Image (lehti)
| Image | |
|---|---|
| Kustantaja | A-lehdet Oy |
| Julkaisija | A-lehdet Oy |
| Perustettu | 1985 |
| Päätoimittaja | Niklas Thesslund |
| Kotikunta | Helsinki |
| Kotimaa | Suomi |
| Ilmestymistiheys | 11 / vuosi |
| Kieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Image on suomalainen aikakauslehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa. Lehti käsittelee ajankohtaisia ilmiöitä populaarikulttuurista politiikkaan. Tunnusomaista lehdelle ovat laajat artikkelit. Image on Suomen vanhimpia lifestyle-lehtiä. Lehti perustettiin vuonna 1985. 1990-luvun alussa lehti muuttui neljä kertaa vuodessa ilmestyvästä kulttuurialbumista kulttuurin yleisaikakauslehdeksi.
Lehti siirtyy täysin digitaaliseen muotoon toukokuussa 2024, ja sen viimeinen painettu numero ilmestyi 14. elokuuta 2024.[1] Sen jälkeen lehti ilmestyy A-lehtien yhteisessä Apu360-palvelussa. [2]
Imagen perustaja Raoul Grünstein omisti lehden vuoteen 2005 saakka, jolloin hän myi enemmistön Image Kustannus Oy:stä A-lehdet Oy:lle. Vuodesta 2007 lähtien Image Kustannus Oy on ollut kokonaan A-lehtien omistama tytäryhtiö. Kansallisen mediatutkimuksen KMT 2023 mukaan Imagen lukijamäärä on 41 500.[3]
Imagen päätoimittajana on syyskuusta 2017 lähtien toiminut Niklas Thesslund.[4] Häntä ennen päätoimittajana toimi Heikki Valkama[5] vuosina 2013–2017 ja Mikko Numminen vuosina 2003–2013[6][7].
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alun talkoovuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Ylioppilaskamerat-valokuvakerhon puheenjohtaja Raoul Grünstein halusi 1980-luvun puolivälissä parantaa monistuskoneella tehtyä vaatimatonta kerholehteään nimeltään Levottomat kuvat. Yhdessä Taina Värrin ja Petri Heinosen kanssa hän haki hankkeeseen avustusta Uudenmaan läänin taidetoimikunnalta, ja sitä tulikin 4 000 markkaa. Tämän myötä ilmestyi syksyllä 1985 ensimmäinen 54-sivuinen Image, painosmäärältään 3 000 kappaletta ja sivukooltaan 24×34 cm[8], vain pari viikkoa myöhemmin kuin uusi kaupunkilehti City. Imagen tekijät, yliopiston piiristä ja sen ulkopuoleltakin haalitut talkoolaiset, halusivat haastaa perinteisten aikakauslehtien rutiininomaisen graafisen suunnittelun ja kuvienkäytön sekä kaventaa kuilua taidevalokuvauksen ja kaupallisen valokuvauksen väliltä. Lehteä tehtiin alkuun kaksi numeroa vuodessa, paksuja teemoitettuja albumeja – kolmosnumerossa syksyllä 1986 oli 114 huippuluokan paperille painettua sivua yli 6 000 kappaleen painoksena. Noihin aikoihin lehden keskeisiä tekijöitä olivat Grünsteinin lisäksi Jari Ehrnrooth, Jaana Lähteenmaa, Kaj Kalin ja Ruben Stiller[9]. Ulkoisen tyylin lisäksi tekijät suosivat kansainvälisiä visuaalisen kulttuurin juttuaiheita esittelemällä lukijoilleen muun muassa elokuvaohjaajat Derek Jarmanin ja Lina Wertmüllerin, jonka elokuva Rakkautta ja anarkiaa päätettiin myös hankkia esitettäväksi – tästä sai alkunsa Image-lehden sivuprojektina samanniminen elokuvafestivaali. Perustettiin Kulttuuriyhdistys Image ry, ja toimitilat olivat alkuun kolme vuotta aiemmin perustetun Suomi-lehden ja Rumban yhteydessä Eerikinkadulla, sitten Uudenmaankadulla ja myöhemmin Iso-Roobertinkadulla.[9][10] Elokuvafestivaalin lisäksi Imagen oheistoimintaan kuului myös muita tapahtumia, kuten Taidehallissa kesällä 1987 pyörinyt multivisio Eurooppa tulessa yhdentoista eurooppalaisen valokuvaajan tai valokuvaajaryhmän töistä[11].
Yhdistyksestä yhtiöksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1988 lehti siirtyi ammattimaisempaan toimintaan, kun sen julkaisijaksi perustettiin Image Kustannus Oy. Ilmestymistiheys kasvoi kahdesta neljään numeroon vuodessa, ja pankkilainan turvin tekijät alkoivat saada työstään palkkioita.[10] Jokaisen erikseen teemoitetun numeron ilmestyessä pidettiin jopa kaksi tuhatta vierasta saaneita juhlia mitä erikoisemmissa paikoissa: Taidehallissa, Katajanokan makasiineilla, eiralaisella korttelipihalla, ruumishuoneella ja rahtilaivalla.[10] Juhlien alkuunpanijana ja järjestäjänä toimi Jarmo ”Elukka” Eskelinen,[12] ja kutsuttujen joukossa oli aina kymmeniä Laila Snellmanin Paparazzi-mallitoimiston kasvoja[10].
Lehdentekijät saivat mainostajilta toimeksiantoja tehdä lehteen uudenlaisia mainoksia, joita saatettiin sitten julkaista muuallakin. Imagen uudenlaista visuaalista tyyliä kiiteltiin, mutta toisaalta tekstijuttujen pituutta, outoutta ja sivistyssanoilla hienostelua kummasteltiin, kirjoittajat kun olivat pikemminkin tutkija- kuin toimittajataustaisia[9]. 1980-luvun lopulla päätoimittajaksi nimitetyn valokuvatutkija Merja Salon mukaan Image heijasteli ja samalla myös ironisoi 1980-luvun juppiaikoja ja oli siinä mielessä postmoderni julkaisu.[10]
Lamasta nousuun, vakavuudesta ironiaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen 1990-luvun alun lama oli vaikeaa aikaa myös Image-lehdelle, kun ilmoitustulot äkkiä romahtivat murto-osaan. Pääomistaja Grünstein yritti myydä lehteä muille kustantajille, mutta heillä oli omatkin vaikeutensa. Imagen tekijät pakenivat muihin töihin, jos sellaisia löytyi. Uuden päätoimittajan, City-lehdestä siirtyneen Jaakko Tapanisen johdolla lehden teema-albumikonseptista luovuttiin ja lähestyttiin tavanomaisempaa lifestyle-aikakauslehteä. Tavoitetta sanallistettiin muun muassa puhumalla ”kulttuuripainotteisesta Vanity Fairistä” ja ”uuden sukupolven Suomen Kuvalehdestä”.[10] Vuonna 1992 lehti alkoi mainostajia houkutellakseen tehdä muotijuttuja, joiden kuvaajia olivat muun muassa Lauri Eriksson, Kira Gluschkoff, Matti Hietala, Merja Järvinen, Ari Lyijynen, Marica Rosengård ja Christian Yakowlef[13]. Tapanisen mukaan Image halusi tuolloin jalostaa City-lehden ja Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen konseptia pitkistä, kirjallisesti kunnianhimoisista artikkeleista. Hänen päätoimittajakaudellaan julkaistiin myös englanninkielistä Cityä ja matkailijoille suunnattua Helsinki Happens -lehteä.[10]
Matti Apunen tuli päätoimittajaksi 1997 aikana, jolloin Suomi oli taas nousuhuumassa Nokian menestyksen myötä. Hän piti Imagea liian totisena ja toi sen tyyliin uudenlaista piruilua ja ironiaa muun muassa Jyrki Lehtolan avulla. Samantapaista tyyliä edusti Helsingin Sanomien vuonna 1985 aloittama Nyt-liite[14]. Apusen linjalla jatkoi seuraavakin päätoimittaja, Marjaana Toiminen.[10]
A-lehtien omistukseen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mikko Numminen aloitti Image-lehden toimituspäällikkönä vuonna 2000 ja päätoimittajana vuoden 2003 syksyllä[6]. Hänen aikanaan Image muutti Raoul Grünsteinin uusimman hankkeen Kulttuuritehdas Korjaamon yhteyteen, ja alettiin julkaista myös Mondo-matkailulehteä, Muoto-lehteä ja Talentumilta ostettua Bisnes.fi-verkkojulkaisua. A-lehdet osti Imagen 2000-vuosikymmenen puolivälissä ja lehden talous saatiin lopultakin kuntoon muun muassa lopettamalla Muodon ja Bisnes.fi:n kaltaiset rönsyt.[10]
Päätoimittajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Raoul Grünstein 1985–1990[10]
- Merja Salo 1990–1991[10]
- Jaakko Tapaninen 1991–1997[10]
- Matti Apunen 1997–1998[10]
- Marjaana Toiminen 1998–2003[10]
- Mikko Numminen 2003–2013[10]
- Heikki Valkama 2013–2017[5]
- Niklas Thesslund 2017–[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Media | Imagen paperiversio lopetetaan Helsingin Sanomat. 23.5.2024. Viitattu 23.5.2024.
- ↑ Image lopettaa paperilehtensä Yle Uutiset. 23.5.2024. Viitattu 23.5.2024.
- ↑ KMT 2023 Lehtien lukijamäärät 21.9.2023. Media Audit Finland. Viitattu 2.1.2024.
- ↑ a b Imagen uusi päätoimittaja on Niklas Thesslund Helsingin Sanomat. 17.8.2017. Viitattu 15.9.2017.
- ↑ a b Heikki Valkamasta Imagen päätoimittaja. Helsingin Sanomat, 10.6.2013. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Sundqvist, Janne: Image-lehden päätoimittaja lopettaa Yle Uutiset. 16.4.2013. Viitattu 4.12.2024.
- ↑ Imagen päätoimittaja vaihtuu Apu.fi/Image. 16.4.2013. Viitattu 2.1.2024.
- ↑ Uusitorppa, Harri: Kenen näköinen Image on, Raoul Grünstein? Helsingin Sanomat, 19.4.1986, s. 32. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b c Hallman, Nenne: Opas Imagen lukemiseen. Helsingin Sanomat, 7.3.1987, s. 24. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Valkama, Heikki: Miten älykköjen kulttuurialbumista tehtiin Suomen paras aikakauslehti? Imagen historia sellaisena kuin päätoimittajat sen muistavat Apu. 6.10.2015. Viitattu 4.12.2024.
- ↑ Seppänen, Janne: Euroopan tuli ei tartu. Helsingin Sanomat, 16.7.1987, s. 17. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Markkanen, Kristiina: Vuosi 1987 toi taiteeseen unden sukupolven Kun Suomi pirstaloitul. Helsingin Sanomat, 4.10.1997, s. 31. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Salo, Merja: Muodin ikuistajat. Muotivalokuvaus Suomessa, s. 215, 216, 255, 258, 262, 278, 293. Taideteollinen korkeakoulu, 2005. ISBN 951-558-170-2
- ↑ Reetta Räty: Toimittajat pelottelivat kollegansa puolikuolliaiksi pimeässä metsässä ja etsivät Helsingin yössä Vilille naista – 1990-luvun Nyt-liitteen tavaramerkki olivat tempaukset Helsingin Sanomat. 20.11.2019. Viitattu 5.12.2024.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Juliana Harkki: Harkittu tyyli. (Kirjan tekstit ja kuvat julkaistu Image-lehdessä 2002–2006) Helsinki: Image, 2006. ISBN 952-99247-9-8
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Imagen verkkosivut.
- Saarikoski, Saska: Kekkosen lapset mediaa mylläämässä HS.fi. 31.10.2010.