Indium(III)jodidi
| Indium(III)jodidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | InI3 |
| Moolimassa | 495,52 |
| Ulkomuoto | Keltainen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 207 °C[1] |
| Tiheys | 5,69 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 929 g/l (22 °C)[2], Reagoi veden kanssa[3] |
Indium(III)jodidi (InI3) on indiumin ja jodin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa indium(III)jodidi on kiteistä ja hygroskooppista ainetta. Yhdiste on polymorfista ja sillä on keltainen alkeiskopiltaan monokliininen muoto ja punainen romboedrinen muoto. Keltainen indium(III)jodidi on rakenteeltaan dimeeri In2I6 ja alhaisissa lämpötiloissa stabiili punainen muoto on rakenteeltaan monimutkainen. Yhdiste liukenee veteen, mutta myös hydrolysoituu sen vaikutuksesta. Aine liukenee hiilivetyihin. Indium(III)jodidi on Lewis-happo ja muodostaa useita komplekseja, esimerkiksi tetrajodoindaatti(III)ionin ([InI4]-).[2][3][4]
Indium(III)jodidia voidaan valmistaa kuumentamalla indiumin ja jodin seosta 150–200 °C:n lämpötilaan. Toinen tapa on indiumin ja vetyjodidin reaktio.[2][4]
- 2 In + 3 I2 → 2 InI3
- 2 In + 6 HI → 2 InI3 + 3 H2
Indium(III)jodidia voidaan käyttää katalyyttinä esimerkiksi vaihtoesteröineissä, Strecker-synteeseissä, syklisointireaktioissa ja kytkentäreaktioissa.[4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–67. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.10.2021). (englanniksi)
- ↑ a b c Norbert Auner, Wolfgang A. Herrmann, Uwe Klingebiel: Synthetic Methods of Organometallic and Inorganic Chemistry, s. 121. Thieme, 1996. ISBN 978-3131030313 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.10.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Tsunehisa Hirashita & Shuki Araki: Indium(III) Iodide, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2011. Teoksen verkkoversio Viitattu 20.10.2021.
- ↑ a b c Pavel P. Fedorov, Arthur I. Popov & Richard L. Simoneaux: Indium iodides. Russian Chemical Reviews, 2017, 86. vsk, nro 3, s. 240-268. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.10.2021. (englanniksi)
- ↑ Hisashi Yamamoto,Koichiro Oshima: Main Group Metals in Organic Synthesis, s. 379. John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-3-527-60535-4 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.10.2021). (englanniksi)