Kellond-Knight
Brasilia Érika
Englanti Alex Scott
Ranska Sonia Bompastor
Ranska Laura Georges
Saksa Saskia Bartusiak

Englanti Jill Scott
Päiväntasaajan Guinea Genoveva Añonma
Ranska Louisa Necib
Japani Aya Miyama
Japani Shinobu Ōno
Japani Homare Sawa
Saksa Kerstin Garefrekes
Ruotsi Caroline Seger
Yhdysvallat Shannon Boxx
Yhdysvallat Lauren Cheney

Brasilia Marta
Ruotsi Lotta Schelin
Yhdysvallat Abby Wambach

Parhaat maalintekijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
5 maalia
4 maalia
3 maalia
2 maalia
1 maali

[17]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Japan edge USA for maiden title FIFA. Viitattu 18.7.2011. (englanniksi)
  2. ↑ a b c FIFA Women's World Cup 2011 Awards FIFA. Viitattu 18.7.2011. (englanniksi)
  3. ↑ Official mascot - Karla Kick FIFA. Viitattu 9.6.2011. (englanniksi)
  4. ↑ SPEEDCELL reflects dynamism of women’s game 29.10.2010. FIFA. Viitattu 9.6.2011. (englanniksi)
  5. ↑ Welcome back! FIFA. Viitattu 9.6.2011. (englanniksi)
  6. ↑ Destination - Stadiums FIFA. Viitattu 9.6.2011. (englanniksi)
  7. ↑ Matches FIFA. Viitattu 9.6.2011. (englanniksi)
  8. ↑ a b FIFA/Coca-Cola Women's World Ranking FIFA. Viitattu 27.6.2011. (englanniksi)
  9. ↑ Referees FIFA. Viitattu 9.6.2011. (englanniksi)
  10. ↑ Group A FIFA. Viitattu 6.7.2011. (englanniksi)
  11. ↑ Group B FIFA. Viitattu 6.7.2011. (englanniksi)
  12. ↑ Group C FIFA. Viitattu 7.7.2011. (englanniksi)
  13. ↑ Naisten MM-kisoissa omituinen erotuomarivirhe 4.7.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 4.7.2011.
  14. ↑ Aussies sneak first win FIFA. Viitattu 4.7.2011. (englanniksi)
  15. ↑ Group D FIFA. Viitattu 7.7.2011. (englanniksi)
  16. ↑ FIFA Women’s World Cup 2011: Japan’s Homare Sawa wins the “Golden Ball” sportskeeda.com. Arkistoitu 12.1.2012. Viitattu 18.7.2011. (englanniksi)
  17. ↑ Players - Top goals FIFA. Viitattu 18.7.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jalkapallon naisten maailmanmestaruuskilpailut 2011.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jalkapallon_naisten_maailmanmestaruuskilpailut_2011&oldid=22688385”