Siporex
Siporex on Ruotsissa 1920-luvulla keksittyyn kevytbetoniin perustuen suomalaisen Lennart Forsénin 1930-luvulla kehittämä, höyrykarkaisumenetelmällä valmistettu kevytbetoni.[1] Siporexia käytetään niin rakennusten ulko- ja väliseinissä kuin ylä-, väli- ja alapohjissa. Siporex-harkoista ja elementeistä valmistetaan muun muassa paloseiniä ja -muureja. Tuotannon ylijäämäharkoista ja -elementeistä valmistetaan kevytbetonimursketta ja kevytbetonijauhetta.[2]
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siporexin hyvinä puolina pidetään sen yksikerroksisuutta, joka parantaa seinän eristävyyttä. Erillistä lämmöneristettä ei välttämättä tarvita. Muita hyötyjä ovat kosteus- ja muiden rakennusfysikaalisten riskien vähäisyys.[3]
Palonkesto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siporexia käytetään paloseinissä ja -muureissa ja se on erinomainen rakennusmateriaali hyvän palonkestonsa ansiosta. Betonista poiketen siporexin huokoisuus suojelee materiaalia höyrystyvän veden aiheuttamilta vauriolta. Siporex-rakenteet kuuluvat paloturvallisuusluokituksessa kaikkein turvallisimmaksi katsottuihin paloluokkiin.[4]
Ääneneristävyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]375 mm paksun ulkoseinän ilmaääneneristävyys Rw on noin 47 dB. Sivutiesiirtymä ulkoseinää pitkin estetään katkaisemalla seinärakenne tai sitomalla seinä raskaisiin runkorakenteisiin.[5]
Päästöluokitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siporex kuuluu M1-luokiteltuihin rakennusmateriaaleihin, mikä määrittelee rakennusmateriaalien vaatimuksia tavanomaisissa työ- ja asuintiloissa hyvän sisäilman laadun kannalta. M1-merkki kertoo vähäpäästöisyydestä.[6]
Kosteudenkestävyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siporexia käytetään märkätiloissa väliseinäratkaisuna. VTT on myöntänyt Siporex väliseinäratkaisulle märkätilasertifikaatin [7]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siporexin perusraaka-aineita ovat sementti, hienoksi jauhettu hiekka, vesi ja masuunikuona. Raaka-aineet annostellaan viiden kuutiometrin kokoiseen sekoittimeen, josta juokseva seos valetaan vakiokokoisiin teräsmuotteihin.
Muotteihin lisättävä alumiinijauhe saa aikaan kemiallisen prosessin, jossa massaan syntyy vetykaasua, joka nostattaa seoksen ja huokoistaa sen. Muotin sisältö kovetetaan 60-asteisessa lämpötunnelissa, jonka jälkeen materiaali paloitellaan leikkauskoneessa harkoiksi, palkeiksi, laatoiksi tai elementeiksi. Leikkauksen jälkeen materiaali höyrykarkaistaan korkean lämpötilan ja paineen avulla. Karkaisu antaa Siporexille sen lopullisen lujuuden ja ominaisuudet.
Valmistusmenetelmällä voidaan tuottaa myös raudoitettuja elementtejä. Raudoitteet valmistetaan hitsattavasta teräksestä, pinnoitetaan korroosionestomassalla ja sijoitetaan muottiin ennen valua.
Elementtien ja harkkojen urat, pontit ja viisteet tehdään karkaisemattomaan massaan leikkauskoneessa. Ne voidaan myös jyrsiä tai höylätä tuotteiden jälkikäsittelyn yhteydessä.
Siporex Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa Siporexia valmisti vuoteen 2013 asti H+H Finland, jolla oli alun perin Lohjan Kalkkitehtaan 1972 perustama tehdas Ikaalisissa.[1] Tehtaan lopettamista edeltävänä vuonna Siporexista valmistettujen Jämerä-kivitalojen valmistus ja myynti siirtyi virolaiselle Aerocille, jolla on kevytbetonitehdas Virossa.[8][9]
Lohja-yhtiön Siporex-liiketoiminta juonsi juurensa vuonna 1935 perustettuun ja vuonna 1947 Lohjan Kalkkitehtaan ostamaan Sasekaan, jolla oli juuri ennen sotia rakennettu tehdas Helsingin Vuosaaressa. Tehdas valmisti Kahi-kalkkihiekkatiiliä ja Siporex-kevytbetonia. Vuonna 1972 Lohja perusti Siporex-tehtaan myös Ikaalisiin, ja tuotanto siirrettiin sinne kokonaan niin, että Vuosaaressa toiminta loppui 1978.[10] Kun Oy Lohja Ab ja Wärtsilä yhdistyivät 1990-luvun alussa Metraksi, Ikaalisten tehtaan ostivat Lohjan palveluksessa olleet Eero Kalliokoski ja Juha Vine, jotka myivät tehtaan vuonna 1999 tanskalaiselle H+H:lle.[11]
Vuonna 1936 valmistunut Malmin lentokentän terminaali on ensimmäinen rakennus Suomessa, jossa on käytetty Siporexia betoniseinien lämmöneristeenä. Rakennetta käytettiin sylinterinmuotoisessa keskiosassa.[12] Helsingin Merihaan kulttuurisauna on rakennettu Siporexista.
Kevytbetonipientalot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siporexista tehdyt talopaketit on vuodesta 1974 tunnettu nimellä Jämerä-kivitalot. Sitä aiemmin kevytbetonitaloja myytiin nimellä LK-pientalot (Lohjan Kalkki). Jämerän on omistanut vuosien varrella Oy Lohja Ab, Suomen Siporex Oy, tanskalainen H+H-konserni ja viimeisimpänä vuodesta 2012 virolainen Bauroc International AS -konserni.[13]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tuotteet ja ratkaisut H+H Finland Oy. Viitattu 29.9.2009.
- ↑ RT-Ympäristöseloste: Siporex höyrykarkaistu kevytbetoniharkko (PDF) (Internet Archivessa, tallennettu 7.2.2007) 3.8.2006. Rakennustieto. Arkistoitu 21.2.2007. Viitattu 29.9.2009.
- ↑ Tompuri, Vesa: Siporex on idioottivarma eristerakenne Tekniikka & Talous. 18.3.2008. Talentum. Arkistoitu 4.3.2010. Viitattu 29.9.2009.
- ↑ Siporex - Paloesite HplusH Finland Oy. Viitattu 8.11.2010.
- ↑ Tuotteen luokittelu ja tunnistaminen VTT. Viitattu 8.11.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ Rakennusmateriaalien päästöluokitus Rakennustieto. Arkistoitu 2.7.2012. Viitattu 8.11.2010.
- ↑ Tuotesertifikaatti - märkätilojen väliseinälaattoja H+H Finland Oy. Arkistoitu 7.9.2014. Viitattu 8.11.2010.
- ↑ Siporex-tehtaan lopetus ei vaikuta Jämerä-kivitalojen toimituksiin[vanhentunut linkki], Jämerä-kivitalot 6.2.2013. Viitattu 17.5.2015.
- ↑ Jämerä-talojen rakentamisbisnes Viroon (Arkistoitu – Internet Archive), Talouselämä 23.5.2012. Viitattu 17.5.2015.
- ↑ Oy Lohja Ab 1897-1990 (Arkistoitu – Internet Archive), Elinkeinoelämän keskusarkisto, Jarmo Luoma-aho 15.9.2005. Viitattu 17.5.2015.
- ↑ Älä rakenna aikapommia. Näin vältät pientalon homevauriot (Arkistoitu – Internet Archive), Aeroc Finland 9.10.2014. Viitattu 17.5.2015.
- ↑ Tiirikka, Marjo: Malmin lentokenttä – tyylipuhdasta funktionalismia. Kontrahti, 2011, nro 3, s. 30. Senaatti-Kiinteistöt. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 7.9.2014. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Suomen vanhimpia talomerkkejä Jämerä Kivitalot Oy. Arkistoitu 3.10.2017. Viitattu 3.10.2017.