Irma Urrila
Irma Rauha Kristiina Urrila-Andersson (o.s. Urrila; s. 29. tammikuuta 1943 Helsinki) on suomalainen laulaja (sopraano).[1] Hän voitti Yleisradion järjestämän laulukilpailun 18-vuotiaana keväällä 1961. Ensikonserttinsa hän antoi Helsingin Konservatoriossa 26. marraskuuta 1962 Pentti Koskimiehen säestämänä. Urrila aloitti lauluopinnot tätinsä Aino Eleniuksen johdolla ja jatkoi niitä Sibelius-Akatemiassa Jolanda di Maria Petrisin opissa sekä myöhemmin Milanossa Carla Castellanin ja Tomaso Jappellin johdolla.
Urrila voitti Lonigon laulukilpailun 1965 ja tuli toiseksi Parman Verdi-kilpailussa 1966.[2] Suomen Kansallisoopperassa Urrilalla oli solistikiinnitys syksystä 1965 kevääseen 1967, jonka jälkeen hän siirtyi Tukholman kuninkaalliseen oopperaan.
Urrila avioitui Norjaan ja siirtyi vuonna 1970 Oslon oopperaan.[2] Urrilan laulajanura kesti yli 30 vuotta ja käsitti yli 40 oopperaroolia, joista mainittakoon Pamina (Taikahuilu), Zerlina (Don Giovanni), Kreivitär (Figaron häät), Mimì (La Bohème), Liù (Turandot), Lauretta (Gianni Schicchi), Tatjana (Jevgeni Onegin), Sophie (Ruusuritari) sekä Giacomo Puccinin Madame Butterflyn ja Richard Straussin Arabellan nimiosat. Oopperatyönsä ohella Irma Urrila on konsertoinut ahkerasti ja esiintynyt usein oratoriosolistina. Suomen, Ruotsin ja Norjan lisäksi hän on esiintynyt Tanskassa, Saksassa, Ranskassa, Brasiliassa ja Kreikassa. Laajempaan kansainväliseen tietoisuuteen Irma Urrila nousi Ingmar Bergmanin ohjaaman Taikahuilun elokuvaversion (1975) Paminana[3].
Veijo Murtomäki arvioi, että Urrila kuuluu Suomen sopraanohistorian ”yhden käden sormilla laskettaviin suuruuksiin”.[2]
Levytyksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Irma Urrila: Songs and Arias 1962–1982 (2 CD:tä). Finlandia Classics FINCLA 12 (2014).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Haapakoski, Martti – Heino, Anni – Huttunen, Matti – Lampila, Hannu-Ilari – Maasalo, Katri: Suomen musiikin historia: Esittävä säveltaide, s. 279–280. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-23564-4
Urrila, Irma. Uppslagsverket Finland. - ↑ a b c Murtomäki, Veijo: Suuri tuntematon sopraanomme. Helsingin Sanomat, 10.12.2014, s. B 2. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Ingmar Bergman valitsi Irma Urrilan. Suomen Kuvalehti, 20.7.1972, s. 14-15. Suomen Kuvalehti - digiarkisto (vain tilaajille). Viitattu 27.5.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Irma Urrilan esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Urrila, Irma hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
