Ivan Maiski
Ivan Mihailovitš Maiski (ven. Ива́н Миха́йлович Ма́йский, ent. Jan Lachowiecki tai Ljukovetski[1] 19. tammikuuta 1884 – 3. syyskuuta 1975) oli neuvostoliittolainen diplomaatti, historioitsija ja poliitikko. Maiski oli lähettiläänä Helsingissä vuosina 1929–1932 ja suurlähettiläänä Lontoossa 1933–1943[1]. Helsingissä ollessaan hän allekirjoitti Suomen ja Neuvostoliiton välisen hyökkäämättömyyssopimuksen.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ivan Maiskin alkuperäinen nimi oli Jan Lachowiecki, ja hän syntyi venäläistyneeseen puolanjuutalaiseen[1] perheeseen Venäjän keisarikunnassa. Valmistuttuaan historioitsijaksi Moskovan yliopistosta vuonna 1903 Maiski liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen menševikkien puolelle. Vuonna 1908 Maiski lähti Venäjältä Länsi-Eurooppaan, jossa hän oppi englantia ja ranskaa. Kun Venäjän sisällissota alkoi, Maiski palasi Venäjälle ja asettui asumaan Samaraan. Hän liittyi heinäkuussa 1918 oma-aloitteisesti ministeriksi sosialistivallankumouksellisten johdolla perustettuun antibolševistiseen Samaran hallitukseen eli Komutšiin, minkä seurauksena hänet erotettiin menševikkipuolueen keskuskomiteasta. Hän erosi lopulta Venäjän sosiaalidemokraattisesta työväenpuolueesta ja liittyi vuonna 1921 bolševikkipuolueeseen.
Vuonna 1922 Maiskin diplomaattiura alkoi ensin Suomessa, sitten Japanissa ja lopulta Lontoossa, jossa hän oli vuoteen 1943. Maksim Litvinovin läheisenä työtoverina hän oli mukana toteuttamassa maansa politiikkaa Espanjan sisällissodan aikana.
Toisen maailmansodan aikana Maiski oli suurlähettiläänä Lontoossa ja yhdisti liittoutuneiden voimat diplomaattina. Hän muun muassa allekirjoitti vuonna 1941 Sikorski–Maiski-sopimuksen, jolla vapautettiin satojatuhansia puolalaisia Neuvostoliiton gulageilta, ja sanoi irti Molotov–Ribbentrop-sopimuksen.
Vuonna 1943 hän sai kutsun Moskovaan ulkoministeriöön, ja hänestä tuli 1943 varaulkoministeri[1]. Hän oli Neuvostoliiton delegaatiossa Jaltan ja Potsdamin konferensseissa. Vuonna 1945 Maiski jäi eläkkeelle diplomaattiuralta ja alkoi kirjoittaa historiaa.
Hän oli Neuvostoliiton edustajana YK:ssa vuosina 1945–1946 ja Intian-suurlähettiläs 1947–1949[1]. Vuodesta 1946 hän oli Neuvostoliiton tiedeakatemian jäsen. Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953 Maiski pidätettiin ja tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankilaan. Hänet kuitenkin vapautettiin vuonna 1955 ja rehabilitoitiin.
Ivan Maiski toimi Kansainliiton neuvoston 105. kokouksessa puheenjohtajana. [2] eikä osallistunut kansainliiton neuvoston 107. kokoukseen, jossa Neuvostoliiton todettiin tulleen erotetuksi Kansainliitosta.
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pered burei (1944, suom. Ennen myrskyä, tekijänimi: I. Maiski)
- Kto pomogal Gitleru (suom. Kuka auttoi Hitleriä Edistys, 1964, tekijänimi: I. M. Maiski)
- Ispanija 1808–1917 (Espanja 1808–1917, 1957)
- Mongolija na kanune revolutsii (Mongolia vallankumouksen partaalla, 1959)
- Vospominanija sovetskogo posla v Velikobritanii (Neuvostoliiton Ison-Britannian suurlähettilään muistelmia, 1960)
- Putešestvie v prošloje (Matka menneisyyteen, 1960)
- Ispanskie tetradi (Muistiinpanoja Espanjasta, 1962)
.svg)
|
Edeltäjä: |
Neuvostoliiton lähettiläs Suomessa 1929–1932 |
Seuraaja: Boris Stein |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 5, p. 1230
- ↑ http://www.indiana.edu/~league/councilsess105.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
