Tasmanian erämaat
Tasmanian erämaat on Unescon maailmanperintökohde Tasmaniassa, Australiassa. Se on yksi Australian suurimmista luonnonsuojelualueista. Siihen kuuluu kahdeksan kansallispuistoa tai muuta suojelualuetta ja se peittää 13 800 km² laajuisen alueen, eli lähes 20 % Tasmanian pinta-alasta.
Alue on viimeisiä lauhkean vyöhykkeen erämaa-alueita maailmassa. Kohteen kalkkikiviluolista on löytynyt viitteitä ihmisasutuksesta jo 20 000 vuoden takaa. Se valittiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1982, ja aluetta laajennettiin vuonna 1989.[1]
Maantieteellinen alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tasmanian erämaat käsittävät seuraavat kahdeksan puistoa:
- Cradle Mountain-Lake St Clairin kansallispuisto
- Franklin-Gordon Wild Riversin kansallispuisto
- Hartz Mountainsin kansallispuisto
- Mole Creek Karstin kansallispuisto
- Southwest-kansallispuisto
- Walls of Jerusalemin kansallispuisto
- Central Plateaun suojelualue
- Devils Gulletin luonnonpuisto
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tasmanian Wilderness UNESCO. Viitattu 19.7.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tasmanian Parks & Wildlife (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Australian Department of the Environment and Energy (englanniksi)
- Tasmanian erämaat UNESCOn sivuilla (englanniksi)
- Australian itä-keskiosien sademetsien suojelualueet
- Fossiilialueet: Naracoorte ja Riversleigh
- Australian rangaistussiirtolat
- Fraser Island
- Iso Valliriutta
- Greater Blue Mountains -alue
- Heard ja McDonaldinsaaret
- Kakadu
- Lord Howe
- Macquariensaari
- Ningaloo
- Purnululu
- Royal Exhibition Building
- Carlton Gardens
- Shark Bay
- Sydneyn oopperatalo
- Tasmanian erämaat
- Uluru-Kata Tjuta
- Queenslandin tropiikki
- Willandran järvialue