Iso Valliriutta

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Iso valliriutta)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ison Valliriutan meripuisto Australian kollisrannikolla.
Ison Valliriutan pohjoisosaa.

Iso Valliriutta[1] (engl. Great Barrier Reef) on Korallimeressä Queenslandin rannikolla Koillis-Australiassa sijaitseva maailman suurin koralliriutta. Se muodostuu noin 3 000 erillisestä koralliriutasta.

Iso Valliriutta otettiin vuonna 1981 Unescon maailmanperintöluetteloon. Se on myös äänestetty yhdeksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä.[2]

Koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Veneitä Ison Valliriutan äärellä Whitsunday Islandsin kohdalla.
Mooren riuttaa vedenpinnan alta.

Iso Valliriutta on maailman suurin elävä rakenne. Se muodostuu noin 3 000 koralliriutasta ja 300 korallisaaresta. Sen voi havaita avaruudesta asti.[2]

Pituudeltaan riutta on noin 2 300 kilometriä.[3] Pinta-alaltaan koko maailmanperintöalue on 348 000 neliökilometriä. Tästä 344 400 neliökilometriä kuuluu Ison Valliriutan meripuistoon; muu osa maailmanperintöalueesta koostuu noin 980 saaresta, sisävesistä ja muista merellisistä alueista. Koko alueen pinta-alasta seitsemän prosenttia on koralliriuttoja. Loput neliökilometrit koostuvat korallisaarista ja muun muassa merilevän, mangroven ja hiekan peittämistä alueista.[2]

Korallin peittävyyden vaihtelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ison Valliriutan korallipeittoa, eli elävän kivikorallin osuutta riutan pinnasta, on tarkkailtu vuodesta 1985 alkaen.[4]

2010-luvulla Ison Valliriutan korallit vähenivät, minkä uskotaan johtuneen ilmaston lämpenemisestä sekä vesien happamoitumisesta ja lämpenemisestä.[5] National Geographicin elokuussa 2018 julkaiseman artikkelin mukaan koralleista oli tuolloin kuollut jopa puolet.[6] Korallien vähenemisen vuoksi tutkijat säilöivät korallien sukusoluja tavoitteenaan elvyttää luonnonvaraisia populaatioita.[5]

Vuonna 2022 valliriutan pohjois- ja keskiosat saavuttivat mittaushistorian suurimman korallipeiton. Pohjoisosassa korallipeitto kasvoi viidessä vuodessa 13 prosentista 36 prosenttiin. Keskiosan korallipeitto kasvoi samana aikana 12 prosentista 33 prosenttiin. Valliriutan eteläosissa korallipeitto sen sijaan laski 38 prosentista 34 prosenttiin piikkikruunumeritähden vuoksi.[4]

Ekosysteemi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Acropora- ja Porites-kivikoralleja ja sininen meritähti.

Ison Valliriutan muotoutuminen on kestänyt yli kaksi miljoonaa vuotta. Riutan värikäs ekosysteemi koostuu tuhansista erillisistä riutoista, pinnanalaisista koralliyhdyskunnista hiekkaisiin saarekkeisiin. Valliriutan tarjoama kasvupaikkojen ja elinympäristöjen moninaisuus tekee siitä ekologisesti erityisen rikkaan kokonaisuuden.

Isolla Valliriutalla elää yli 600 kivikorallia ja pehmytkorallia, 1 625 kalalajia, 133 hai- ja rauskulajia, 30 valas- ja delfiinilajia, 215 lintulajia, 14 merikäärmelajia ja kuusi maailman seitsemästä merikilpikonnalajista. Kaikkiaan alueella esiintyy 25 prosenttia kaikista maailman merieläimistä.[2] Ison Valliriutan Säätiön mukaan riutan kahdeksan ainutlaatuisinta ja merkittävintä eläintä ja eläinryhmää ovat Tridacna gigas -jättiläissimpukka, suuret rauskut kuten paholaisrausku, kyhmyhuulikala, hait, koralliahventen alaheimo Amphiprioninae, kilpikonnat, hiilimeriahven ja valaat.[7]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen eurooppalainen tutkimusmatkailija, joka näki Ison Valliriutan oli James Cook, joka löysi sen 11. kesäkuuta 1770.[8]

Ison Valliriutan meripuisto perustettiin vuonna 1975. Sen tehtävänä on suojella ja säilyttää Ison Valliriutan aluetta.[9]

Uhat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ison Valliriutan vakavimpia uhkia on ilmaston lämpeneminen ja siitä seuraava vesien lämpeneminen ja merenpinnan nousu. Veden lämpenemisen seurauksena Ison Valliriutan korallit ovat kokeneet tihenevällä tahdilla suuria haalistumisepidemioita. Muita uhkia ovat maalta mereen valuva, sedimenttiä, saasteita ja lannotteita sisältävä maa-aines, piikkikruunu-meritähti sekä rannikon rakentaminen.[10]

Turismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iso Valliriutta on suosittu turistikohde. Vuosittain meripuistossa käy noin kaksi miljoonaa turistia, joista 86 prosenttia joko Cairnsin, Port Douglasin tai Whitsundaysin vesillä.[11] Turistit voivat muun muassa kalastaa, sukellella ja seurata merikilpikonnien ja muiden eläinten elämää.[12]

Retkihinnan lisäksi turisteilta peritään riuttavero, jota käytetään riutan suojelemiseen.[13]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Iso Valliriutta Eksonyymit. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 4.8.2022.
  2. ↑ a b c d Facts Great Barrier Reef Foundation. Viitattu 4.8.2022.
  3. ↑ Great Barrier Reef BBC
  4. ↑ a b Sonali Paul & James Redmayne: Parts of Australia's Great Barrier Reef show highest coral cover in 36 years Reuters. 4.8.2022. Viitattu 4.8.2022.
  5. ↑ a b Australian paahtavassa sisämaassa yritetään pelastaa Isoa valliriuttaa Helsingin Sanomat. 6.2.2012 21:34. www.hs.fi. Viitattu 6.2.2012.
  6. ↑ Marika Kataja: National Geographic: Puolet Ison Valliriutan koralleista kuollut Yle Uutiset. 11.8.2018. Viitattu 11.8.2018.
  7. ↑ 'The Great 8' Animals of the Great Barrier Reef 22.7.2021. Great Barrier Reef Foundation. Viitattu 4.8.2022.
  8. ↑ The discovery of the Great Barrier Reef National Library of Australia
  9. ↑ Great Barrier Reef Unesco World Heritage Centre
  10. ↑ Threats Great Barrier Reef Foundation. Viitattu 4.8.2022.
  11. ↑ Tourism on the Great Barrier Reef Great Barrier Reef Marine Park Authority. Viitattu 5.8.2022.
  12. ↑ Responsible Reef Practices Great Barrier Reef Marine Park Authority. Viitattu 5.8.2022.
  13. ↑ Environmental management charge Australian Government, Great Barrier Reef Marine Park Authority. Viitattu 4.11.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Australia
Unescon maailmanperintökohteet Australiassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Iso_Valliriutta&oldid=22708030”