Indira Gandhi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Indira Gandhi
Intian pääministeri
24. tammikuuta 1966 – 24. maaliskuuta 1977
15. tammikuuta 1980 – 31. lokakuuta 1984
Edeltäjä Lal Bahadur Shastri
Choudhary Charan Singh
Seuraaja Morarji Desai
Rajiv Gandhi
Henkilötiedot
Syntynyt19. marraskuuta 1917
Allahabad, Uttar Pradesh, Brittiläinen Intia
Kuollut31. lokakuuta 1984 (66 vuotta)
New Delhi, Intia
Ammatti Asianajaja
Puoliso Feroze Gandhi
Tiedot
Puolue Intian kongressipuolue
Uskonto hindulaisuus
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Indira Priyadarshini Gandhi (hindiksi इंदिरा प्रियदर्शिनी गांधी, Ĩdirā Priyadarśinī Gā̃dhī hi-IndiraGandhi.ogg [ˈɪndɪraː ˈɡaːndʱiː] (ohje), o.s. Nehru; 19. marraskuuta 1917 Allahabad, Uttar Pradesh, Brittiläinen Intia – 31. lokakuuta 1984 New Delhi, Intia) oli Intian pääministeri vuosina 1966–1977 ja 1980–1984. Hän oli Intian ensimmäisen pääministerin, Jawaharlal Nehrun, ainoa lapsi. Tämän lisäksi hän oli Intian ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa naispääministeri. Sikhiterroristit surmasivat Gandhin vuonna 1984. Murhan taustalla olivat Punjabin osavaltion itsenäistymispyrkimykset. Indira Gandhia seurasi pääministerinä hänen poikansa Rajiv Gandhi, joka murhattiin vuonna 1991. Indira Gandhi on yksi merkittävimmistä poliittisista johtajista Intian itsenäisyyden aikana. Huolimatta sukunimestään Indira Gandhin aviomies Feroze Gandhi ei ollut sukua Mahatma Gandhille.[1]

Uran alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Indira Nehru oli mukana Intian itsenäisyysliikkeen toiminnassa ja oli perustamassa Intian kongressipuolueen Vanara Sena -nuorisoliikettä 1920-luvun lopulla. Indiran äiti Kamala Nehru kuoli tuberkuloosiin vuonna 1938. Indira opiskeli Intiassa sekä brittiläisissä ja muissa eurooppalaisissa oppilaitoksissa, kuten Santiniketanissa ja Oxfordissa. Indira avioitui Feroze Gandhin kanssa vuonna 1942. He olivat vangittuina muutamia kuukausia hallituksen vastustamisesta. Indira Gandhi auttoi järjestämään pakolaisleirejä ja huolehtimaan miljoonien pakistanilaisten pakolaisten terveydenhuollosta vuonna 1947. Tämä oli hänen ensimmäinen kokemuksensa suurten ihmisjoukkojen hallinnasta, josta oli hyötyä myöhemmin.

Feroze Gandhi oli työssä kongressipuolueen sanomalehdessä. Hän sai sydänkohtauksen vuonna 1957 ja kuoli 8. syyskuuta 1960. Indira Gandhille jäi avioliitosta kaksi poikaa. Hän toimi isänsä pääministeri Jawaharlal Nehrun henkilökunnan päällikkönä ja hoitajana.[2][3]

Nousu valtaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Indira Gandhi valittiin Intian kansalliskongressin puheenjohtajaksi vuosiksi 1959–1960. Hän toimi isänsä Nehrun sijaisena varapääministerinä. Nehru itse vastusti nepotismia, ja Indira Gandhi ei asettunut ehdolle vuoden 1962 vaaleissa. Nehrun kuoleman jälkeen Gandhi menestyi vaaleissa: hänet valittiin heti Lal Bahadur Shastrin hallitukseen ministeriksi.

Pääministerinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Indira Gandhi valittiin kongressipuolueen edustajana Intian pääministeriksi 24. tammikuuta 1966. Gandhi voitti äänestyksen Morarji Desaita vastaan äänin 355–169.

Vihreä vallankumous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punjabin maanviljelyskoulun tohtori D. S. Athwal suoritti kokeita uusilla siemenlaaduilla. Hän onnistui tuottamaan uuden lajikkeen helmihirssiä (bajra). Norjalais-amerikkalaisen Norman Borlaugin aikaisemmin tekemät kokeilut vehnälajikkeiden jalostamisessa olivat suureksi avuksi Intian maataloudelle. Borlaug sai työstään Nobelin rauhanpalkinnon. Tohtori Athwalin kehittämän uuden vehnälajikkeen, kalyan, viljely aloitettiin Punjabissa vuonna 1967. Kalyan viljely levisi kaikkialle Intiaan. Intian vehnäsato kohosi 12,3 miljoonasta tonnista 20 miljoonaan tonniin vuosina 1964–1970. Vihreä vallankumous sai tästä nimensä, ja se vaikutti maaseudun uudistumiseen. Maareformilakien käyttöönotto tuli ajankohtaiseksi. Bengalissa osavaltioparlamentti oli hyväksynyt zamindar-maareformin jo vuonna 1953. Maatilan suurin koko sai olla enintään 10 hehtaaria. Valtion oli määrä ottaa ylijäämämaata jaettavaksi se omaisuudeksi, elinikäiseksi vuokramaaksi tai sopimusviljelysmaaksi. Maareformia ei ollut toteutettu vielä vuonna 1968.[4]

Gandhin uudistukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • hyväksyttyjen maareformien toteuttaminen
  • yleisten töiden järjestäminen
  • keinokastelun parantaminen
  • teiden rakentaminen ja maanparannustyöt
  • metsän istutustyöt
  • Intian väestön syntyvyyden alentaminen 4,1 prosentista 2,5 prosenttiin vuoteen 1976 mennessä.

Intian ydinvoimaohjelma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1971 sodan aikana Yhdysvallat oli lähettänyt USS Enterprisen Bengalinlahdelle varoittamaan Intiaa käyttämästä sotilaallista voimaa Itä-Pakistanissa. Pääministeri Gandhi muutti kansallista turvallisuus- ja ulkopolitiikkaa. Intia ja Neuvostoliitto olivat sopineet ystävyys- ja avunantosopimuksen, jonka tuloksena poliittinen ja sotilaallinen apu auttoivat Intian voittoon vuoden 1971 sodassa. Gandhi käynnisti nyt kansallisen ydinvoimaohjelman Intian turvaksi, Kiinan osalta tulevaa ydinaseuhkaa vastaan, ja mahdollisuuden Intian ydinvoiman lisäämiseen kahden ydinvoimalan avulla.

Intian sisäpolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanviljelijöiden tyytymättömyys käynnisti eri poliittisten ryhmien yhteisrintaman Bengalissa vuonna 1969. Liittohallitus joutui puuttumaan tapahtumiin Indira Gandhin johdolla. Gandhi käytti hyväkseen Intian perustuslain pykälää, joka mahdollisti suoran presidentinvallan käytön. Liittovaltion viranomaiset saivat vallan lain ja järjestyksen ylläpitämiseen.

Gandhi toteutti vasemmistolaista politiikkaa, joka johti kongressipuolueen hajaantumiseen vuonna 1969. Gandhi poisti asetuksella eläkkeellä olevien maharadžojen etuoikeudet syyskuussa 1970. Gandhi päätti hajottaa Lok Sabhan ja järjestää ennenaikaiset vaalit. Indira Gandhin kongressipuolue sai yli kaksi kolmannesta paikoista helmikuussa 1971. Gandhi julisti sodan köyhyyttä vastaan uuden Lok Sabhan avajaisissa vuonna 1971.

Gandhi voitti osavaltiovaalit maaliskuussa 1972. Tämän jälkeen hänen suosionsa alkoi laskea. Huono taloudellinen tilanne aiheutti levottomuuksia Intiassa. Rautatielakko pysäytti Intian toiminnan vuonna 1974. Gujaratin osavaltiossa tapahtui levottomuuksia, joita Indira Gandhi joutui rauhoittamaan poliisin avulla. Gandhi puuttui korkeimman oikeuden kokoonpanoon. Hän suosi poikaansa Sanjay Gandhia antamalla tälle autotehtaan lisenssin. Korkein oikeus julisti Gandhin syyllistyneen vaalivilppiin, ja häneltä poistettiin äänioikeus Lok Sabhassa. Hän vangitutti tuhansia poliittisia vastustajiaan. Gandhi muutti poliittista suuntaansa oikealle ja antoi suuremman vapauden yksityisille yrittäjille.[5]

Intian hätätilanne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian maatalous kärsi kuivuudesta vuonna 1972. OPEC-maiden öljykriisi vaikeutti Intian maatalouden keinokastelua. Maareformien toteuttaminen oli käytännössä vaikeaa.

Intian presidentti julisti Indira Gandhin pyynnöstä maahan poikkeustilan kesällä 1975 huonontuneen taloustilanteen ja maatalouden vaikeuksien vuoksi Intia oli nälänhädän uhkaamana.[6][7] Tämä johti siihen että lehdistö ja kaikki kritiikki hallitusta vastaan vaiennettiin ja huomattavat oppositiojohtajat vangittiin.[6]

Vallasta luopuminen ja uudelleen valinta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääministeri Indira Gandhi Suomen kansallismuseon Kädentaitoa Intiasta -näyttelyn avajaisissa vuonna 1983. Vasemmalla opetusministeri Kaarina Suonio.

Intian maataloudessa saatiin vihdoinkin parempia satoja. Kuitenkaan uutinen ei parantanut Indira Gandhin suosiota maaliskuussa 1977 pidetyissä vaaleissa: kongressipuolue sai vain 154 edustajaa. Uuden hallituksen johtoon nousi Morarji Desai janata-puolueesta (kansanpuolueesta). Gandhi pidätettiin korruptiosta epäiltynä 3. lokakuuta 1977, mutta hänet vapautettiin seuraavana päivänä[8]. Indira Gandhi tuli uudelleen valituksi pääministeriksi vuonna 1980.[9] Suomessa Gandhi vieraili ainakin kesäkuussa 1983.[10]

Operaatio Sininen tähti ja murha

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Indira Gandhin murha

Gandhin ongelmaksi muodostui Punjabin tilanne. Paikallinen aluejohtaja Jarnail Singh Bhindranwale oli valittu paikallisen kongressinselvennä johtoon Shiromani Akali Dal -puolueesta. Bhindranwale oli vangittu Amritsarissa, mutta vapauduttuaan 25 päivää myöhemmin hän linnoittautui henkivartijoiden kanssa Kultaiseen temppeliin. Gandhi antoi armeijalle käskyn puhdistaa Kultainen temppeli Bhindranwalesta ja hänen seuraajistaan 3. kesäkuuta 1984. Monien sikhien mielestä heidän pyhiä paikkojaan oli häväisty.

Kaksi Indira Gandhin sikhiläistä henkivartijaa, Satwant Singh ja Beant Singh, murhasi hänet pääministerin virka-asunnon puutarhassa 31. lokakuuta 1984. Gandhi oli palaamassa Peter Ustinovin haastattelusta Irlannin television dokumenttia varten. Vartijat ampuivat Gandhia revolverilla ja konepistoolilla. Beant Singh kuoli vartijoiden ampumana tapahtuman jälkeen. Murha oli sikhien salaliitto ja murhasta tuomittiin kuolemaan Satwant Singhin lisäksi myös Beant Singh setä Kehar Singh.[11] Gandhi vietiin sairaalaan, missä hänet todettiin kuolleeksi muutamia tunteja myöhemmin.

Indira Gandhi tuhkattiin valtiollisin kunniamenoin 3. marraskuuta 1984 Shakti Sthalin alueella, joka sijaitsee lähellä Mahatma Gandhin muistolle omistettua Raj Ghatia. Hänen vanhin poikansa Rajiv Gandhi sytytti polttohautauksen tulen.[12][13][14][15] Indira Gandhin tuhkat siroteltiin seuraavana päivänä, sunnuntaina 4. marraskuuta 1984 hänen omasta toiveestaan Himalajan vuoristoon kohtaan, josta pyhä Ganges-joki saa alkunsa.[16][17] Tuhkan sirotteli Intian ilmavoimien AN-12 koneesta Rajiv Gandhi, josta oli tullut Intian pääministeri tunteja hänen äitinsä salamurhan jälkeen 31. lokakuuta 1984.[16][17]

Tunnustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intia jakaa vuosittain Indira Gandhin rauhanpalkinnon henkilölle, joka on edistänyt maailmanrauhaa ja aseistariisuntaa Indira Gandhin hengessä. Vuonna 2013 palkinnon sai Saksan liittokansleri Angela Merkel.[18]

Indira Gandhi sai Neuvostoliitolta tunnustuksena rauhanpyrkimyksistään Leninin kansainvälisen rauhanpalkinnon vuonna 1983.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Gandhi, Indira. (1982) "My Truth".
  2. ↑ Frank, Katherine. 2001 "Indira: The Life of Indira Nehru Gandhi",
  3. ↑ Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä missä milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 65. Helsinki: Otava, 1966.
  4. ↑ Nixon’s dislike of ’witch’ Indira BBC News. 29.6.2005. Arkistoitu 25.2.2008. Viitattu 24.2.2008. (englanniksi)
  5. ↑ Kochanek, Stanely: Mrs. Gandhi’s Pyramid. The New Congress, s. 98. Boulder, Colorado: Westwiew Press, 1976.
  6. ↑ a b India’s State of Emergency (BBC Witness) BBC World Service. Viitattu 10.4.2015. (englanniksi)
  7. ↑ Banerjee, Sumanta: The Indian Emergency 1975–1977 Asia Media. Arkistoitu 20.2.2007. Viitattu 20.9.2020. (englanniksi)
  8. ↑ Luoma, Jukka: Mitä missä milloin 1979, s. 16. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04873-2
  9. ↑ On this day 1980: Gandhi returned by landslide vote BBC. (englanniksi)
  10. ↑ Lampi, Leo ja Salonen, Timo: Ruokavieraita Smolnassa, s. 118. Kainuun Sanomain Kirjapaino Oy, 1984.
  11. ↑ New York Times: India Hangs Two Sikhs Convicted In Assassination of Indira Gandhi Wayback Machine. Arkistoitu 6.12.2017. Viitattu 10.2.2024.
  12. ↑ SHAKTI STHAL – Delhi Information delhiinformation.in. Viitattu 19.4.2022. (englanniksi)
  13. ↑ William Claiborne, Washington Post Foreign Service; Lena Sun of the Washington Post Foreign Service contributed to this report: Indira Gandhi Cremated in Hindu Ritual Washington Post. 4.11.1984. Viitattu 19.4.2022. (englanniksi)
  14. ↑ Pravin: Rare and unknown facts about Indira Gandhi's funeral https://www.oneindia.com. 31.10.2014. Viitattu 19.4.2022. (englanniksi)
  15. ↑ The body of slain Prime Minister Indira Gandhi, set... UPI. Viitattu 19.4.2022. (englanniksi)
  16. ↑ a b Indira Gandhi’s ashes were scattered over the Himalayas Sunday,... UPI. Viitattu 20.3.2022. (englanniksi)
  17. ↑ a b Claiborne, William: Gandhi’s Ashes Strewn to Snows Washington Post. 12.11.1984. Viitattu 20.3.2022. (englanti)
  18. ↑ Indian media: Indira Gandhi Peace Prize to Merkel BBC News. 20.11.2013. Viitattu 16.2.2014. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Barth, Reinhard: Historian suurnaiset. ((Frauen, die Geschichte machten. Von Hatschepsut bis Indira Gandhi. Suomennos Tuulikki Virta, Katja Zöllner) Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005. ISBN 951-20-6762-5
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Indira Gandhi.
Intia
Intian pääministerit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Indira_Gandhi&oldid=22319713”