Imatran vesivoimalaitos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Imatran vesivoimalaitos
Voimalaitos yläkanavan suunnasta.
Voimalaitos yläkanavan suunnasta.
Valtio Suomi
Sijainti Imatra
Koordinaatit 61°10′01″N, 28°46′26″E
Rakentaminen alkoi 1922
Vihkiminen 1929 [1]
Sähköverkkoon 1929
Valmistunut 1930
Perustaja Hugo Malmi
Pääurakoitsija Hugo Malmi
Suunnittelija Hugo Malmi
Omistaja Fortum
Pato
Tyyppi gravitaatiopato
Vesistö Vuoksen vesistö
Joki tai koski Vuoksi, Imatrankoski
Valuma-alue 61 054 km² [2]
Keskivirtaama 594 m³/s [2]
Juoksutuskanavia 4
Tyyppi 2 × juoksutusporttia,
2 × ylijuoksutuskanavaa
Juoksutusvirtaama 860 m³/s / 1 455 m³/s [3]
Yläpuolinen patoallas
Nimi Vuoksi (Tainionkoskelle)
Pituus 4,8 km [4]
Leveys 0,56 km [4]
Keskikorkeus 67,5 m mpy. [4]
(66,70–67,74 m mpy.)
Alapuolinen allas
Nimi Vuoksi (valtakunnan rajalle asti)
Keskikorkeus 43 m mpy. [4]
(42,49–43,82 m mpy.)
Voimalaitos
Tyyppi jokivoimalaitos
Pudotuskorkeus 24 m [1][5]
Rakennevirtaama 930 m³/s [6]
Turbiinit 1 × Kaplan-turbiini
6 × Francis-turbiini [5]
Kapasiteetti 192 MW [1][5]
Vuosituotanto 1 TWh
Kartta
Imatran vesivoimalaitos
Commons luokka
Voimalaitos alakanavan puolelta
Konesalin kuusi koneistoa
Muuntamokenttä
Imatrankosken vanhan uoman patoluukut

Imatran vesivoimalaitos on Fortumin omistama vesivoimalaitos Vuoksessa Imatralla. Se on yksi neljästä joessa toimivasta voimalaitoksesta, joista kaksi sijaitsee Venäjän puolella.[4] Imatrankoski on yksi Suomen vanhimpia matkailunähtävyyksiä.[7] Imatran vesivoimalaitos on Suomen suurin vesivoimalaitos.[8]

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen vesivoimaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoksi oli luonnontilassa vielä 1900-luvun alussa. Siinä oli 18 koskea, joista suurin oli Imatra eli Imatrankoski. Imatrankosken vesivoiman hyödyntämisestä joessa on kirjallisia tietoja 1700-luvulta. Sen vesivoimaa käytettiin jauhomyllyjen lisäksi ja sahateollisuuden tarpeisiin. Kosken putouskorkeus oli 18,4 metriä. Vuoksessa ensimmäisen 30 kilometrin matkalla joki putosi 64 metriä. Tähän joenosuuden suurimpia koskia olivat Tainionkoski (pudotus 6,5 metriä), Imatrankoski (18 m), Linnankoski (5,5 m), Vallinkoski (5,5 m) ja Rouhiankoski (7,8 m). Vuoksen koskia ja sen veden virtausta tutkittiin jo 1800-luvulla. Hydrografiseen tutkimukseen saatii ensimmäinen määräraha vuonna 1896 ja työ alkoi vuonna 1897. Mittauksia suoritettiin vuosina 1898, 1899 ja 1902. Tutkimustulokset julkaistiin kirjassa Lisiä Suomen Hydrografiaan vuonna 1904. On Vuoksen vesivoiman ansiota, että sen yläjuoksulle syntyi teollisuuden keskittymä 1900-luvun alussa.[9]

Vaikka Vuokseen ehdittiin rakentamaan useita pieniä sähköä tuottavia vesivoimalaitoksia, ei Imatrankoskea ollut vielä valjastettu. Ehdotus sen rakentamiseksi tehtiin senaatissa itsenäisyyden alkuvuosina. Eduskunta hyväksyi vuonna 1921 kosken rakentamisen, jota oli ehditty valmistella ennen päätöstä, ja rakentaminen alkoi heti.[9]

Rakentaminen (1922–1951)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1922 Hugo Malmin johdolla ja noin 1 000 hengen[10] työvoimalla. Työt olivat vaikeat runsasvetisten vuosien 1922 ja 1923 vuoksi ja etenkin maansiirtotyöt tehtiin kosteissa olosuhteissa. Patoa alettiin rakentaa vuonna 1923 ja kosteat olosuhteet vaikeuttivat betonin valutöitä. Vuonna 1927 valmistui padon perusta, jonka päälle oli tarkoitus rakentaa voimalarakennus seuraavan vuoden kuluessa. Metallityöläisten lakot ja seisokit kuitenkin hidastivat työtä. Voimalan toimintaa alettiin käynnistää vuonna 1928. Voimala vihittiin käyttöön keskeneräisenä: käytössä oli vain kolme koneistoa. Ylimääräinen vesi päästettiin patoluukuista kosken uomaan. Vuotta myöhemmin saatiin valmiiksi neljäs koneisto.[9][10][11]

Imatrankosken vanha uoma on normaalitilanteessa tyhjillään, kun kaikki vesi ohjataan voimalaitoksen läpi rinnakkaista uomaa myöten. Tietyissä tilanteissa voimalaitos ei pysty hyödyntämään kaikkea vettä, joten silloin on pakko juoksuttaa ylimääräinen vesi vanhaan uomaan. Koski hiljeni yleisönäytöksessä ensimmäisen kerran 25.5.1929, kun voimalaitoksen 5 000 hengen vihkiäisissä säännöstelypadon kaikki luukut suljettiin muutamaksi minuutiksi. Kosken hiljaisuus oli kuitenkin väliaikaista, sillä käynnistetyt kolme koneistoa eivät pystyneet vielä hyödyntämään keskimääräistä virtaamaa ja osa vedestä johdettiin siksi aina vanhaan uomaan.[12]

Vuosina 1936–1937 valmistuivat myös viides ja kuudes koneisto ja voimalan rakennekapasiteetti kohosi näin 125 megawattiin.[9][10][11]

Vuonna 1937 Matkailijayhdistys Viipurissa esitti, että vettä päästettäisiin koskeen näytösluonteisesti, jotta ihmiset näkisivät, millainen Imatrankoski oli ollut. Vuosina 1938 ja 1939 näin tehtiin jouluna, uutenavuotena ja pääsiäisenä. Näytökset olivat yleisömenetyksiä.[12]

Sota-aikana voimalaitosta pommitettiin, mutta koska se oli tärkeä, aiheutuneet vauriot pyrittiin korjaamaan välittömästi. Seitsemäs ja samalla viimeinen koneisto valmistui vuonna 1951. Ensimmäiset kuusi koneistoa olivat Francis-turbiineja ja viimeinen oli Kaplan-turbiini. Viimeisen koneiston asentamisen yhteydessä ruopattiin vielä Vuoksen uomaa, mikä nosti vedenpintaa padon takana. Voimalaitoksen kapasiteetti oli noussut 156 megawattiin.[9][10][11]

Uusien koneistojen asentamisen myötä ohijuoksutukset lopetettiin.[12]

Käyttö ja kehitystyö (1952–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvun alussa Imatran kaupunki alkoi ostaa yhtiöltä koskinäytöksiä. Kun ne muuttuivat säännöllisiksi, niitä esitettiin kerran tai ajoittain myös kaksi kertaa viikossa.[12]

Voimalaitosta ohjattiin ylemmän Tainionkosken voimalaitoksen tapaan toukokuun alusta 2002 lähtien Muhokselta Oulujoen Pyhäkosken vesivoimalaitoksen läheisyydestä. Imatran valvomon päivystys ajettiin alas kesäkuun 1. päivän ja syksyn 2002 välisenä aikana, minkä jälkeen voimalaitosta alettiin ohjata Espoosta.lähde?

Vuonna 2014 voimalaitoksen lähelle valmistui niin sanottu kaupunkipuro. Tekopuro on noin kilometrin mittainen ja sen rakentaminen maksoi 788 000 euroa. Puro rakennettiin muun muassa Fortumin tuella. Imatran vesivoimalaitoksen alajuoksulla ollut uhanalainen taimenlaji löysi puron ja alkoi käyttää sitä kutupaikkana.[8]

Vuonna 2015 valmistuneessa peruskorjauksessa saneerattiin kolmos- ja neloskoneistot ja voimalaitoksen teho nostettiin 192 megawattiin. Korjauksen yhteydessä uusittiin myös laitoksen sähkö- ja automaatiotekniikkaa. Osan tehonlisäyksestä toi hyötysuhteiden paraneminen ja osan virtaaman kasvu. Saneerauksen tavoitteena oli parantaa voimalaitoksen turvallisuutta ja käytettävyyttä. Saneerauksen myötä Imatran vesivoimalaitoksesta tuli ohjausjärjestelmiltään pohjoismaiden modernein sekä Suomen suurin vesivoimalaitos. Fortum on kertonut jatkavansa investointejaan voimalaitokseen . Se aikoi uusia padon, patoluukut ja padon päällä olevan sillan. Urakan arvioitiin valmistuvan vuonna 2018. Töiden aikana koskinäytösten järjestämistä rajoitettiin turvallisuussyistä.[13]

Imatran kaupunki, Fortum ja ELY-keskus kunnostavat yhdessä Vuoksea parantaakseen vaelluskalojen elinolosuhteita. Ne esimerkiksi purkavat ruoppauksen seurauksena syntyneitä perkuukivisaaria. Kesällä 2020 Vuoksen alajuoksulta purettiin Kokkasaari, vuonna 2022 purettiin Fortumin omistama, nimetön perkuukivisaari Niskalammella.[14]

Kesällä 2021 Fortum teki Imatralla korjaustöitä, minkä johdosta vesi virtasi alkukesästä päivittäin aamusta iltaan. Fortumilla oli käynnissä nelivuotinen projekti, jonka aikana voimalaitoksen alla tehtiin korjaustöitä sukeltajien avulla. Työn onnistumisen vuoksi virtausta piti pienentää.[15]

Pato

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoksi on padottu entisen Imatrankosken yläpuolelta betonisella säännöstelypadolla. Kosken rinnalle on kaivettu koskeakin leveämpi uoma, jossa sijaitsee voimalaitosrakennus oman padon takana. Vuoksen rantoja on yläpuolella korotettu maapadoilla. Läntisen rannan maapato on 1,4 kilometriä pitkä ja itäpuolella se on peltomaiden kohdalla 900 metriä pitkä ja voimalaitoksen kohdalla 400 metriä pitkä.[4]

Voimalaitos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimalassa on seitsemän vesiturbiinia, joista kuusi on Francis-turbiineja ja yksi Kaplan-turbiini, joka on asennettu viimeiseksi. Niiden yhteinen kokonaiskapasiteetti on 192 megawattia.[1][5]

Koskinäytökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imatran kaupunki tilaa koskinäytöksiä. Esimerkiksi kesällä 2021 niiden keskimääräinen kesto oli noin 16 minuuttia. Näytöksissä soitetaan Sibeliuksen Karelia-sarjan musiikkia. Näytöksiä voi seurata esimerkiksi koskea ylittävältä sillalta, Koski- ja Patopuiston rannoilta, Valtionhotellin näköalatasanteelta ja alapaviljongista.[16] Viime vuosina näytöksiä on järjestetty kesäkuukausina. [12]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Hydro power plants fortum.com. 2020. Helsinki: Fortum. Viitattu 14.6.2020. (englanniksi)
  2. ↑ a b Saimaa (04.112.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 5.5.2020.
  3. ↑ Saimaan ja Vuoksen juoksutussääntöä koskevan sopimuksen LIITE (PDF) ymparisto.fi. 1989. Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Viitattu 23.5.2021.
  4. ↑ a b c d e f Imatrankosken vesivoimalaitos (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2020.
  5. ↑ a b c d Imatra Hydropower Plant fortum.com. 2020. Helsinki: Fortum. Viitattu 14.6.2020. (englanniksi)
  6. ↑ Imatra Hydroelectric Power Plant Finland globalenergyobservatory.org. Global Energy Observatory. Viitattu 31.8.2020. (englanniksi)
  7. ↑ Helmat kastuivat ja vaijeri hajosi – erikoinen kulkupeli viihdytti Suomen ensimmäisen matkailunähtävyyden ihailijoita Yle Uutiset. 29.1.2017. Viitattu 12.4.2022.
  8. ↑ a b Tässäkö ratkaisu vuosikymmenten lohiongelmaan? Keskelle kaupunkia rakennettu tekopuro kuhisee taimenia: "Olemme tosi yllättyneitä" Yle Uutiset. 6.1.2019. Viitattu 12.4.2022.
  9. ↑ a b c d e Korjonen-Kuusipuro, Kristiina: Voimaa vuoksesta. Tekniikan Waiheita, Määritä ajankohta! Helsinki: Tekniikan Historian Seura ry.. ISSN 0780-5772 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 16.3.2020.
  10. ↑ a b c d Imatran voimalaitos lut.fi. Lappeenranta: Lappeenrannan yliopisto. Viitattu 14.6.2020.
  11. ↑ a b c Tekniikan kirja 1, 1963
  12. ↑ a b c d e Koskinäytökset Imatralla lut.fi. Lappeenranta: Lappeenrannan yliopisto. Viitattu 14.6.2020.
  13. ↑ Schönberg, Kalle: Fortumin Imatran voimalaitos palasi Suomen suurimmaksi vesivoimalaksi yle.fi. 4.11.2015. Helsinki: YLE. Viitattu 31.8.2020.
  14. ↑ liisa.hupli-oinonen@imatra.fi: Vuoksen perkuukivisaaren purku on alkanut Niskalammella Imatra. 2.2.2022. Viitattu 12.4.2022.
  15. ↑ Imatrankoski kuohuu ensi kesänä poikkeuksellisen usein Yle Uutiset. 9.3.2021. Viitattu 12.4.2022.
  16. ↑ Imatrankoski kuohuu jälleen – alkuviikon tauko johtui Fortumin korjaustöiden suunniteltua nopeammasta etenemisestä Yle Uutiset. 8.7.2021. Viitattu 12.4.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Imatran_vesivoimalaitos&oldid=22629493”