Kevytbetoni
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: suurin osa tekstistä lähteetöntä |
Kevytbetoni on tavallista betonia kevyempi betonilaatu, jonka tiheys on 400–1800 kg/m3.[1]
Kevytbetoni valmistetaan joko huokostamalla betonimassaa tai käyttämällä kevyttä runkoainetta kuten kevytsoraa tai sahajauhoa. Kun kevytbetonin keveys johtuu kevyestä runkoaineesta, sitä kutsutaan kevytraebetoniksi, kevytrunkoainebetoniksi tai huokosrunkoainebetoniksi.[1]
Kevytbetonin ainesosia ovat sementti, kalkki, kipsi, jauhettu hiekka ja vesi.lähde?
Höyrykarkaistu kevytbetoni on tunnettu rakennusmateriaali ympäri maailman. Sen valmistusteknologiaa kehitti Ruotsissa 1920-luvun puolivälissä Johan Axel Eriksson (1888–1961) [2][3]. Prosessi patentoitiin vuonna 1924. Vuonna 1929 kevytbetonin tuotanto alkoi Ruotsissa Yxhultin kaupungissa.
Suomessa kevytbetoneja kehitti Lohjan kalkkitehtaiden kemisti Lennart Forsén. Suomen ensimmäinen kevytbetonirakennus, Malmin lentokenttärakennus, valmistui vuonna 1936.[4]
Käyttökohteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karkaistua kevytbetonia voidaan käyttää lähes kaikessa rakentamisessa kuten teollisuusrakennuksissa, pientaloissa, kerrostaloissa ja rivitaloissa. Kevytbetonista tehdään muun muassa ulko- ja sisäseiniä, palomuureja, kostean tilan seiniä, diffuusioavoimia lämmöneristyslevyjä, välipohjia, yläpohjia, portaita, aukonylityksiä, palkkeja ja pilareita. Kevytbetonista tehdään myös murskeita ja muita elementtejä varsinkin korjausrakentamisen tarpeisiin.
Saneerauspuolella ullakkorakentaminen, linjasaneeraukset sekä palomuurit ovat merkittävimpiä kohteita kevytbetonille. Asunto- ja toimistorakentamisessa kevyet väliseinät kevytbetonielementeistä ovat hyvin yleisiä.
Karkaistu kevytbetoni on kevyttä, mutta samalla kestävää, mistä syystä kevytbetoni voi toimia sekä kantavana rakenteena että lämmöneristeenä. Kevytbetoni kykenee varastoimaan lämpöä rakennuksen rakenteisiin, mikä saattaa parantaa rakennuksen energiatehokkuutta ja sisäilman tasaisuutta.
Suomen RTS-rakennusmateriaalien päästöluokituksessa kevytbetonit kuuluvat parhaaseen M1-luokkaan. Siksi siitä tehtyjä rakennuksia voidaan pitää myös allergiaystävällisinä.
Valmistusmenetelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kevytbetonia on sen historian alusta alkaen tehty useilla resepteillä. Nykyaikainen kevytbetoni valmistetaan sementistä, kalkista, kipsistä, jauhetusta hiekasta ja vedestä. Kevytbetonin laatuun vaikuttaa merkittävästi tehtaan käytettävissä olevat raaka-aineet, varsinkin hiekan kvartsipitoisuus. Tehtaiden sijainti määritteleekin esimerkiksi tuotteilla saavutettavan puristuslujuuden.
Valmistusprosessin aikana raaka-aineet sekoitetaan keskenään ja massaan lisätään alumiinijauhetta, joka reagoi seoksessa niin, että massaan syntyy vetykuplia ja massa huokoistuu vastaavasti kuin hiiva pullataikinassa. Valmis massa valetaan muotteihin. Erilaiset harkot tehdään pelkästä massasta, mutta rakenne-elementtejä valmistettaessa massaan lisätään ruostesuojattu raudoitus. Tarvittaessa käytetään myös ruostumattomasta teräksestä tehtyjä raudoituksia. Massan kovetuttua riittävään lujuuteen se leikataan ohuilla teräslangoilla tuotelinjalla halutun kokoisiksi tuotteiksi. Kevytbetonituotteet ovat erittäin mittatarkkoja. Leikkauksen jälkeen tuotteet siirtyvät höyrykarkaisuun autoklaaviin. Korkeassa lämpötilassa ja paineessa tuotteet saavuttavat lopullisen lujuutensa.
Työstettävyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kevytbetonin työstäminen on helppoa pelkillä käsityökaluilla. Erilaiset harvakierreruuvit ja rautakaupoissa myytävät kevytbetonitulpat ovat oikein käytettyinä pitäviä kiinnitysvälineitä.
Kevytbetoni voidaan pinnoittaa tasoittamalla ja rappaamalla. Seinät muurataan tyypillisesti kaksimillimetrisellä ohutsaumamuurauksella.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Jokiniemi, Erkki & Davies, Nikolas: Kuvitettu rakennussanakirja suomi–englanti–suomi. (hakusanat kevytbetoni, kevytraebetoni) Helsinki: Rakennustieto, 2012. ISBN 978-951-682-890-2
- ↑ Hebel: The History of AAC hebel.co.nz. Arkistoitu 4.11.2010. Viitattu 31.7.2024.
- ↑ Berg, Samuel A: Pionjärinsatser i betongens barndom - Konstruktionsbetongens historia 1890-1950. Määritä julkaisu!2004, nro 4/2004. Artikkelin verkkoversio. Arkistoitu 25.5.2012. (ruotsi)
- ↑ Suomen ensimmäinen kevytbetonirakennus, valittiin uhanalaiseksi kulttuurikohteeksi Jämerä. 4.4.2016. Viitattu 23.12.2016.