Puolan asevoimat
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Puolan asevoimat | |
|---|---|
 Tunnus |
|
 Puolan puolustushaarojen tunnukset |
|
| Toiminnassa | 1918– |
| Valtio |
 Puola |
| Puolustushaarat |
 maavoimat ilmavoimat merivoimat |
| Koko | 120 500 (2022)[1] |
| Tukikohta | Varsova |
Puolan asevoimat (puol. Siły Zbrojne Rzeczypospolitej Polskiej) muodostui alun perin varhain 1800-luvulla Puolassa toimineista joukko-osastoista. Itsenäisen Puolan tasavallan ensimmäiset joukot perustuivat Polska Siła Zbrojnaan, joka perustettiin puolalaisten saamiseksi taisteluun Venäjän keisarikuntaa vastaan.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Ensimmäisen maailmansodan aikana puolalaiset legioonat muodostettiin Galiciassa eli Itävallan hallinnoimassa Puolan eteläosassa. Keskusvallat lakkauttivat joukot, kun kävi selväksi etteivät ne kyenneet takaamaan Puolan itsenäisyyttä sodan jälkeen. Puolan legioonan 2. prikaatin komentaja kenraali Jósef Haller vaihtoi puolta vuoden 1917 lopulla ja siirtyi Murmanskin kautta Ranskaan, jossa hänen joukkonsa muodostivat osan sinisestä armeijasta. Armeijaan liittyi runsaasti puolalaista syntyperää olevia miehiä Yhdysvalloista. Armeija taisteli urheasti Ranskan rintamalla 1917–1918.
Asevoimat luotiin ensimmäisen maailmansodan päätyttyä ja Puolan itsenäistyttyä 1918 kolmesta erillisestä Venäjän, Itävalta-Unkarin ja Preussin armeijan osastosta ja se varustettiin ensimmäisen maailmansodan ylijäämäkalustolla. Se taisteli Venäjän bolševikkeja vastaan 1918–1920, jolloin sen vahvuus kasvoi lähes 800 000 mieheen. Vahvuus kuitenkin laski rauhan tultua.
Puola hävisi syyskuun 1939 Saksan hyökkäyksen jälkeen. Pieni määrä puolalaisia joukkoja taisteli toisen maailmansodan aikana liittoutuneiden puolella ja partisaaneina. Toisen maailmansodan jälkeen Puolan asevoimat järjestettiin Varsovan liiton komentorakenteen mukaan ja 1990-luvulla Naton mukaiseksi. Puola on ollut sotilasliitto Naton jäsenvaltio vuodesta 1999.
Puola osallistui vuoden 2003 Irakin sotaan 2 500 miehellä. Vuonna 2006 sillä oli Irakissa 1 700 miestä ja Afganistanissa 1 000. YK:n rauhanturvatehtäviin Puola on osallistunut Kosovossa, Libanonissa, Golanilla, Balkanilla, Albaniassa ja Kongossa.
Puola on vahvistanut ja kasvattanut asevoimiaan 2010-luvun puolivälistä asti, johtuen pitkälti Venäjän–Ukrainan sodasta eli Krimin miehityksestä 2014, Itä-Ukrainan sodasta ja etenkin Venäjän täysimittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan 2022. Venäjä nähdään maassa suurena uhkana, kuten muuallakin Itä-Euroopassa. Puola käynnisti armeijareforminsa vuonna 2018, ja Ukrainan täysimittaisen sodan alettua 2022 se on panostanut asevoimiinsa taloudellisesti paljon, tehden valtavia asejärjestelmähankintoja Yhdysvalloista ja muista länsimaista sekä ylipäätään modernisoinut kalustoaan kylmän sodan Varsovan liiton aikaisesta Nato-standardisoituun. Maa tuottaa aseita myös itse. Vuonna 2022 julkaistun tavoitteen mukaan asevoimien vahvuus tulisi olla 300 000, joista 250 000 ammattisotilasta ja 50 000 alueellisiin puolustusjoukkoihin kuuluvaa. Puola aikoo Euroopan johtavaksi sotilasmahdiksi 2030-luvun puoliväliin mennessä.[2][3]
Kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2025 Globalfirepower-indeksin mukaan Puolan asevoimat koostui noin 202 000 aktiivipalveluksessa olevasta henkilöstä, 350 000 reserviläisestä sekä noin 50 000 erilaisiin puolisotilaallisiin joukkoihin ja tehtäviin kuuluvista henkilöistä.[4] Asevoimat oli 2024 henkilöstömäärältään Naton kolmanneksi vahvimmat, Yhdysvaltain ja Turkin jälkeen vuonna.[2]
Asevoimiin kuuluu viisi puolustushaaraa:
- Maavoimat (puol. Wojska Lądowe, 100 000 henkeä)
- Ilmavoimat (Siły Powietrzne, 16 500 henkeä)
- Merivoimat (Marynarka Wojenna, 12 350 henkeä)
- Erikoisjoukot (Wojska Specjalne)
- Alueelliset puolustusjoukot (Wojska Obrony Terytorialnej)
Nämä on alistettu puolustusministeriölle (puol. Ministerstwo Obrony Narodowej). Yleinen asevelvollisuusaika on yhdeksän kuukautta.
Kalusto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pääosa Puolan kalustosta on neuvostovalmisteista tai kotimaisia kopioita (kuten PT-91 Twardy), mutta siihen kuuluu myös saksalaista ja yhdysvaltalaista kalustoa.
-
Puolan merivoimien Ślązak-korvetti. -
Puolan ilmavoimien käytössä oleva F-16 Fighting Falcon -hävittäjä. -
Puolalaisia sotilaita Afganistanissa 2008.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ 2022 Poland Military Strength Global Fire Power. 2022. Viitattu 16.4.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Polish Military Becomes NATO's Third Largest Force armyrecognition.com. Viitattu 15.1.2025. (englanniksi)
- ↑ Paavo Airo: Puola kasvattaa asevoimiaan vauhdilla – kykenisi ehkä jo puolustautumaan yksinkin Venäjää vastaan Reserviläinen. 10.6.2024. Viitattu 15.1.2025.
- ↑ 2025 Poland Military Strength globalfirepower.com. Viitattu 15.1.2025. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Puolan asevoimat Wikimedia Commonsissa
