Ilkka Koivisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ilkka Koivisto
Luontoilta Nurmijärven Taaborinvuorella 2005. Ilkka Koivisto piirtää kuvaa eläimestä.
Luontoilta Nurmijärven Taaborinvuorella 2005. Ilkka Koivisto piirtää kuvaa eläimestä.
Henkilötiedot
Koko nimi Ilkka Matti Juhani Koivisto
Syntynyt29. huhtikuuta 1932
Tampere, Suomi
Kuollut25. kesäkuuta 2012 (80 vuotta)
Vantaa, Suomi
Kansalaisuus Suomi Suomi
Koulutus ja ura
Instituutti Valtion riistantutkimuslaitos, Korkeasaaren eläintarha
Tutkimusalue biologia

Ilkka Matti Juhani Koivisto (29. huhtikuuta 1932 Tampere – 25. kesäkuuta 2012 Vantaa) oli suomalainen biologi ja filosofian tohtori.[1] Hän johti Korkeasaaren eläintarhaa vuosina 1968–1995.[2]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivisto valmistui ylioppilaaksi Ikaalisten Yhteiskoulusta 1950, filosofian kandidaatiksi 1956 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1965.[3]

Koivisto työskenteli valtion riistantutkimuslaitoksen tutkijana 1956–1957, Suomen metsästäjäinliiton Satakunnan piirin riistapäällikkönä 1958–1959, riistabiologina 1964–1968 ja tämän jälkeen Korkeasaaren intendenttinä. Hän toimi myös Suoman lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1970–1972 ja Maailman Luonnonsäätiön pääsihteerinä vuosina 1976–1977.[3]

Koivisto kirjoitti luontoaiheisia pakinoita ja kolumneja lehtiin ja radioon vuosikymmenten ajan.[4] Hän toimi pitkään myös Luontoillan nisäkäsasiantuntijana. Vuosina 1981–1992 Koivisto oli jäsenenä ensimmäisessä Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen nimistötoimikunnassa, joka laati kaikille maailman linnuille suomenkieliset nimet. Hän oli myös Nisäkäsnimistötoimikunnan jäsen.[5] Vuosina 1991–1993 ja 1994–1998 Koivisto toimi Suomen eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtajana.[6]

Ilkka Koivisto sai vuonna 1972 yhdessä silloisen vaimonsa, biologi ja filosofian maisteri Sesse Koiviston kanssa tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon kirjasta Puusta pudonnut: Havaintoja eläimistä ja ihmisistä., jonka aiheena on evoluutio.

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilkka Koiviston vanhemmat olivat Ikaalisten kappalainen Matti Mikael Koivisto (1900–1975) ja Alli Koivisto (o.s. Widell). Koivistolla oli kaksi sisarusta.[7][3]

Ilkka ja Sesse Koivistolla on kolme lasta: Minna (s. 1956), Kimmo (s. 1961) ja Aura (s. 1964).[8] Pari erosi vuonna 1994.[9]

Koivisto menehtyi 80-vuotiaana pitkäaikaiseen sairauteen kesäkuussa 2012.[10] Hänet on haudattu Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalle Vantaalle.[11]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Behaviour of the Black Grouse, Lyrurus tetrix (L.), during the spring display. Riistatiet. Julk. 26 (1965), s. 1–60.
  • Metsokannoissa tapahtuvista siirtymisistä. Suomen Riista 10 (1956), s. 179–184.
  • Korkeasaari. Helsinki: Otava, 1969.
  • Koivisto, Ilkka – Koivisto, Sesse: Puusta pudonnut: Havaintoja eläimistä ja ihmisestä. Helsinki: WSOY, 1971. ISBN 951-0-02187-3
  • Elämää Korkeasaaressa. Helsinki: Otava, 1971. ISBN 951-1-00339-9
  • Koivisto, Ilkka – Koivisto, Sesse: Ihmisen ääni. Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-08374-7
  • Paviaanien kaupunki. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6808-0
  • Koivisto, Ilkka – Rosquist, Ulla (toim.): Korkeasaari — Högholmen — Helsinki Zoo: Zoo-opas. Helsinki: Helsingin kaupunki, 1989. ISBN 951-771-885-3
  • Koivisto, Ilkka – Lukkarinen, Hannu: Eläimiä Suomen luonnossa. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17081-X
  • Koivisto, Ilkka ym.: Eläinten kiehtova maailma: Suuri eläintieto 1–12. Helsinki: Weilin & Göös, 1992. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  • Sammakot tiskipöydällä. Helsingissä: Otava, 2002. ISBN 951-1-18026-6
  • Elämänmittainen luontoretki: Mitä eläimet ja luonto ovat minulle opettaneet. Helsinki Jyväskylä: Minerva, 2011. ISBN 978-952-492-407-8
  • Eläinten kielellä: Tulkintoja luonnonystävän iloksi. Helsingissä: Minerva, 2011.
  • Ovela lintubongari ja muita tarinoita. Minerva, 2013.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Karsikas, Mari: Luonnon ääni (Arkistoitu sivu.) Aamulehti. 6.11.2006. Viitattu 26.6.2012.
  2. ↑ Leukumaavaara, Jenni: Eläinten tuntija säilytti ihmettelemisen taidon. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat, 26.6.2012. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.11.2023.
  3. ↑ a b c Kuka kukin on 2007, s. 401. Helsinki 2006. ISBN 951-1-20606-0
  4. ↑ Riikonen, Petri: Koivisto Korkeasaaresta. Yliopisto, 1995, nro 10. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 31.8.2010.
  5. ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta – Nimistötarkistuksen taustaa ja perusteita Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 26.6.2012.
  6. ↑ Nieminen, Hannu: Sata vuotta eläinten puolesta, s. 265. Helsinki: Suomen eläinsuojeluyhdistys, 2001.
  7. ↑ Ilkka Matti Juhani Koivisto Geni family tree. Viitattu 6.11.2022.tarvitaan parempi lähde
  8. ↑ Villieläimet olivat perheenjäseniä – Korkeasaaren elämä on muuttunut Koiviston ajoista Uusimaa. 11.9.2016. Viitattu 6.11.2022.
  9. ↑ Kirjailija Sesse Koivisto, 84, menetti puolisonsa viisi vuotta sitten – nauttii itsenäisyydestä: ”En enää jaksaisi uutta miestä.” Ilta-Sanomat. 2.4.2017. Viitattu 11.1.2021.
  10. ↑ Korkeasaaren Ilkka Koivisto on kuollut Ilta-Sanomat. 25.6.2012. Viitattu 6.11.2022.
    Laakso, Ville – Katila, Saana: Korkeasaaren entinen johtaja Ilkka Koivisto on kuollut Helsingin Sanomat. 25.6.2012. Viitattu 27.11.2023.
  11. ↑ Ilkka Matti Juhani Koivisto 29.04.1932–25.06.2012 Vantaan seurakuntien hautausmaiden hautahaku. Viitattu 27.11.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ilkka_Koivisto&oldid=22757484”