Józef Pisarski
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Puola
| |||
| Miesten amatöörinyrkkeily | |||
| EM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Dublin 1939 | keskisarja | |
Józef Pisarski (15. kesäkuuta 1913 Łódź – 8. joulukuuta 1986 Łódź) oli puolalainen keskisarjan amatöörinyrkkeilijä, jonka ura ajoittui vuosille 1933–1953.
Józef Pisarski varttui itäisen Puolan Łódźissa, jossa hän koulut käytyään työskenteli mekaaniikkatehtaan palveluksessa. Vuonna 1932 hän muutti Varsovaan, jossa hän suoritti asevelvollisuuden ja työnsä ohessa teollisuuskoulun iltakurssit. Sen jälkeen hän 1930-luvulla palasi Łódźiin työskennnellen puuvillatehtaan palveluksessa.[1]
Nyrkkeilyura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Józef Pisarski liittyi vuonna 1927 Puolan paikalliseen voimisteluyhdistys "Sokół"in alueosastoon Łódźissa. Siellä hän aloitti nyrkkeilyharrastuksensa. Lisäksi hän harrasti yleisurheilua, erityisesti keskimatkojen juoksua.[1]
Ensimmäisen nyrkkeilymestaruusmitalin hän saavutti sijoittuessaan vuonna 1930 hopealle. Hän voitti nyrkkeilyuransa aikana Puolan mestaruuden kolme kertaa eli vuosina 1933, 1937 ja 1938 keskisarjassa. Vuonna 1936 hän sijoittui pronssille. Maailmansodan jälkeen hän sijoittui vielä toiseksi keskisarjassa vuonna 1948.[1]
Pisarski valittiin edustamaan Puolaa vuoden 1936 Berliinin olympialaisiin nyrkkeilyn välisarjassa eli normaalia sarjaansa alempana. Hän hävisi ensimäisen ottelunsa Australian Arthur L. Cook, joka puolestaan hävisi seuraavassa ottelussa sarjan lopulliselle mestarille eli Suomen Sten Suviolle. Kotimaassaan Pisarski joutui taistelemaan välisarjan ykköspaikasta Puolassa Henryk Chmielewskin kanssa.[2] Hän kilpaili keväällä 1938 Suomessa maaottelussa Viljo Suhosta vastaan, mutta hävisi pistein suomalaiselle.[3] Seuraavana vuonna maaliskuussa 1939 Suomi ja Puola ottelivat maaottelun Łódźissa. Puola oli ylivoimainen maaottelussa, mutta Pisarski jälleen Suhoselle.[4] Seuraavana vuonna huhtikuussa 1939 hän osallistui EM-kisoihin Dublinissa, jossa hän voitti hopeamitalin keskisarjassa. Voitettuaan ensimmäisessä ottelussa italialaisen hän kukisti toisessa Ruotsin Oscar Ågrenin, mutta koki loppuottelussa selvän tappion Viron Anton Raadikille.[5] [6] Pikarski nimettiin vuoden 1939 saavutusten perusteella puolalaisedustajaksi vuoden 1940 Helsingin olympialaisiin.[1]
Kaikkiaan Pisarski nyrkkeili Puolan maajoukkueessa 18 kertaa; ensimmäisen kerran vuonna 1933 ja viimeisen kerran vuonna 1948. Hänen nyrkkeilyuransa päättyi vuonna 1953.[1]
Hän nyrkkeili pääasiassa Łódźin seurojen väreissä (Sokół, KS Geyer ja sodan jälkeen Militia Sports Club ja Łódź Sports Club. Lisäksi hän edusti varsovalaisseuroja Skoda ja Okęcie.[1]
Nyrkkeilyuransa päätyttyä hän toimi valmentajana.[1]
Saksalaisten sotavankina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pisarski oli mukana Puolan armeijassa Saksan hyökätessä Puolaan syyskuun alussa 1939. Hän haavoittui, ja saksalaiset vangitsivat hänet. Hänet lähetettiin ensin sotavankileirille Starogardiin ja sen jälkeen pakkotyöhön Preussiin. Vuonna 1943 hänet siirrettiin Buchenwaldin keskitysleirille Saksaan ja myöhemmin sieltä Fuldan ja Nowogardin leireille.[1]
Toisen maailmansodan päätyttyä toukokuussa 1945 hän palasi Łódźiin ja aloitti lukkosepän työn L. Geyerin puuvillatehtaalla.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Józef Pisarski (1913-1986) olimpijski.pl. Viitattu 14.11.2024 (puolaksi).
- ↑ Pisarski-Suhonen: sunnuntain jännittävin ottelu. Uusi Suomi, 18.3.1938, s. 1. Kansalliskirjasto (digitaalinen arkisto). Viitattu 8.11.2024.
- ↑ Nyrkkeilijämme tarjoavat edelleen iloisia yllätyksiä. Uusi Suomi, 21.3.1938, s. 6. Kansalliskirjasto (digitaalinen arkisto). Viitattu 8.11.2024.
- ↑ Puola oli ylivoimainen lyöden Suomen nyrkkeilyssä 7-1 - Suhonen suomalaisvoittaja. Uusi Suomi, 13.3.1939, s. 8. Kansalliskirjasto (digitaalinen arkisto). Viitattu 8.11.2024.
- ↑ 6.European Championships - Dublin, Ireland - April 18-22 1939 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 14.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Puola oli paras nyrkkeilyn EM-kilpailuissa. Uusi Suomi, 23.4.1938, s. 23. Kansalliskirjasto (digitaalinen arkisto). Viitattu 8.11.2024.