Siirry sisältöön

Itsesääli

Wikipediasta

Itsesääli on tila, jossa ihminen kokee itsensä passiivisena kohteena, jolle tapahtuu jatkuvasti ikäviä asioita. Hetkellinen itsesääli voi olla luonnollinen reaktio vastoinkäymisiin, mutta pitkittyneenä se voi muuttua haitalliseksi tunnetilaksi.[1]

Ilmeneminen ja vaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsesäälistä kärsivä ihminen saattaa torjua muiden tarjoaman avun ja myötätunnon, sillä ei koe ansaitsevansa sitä. Tyypillistä on myös itseensä käpertyminen ja kokemus siitä, että kukaan muu ei voi ymmärtää omaa tilannetta. Pitkittyessään itsesääli voi johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen, kun ihminen torjuu tarjotun avun ja tuen.[1]

Itsesäälin taustalla voi olla varhaisen lapsuuden turvaton kiintymyssuhde tai ongelmat vihanhallinnassa. Myös neuroottinen persoonallisuuus voi altistaa itsesäälille.[1]

Itsesäälistä eroon pääsemiseksi on tärkeää ensin tunnistaa ongelma ja tarkastella omaa käyttäytymistään neutraalisti. Huomion kohdentaminen muihin ihmisiin ja muiden auttaminen voivat auttaa asettamaan omat ongelmat mittasuhteisiin. Tarvittaessa on suositeltavaa hakea ammattiapua.[1]

  • Itsetunto – käsitys omasta arvosta
  • Masennus – psyykkinen häiriö, johon voi liittyä itsesäälin tunteita
  • Resilienssi – psyykkinen palautumiskyky