Iittala (yritys)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Iittala (tehdas))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo yrityksestä. Sanan Iittala muista merkityksistä katso Iittala (täsmennyssivu).
Iittala Group
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1881 (Iittalan lasitehtaan perustaminen)
Perustaja P. M. Abrahamson
Liikevaihto 168,2 milj. euroa (2012)[1]
Nettotulos 12,3 milj. euroa (2012)[1]
Emoyhtiö Fiskars Oyj Abp (2007–)[2]
Kotisivu www.iittala.com
Iittalan vanha logo.

Iittala on suomalainen yritys, joka on erikoistunut sisustusmuotoiluun ja astioihin. Iittalan i-logon suunnitteli Timo Sarpaneva vuonna 1956. Iittalan logo uudistui vuonna 2024. Yritys aloitti lasitehtaana vuonna 1881. Vuonna 2007 Iittala Groupista tuli Fiskarsin tytäryhtiö.

Iittalan muotoiluperinteet lasiastioiden ja taidelasin suunnittelussa pohjautuvat 1930-luvulle. Esimerkkejä tästä ovat varhaiset teokset, kuten Aino Aalto -lasit, jotka Aino Aalto suunnitteli vuonna 1932, Alvar Aallon Aalto-maljakko (Savoy-maljakko) vuodelta 1936, vuodesta 1962 saakka valmistettu Oiva Toikan Birds by Toikka -lasilintukokoelma ja hänen Kastehelmi-lasiastiasarjansa vuodelta 1964 sekä Tapio Wirkkalan Ultima Thule -lasisarja vuodelta 1968.

Vuosien saatossa Iittala on laajentanut lasista myös muihin materiaaleihin, kuten keramiikkaan ja metalliin. Esimerkkejä ovat Kaj Franckin keraaminen Teema-astiasarja vuodelta 1952 ja Timo Sarpanevan valurautainen Sarpaneva-pata vuodelta 1960.

Muita tunnettuja tuotteita ovat Björn Dahlströmin vuonna 1998 suunnittelemien keitto- ja paistoastioiden Tools-sarja, Heikki Orvolan Kivi-kynttilälyhdyt vuodelta 1988, Alfredo Häberlin keraaminen Origo-astiasarja vuodelta 1999 ja Essence-lasit vuodelta 2001, Anu Penttisen Vitriini vuodelta 2010 sekä keramiikkaa, lasia, puuta ja tekstiiliä yhdistelevä Sarjaton-astiasarja, jonka ovat suunnitelleet Harri Koskinen, Aleksi Kuokka, Musuta ja Samuji vuonna 2012.

Iittalan tuotteita valmistetaan Suomessa, Thaimaassa, Romaniassa, Vietnamissa ja Baltian maissa.[3]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iittala on saanut nimensä Iittalan kylään vuonna 1881 perustetun lasitehtaan mukaan.[4]

Vuodesta 1917 Iittalan omisti A. Ahlström Osakeyhtiö, joka omisti myös Karhulan lasitehtaan. Nämä muodostivat yhdessä Karhula-Iittalan lasitehtaan aina 1950-luvulle asti. Alussa tehdas valmisti enimmäkseen apteekkilasia, pulloja ja öljylamppulaseja, mutta myös jonkin verran talouslasia.

1920- ja 30-lukujen perinteisten, taidokkaasti hiottujen hienostolasien hallitseman kauden jälkeen Iittala alkoi vähitellen panostaa uuteen muotoiluun ja siitä alkoi muodostua lasitaiteen ja -teollisuuden edelläkävijä.kenen mukaan? Ensimmäisiä askeleita olivat kansainvälistä suosiota osakseen saaneet Aino Aallon ”Aino Aalto” -lasisto sekä Alvar Aallon vuonna 1936 suunnittelema Savoy-maljakko (Aalto-maljakko).

Toisen maailmansodan aikana tuotanto oli pitkiä aikoja pysähdyksissä raaka-aine- ja työvoimapulan vuoksi. Tuotanto saatiin jälleen käyntiin vuonna 1946, mihin mennessä tehdas oli jo päässyt ränsistymään pahoin. Sodan jälkeen Iittala oli menestyvä ja kasvava yritys aina 1970-luvun öljykriisin ajoille saakka. Tuolloin alkoivat irtisanomiset ja tuotannon supistukset, jotka jatkuivat aina 1980-luvulle asti.

Vuonna 1987 A. Ahlström Osakeyhtiö myi Iittalan lasitehtaan Wärtsilälle, joka omisti ennestään Nuutajärven lasitehtaan Urjalassa. Iittala yhdistettiin Nuutajärven lasitehtaan kanssa Iittala-Nuutajärvi Oy:ksi. Hackman osti yrityksen vuonna 1990. Vuodesta 2003 yritys toimi itsenäisenä nimellä Iittala Oy Ab. Vuonna 2004 se siirtyi toimivan johdon ja ABN AMRO Capitalin hallinnoiman sijoitusrahaston omistukseen. Vuoden 2006 lopussa yritys muutettiin julkiseksi osakeyhtiöksi ja nimeksi tuli Iittala Group Oyj.[5]

9. maaliskuuta 2007 yhtiön pääomistaja ja yhtiö päättivät toteuttaa osakemyynnin ja -annin ja hakea listausta Helsingin pörssiin.[6] Osakemyynti ja -anti alkoivat 12. maaliskuuta, mutta ne peruutettiin 27. maaliskuuta 2007, eikä yhtiö hakenut listausta pörssiin.[7][8] Kesäkuussa 2007 Fiskars ilmoitti tehneensä sopimuksen Iittalan osakekannan ostamisesta.[2][9] Kauppa toteutui elokuun lopussa 2007 ja yrityksen nimeksi vaihtui syyskuussa Iittala Group Oy Ab.

Vuosilukuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1726 Rörstrand perustettiin Tukholmaan kuningas Fredrik I:n kehotuksesta
  • 1790 saksalainen Johan Friedrich Hackman perusti kauppahuoneen Viipuriin
  • 1793 Kapteeni Jacob Wilhelm de Pont & Harald Furuhjelm perustivat Nuutajärven lasipruukin
  • 1873 Rörstrand perusti Arabian tehtaan Helsinkiin
  • 1876 Hackman aterin- ja hienotaetehdas Nurmeen, Viipurin lähelle
  • 1881 Peter Magnus Abrahamson perusti Iittalaan lasitehtaan
  • 1891 Aterintuotanto käynnistyi Sorsakoskella
  • 1909 Höganäs Keramik perustettiin. Tunnettiin aluksi nimellä Andersson&Johansson
  • 1917 Iittala siirtyi A. Ahlström Oy:n omistukseen
  • 1920 Høyang-Polaris perustettiin
  • 1971 BodaNova perustettiin
  • 1956 Professori Timo Sarpaneva suunnitteli Iittalan tuotemerkin
  • 1989 Hackman osti Høyang-Polaris -tehtaan Norjasta
  • 1990 Hackman osti Arabian, Rörstrand-Gustavsbergin ja Iittala-Nuutajärven, syntyi Hackman Tabletop
  • 1994 Hackman Housewares ja Hackman Tabletop yhdistyivät, syntyi Hackman Designor
  • 2002 Kansainvälisen Iittala-brändin ja -valikoiman lanseeraus. Designor osti BodaNova-Höganäs Keramik AB:n Ruotsista
  • 2003 Iittala Oy Ab yrityksen nimeksi
  • 2004 italialainen keittiölaitevalmistaja Ali Group (Alifin Oy) osti Iittalan omistavan Hackman Oyj Abp:n ja ilmoitti luopuvansa Iittalan omistuksesta. Hackmanin osake ja sen mukana Iittala poistui Helsingin pörssin päälistalta
  • 2004 Iittala siirtyi toimivan johdon ja ABN AMRO Capitalin omistukseen
  • 2006 Yritysmuoto muuttui julkiseksi osakeyhtiöksi ja nimeksi tuli Iittala Group Oyj
  • 2007 Osakeanti peruttiin, Fiskars osti Iittala Group Oyj:n ja nimeksi tuli Iittala Group Oy Ab
  • 2024 Iittala lanseeraa Aleksi Tammen suunnitteleman uuden aikakauden logon.

Iittalan muotoilun historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta Iittalan lasinpuhaltajat, tuotemallit ja muotoilu tulivat aina 1920-luvulle asti Ruotsista, Saksasta, Tanskasta ja Belgiasta.[a&v 1]

Iittalan ensimmäinen oma suunnittelija oli Alfred Gustafsson. Silloisen varapääjohtajan Claës Norstedtin aloitteesta Alfred Gustafsson loi vuonna 1903 tunnetuimmat työnsä, suurmieslasien sarjan. Juomalasien sarja oli osa passiivista vastarintaa Venäjän valtaa vastaan. Laseihin oli kuvattu suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin merkkihenkilöitä.[a&v 2]

1920- ja 1930-luvut olivat Iittalalle kristallin aikaa. Barcelonan maailmannäyttelyssä vuonna 1929 Iittala sai tunnustuksen kristalleista, joita tuotettiin Iittalan lasitehtaissa.[a&v 3]

Vuonna 1932 Göran Hongell palkattiin Karhula-Iittalaan, ja hänestä tuli ensimmäinen suomalaiseen lasitehtaaseen palkattu muotoilija. Hongell käynnisti yhteistyön suunnittelijoiden ja lasinpuhaltajien välillä viemällä piirustuksia lasitehtaalle pyytääkseen mielipidettä esineen puhaltamiseen liittyvistä teknisistä näkökohdista. Karhula-Iittalan yhteistyökumppaneina oli myös monia muita suunnittelijoita, kuten Gunnel Nyman ja Lisa Johansson-Pape.[a&v 4]

Aino ja Alvar Aalto toivat funktionalismin Suomeen ja Iittalaan 1930-luvulla. Vuonna 1932 Aino Aalto osallistui Karhula-Iittalan muotoilukilpailuun ja sijoittui toiseksi Bölgeblick-sarjallaan. Kansainväliselle yleisölle lasi esiteltiin Lontoossa 1933 sekä Milanon vuoden 1936 triennaalissa, missä Aino Aalto voitti kultamitalin. Lasit olivat muotoilultaan paitsi yksinkertaisia myös käytännöllisiä, sillä ne voitiin pinota. Aino Aalto -laseja valmistetaan edelleen.[a&v 5]

Vuonna 1936 Alvar Aalto suunnitteli tunnetuimman esineensä, Aalto-maljakon (eli Savoy-maljakon). Sen ensiesittely tapahtui Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1937. Maailmankuulu Aalto-maljakko on ikoni, jota tuotetaan Iittalan lasitehtaassa edelleen, 75 vuotta syntymänsä jälkeen.

Vuonna 1946 pääjohtajana toiminut Antero Järvinen antoi suunnittelijoille mahdollisuuden ottaa vastuuta Iittalan tulevasta suunnasta. Se kannatti Tukholman muotoilukilpailussa, missä kilpailutöinä oli paitsi hiekkapuhallettuja ja kaiverrettuja teoksia myös kaiverrus Iittalan Göran Hongellin suunnittelemiin maljakoihin. Tapio Wirkkala voitti ensimmäisen palkinnon, ja 2. ja 3. sija menivät Kaj Franckille. Wirkkala ja Franck saivat vapaat kädet taidelasin muotoiluun Iittalan lasitehtaalla. Kaj Franckin ja Tapio Wirkkalan tekemän työn myötä suhtautuminen lasiin muuttui. Kirkkautta ja valon taittumista alettiin arvostaa uudella tavalla.[a&v 6]

1940-luvun loppupuolelta alkaen Göran Hongell ja Erkki Vesanto keskittyivät sarjatuotannon suunnitteluun[9], kun taas Tapio Wirkkala ja Kaj Franck panostivat taidelasimuotoiluun. Karhula-Iittalan kuvasto vuodelta 1949 ilmentää uutta asetelmaa: kuvasto poikkesi edeltäjistään täysin ja sisälsi kauniita taide-esineitä.[a&v 6]

Göran Hongellin vuonna 1948 suunnittelemat Aarne-lasit palkittiin kultamitalilla vuoden 1954 Milanon triennaalissa, ja lasien tuotanto jatkuu edelleen.[a&v 7]

Järvisen pyrkimykset edistää muotoilua saivat jatkoa, kun Håkan Södermaströmistä tuli johtaja vuonna 1950. Hänen tavoitteenaan oli, että Iittalan lasitehtaalla muotoilu koskisi koko tuotevalikoimaa.[a&v 8] Helsingin messuilla vuonna 1950 Karhula-Iittalan tuotteet palkittiin kultamitalilla ja yleisö äänesti Tapio Wirkkalan Kantarellin näyttelyn kauneimmaksi esineeksi.[a&v 6]

Suomalainen muotoilu menestyi muutenkin hyvin 1950-luvulla, ja esimerkiksi Milanon triennaalissa vuonna 1951 Suomi voitti 25 palkintoa. Tapio Wirkkala sai kolme Grand Prix -palkintoa, ja Timo Sarpaneva palkittiin hopeamitalilla. Vuonna 1954 Wirkkala sai jälleen Grand Prix -palkinnon. Heti seuraavassa Milanon triennaalissa Timo Sarpaneva sai Grand Prix -palkinnon vuonna 1957.[a&v 1]

Vuonna 1952 Kaj Franck – joka oli myös Arabian taiteellinen johtaja – suunnitteli Arabialle Kilta-sarjan. Vuonna 1981 Teemaksi uudelleen nimetyn sarjan muotoilu kuvastaa Iittalan perusajatuksia ja arvoja, sillä siinä yhdistyvät laatu ja monikäyttöinen, ajaton muotoilu.[10] Teema on yhä tuotannossa, ja Heikki Orvolan sekä Oiva Toikan säännöllisesti suunnittelemat uudet värit ja koot kunnioittavat taatusti Franckin alkuperäisen muotoilun henkeä.[10]

Iittala asetti tiukat vaatimukset tuotteilleen, mikä aiheutti välillä tuotannolle hankaluuksia. Löflund kertoo, kuinka Timo Sarpanevan Orkidea-veistoksista – joita pystyttiin valmistamaan vain muutama kappale tunnissa – toisinaan vain yksi läpäisi tarkastuksen, toisinaan ei yksikään. House Beautiful -lehti antoi Orkidealle Most Beautiful Object -tunnustuksen vuodelta 1954.[a&v 9]

Taidelasin suosion kasvun myötä suunnittelijoiden nimistä tuli myyntimenestyksen tae. Timo Sarpaneva suunnitteli i-kokoelmalleen punaisen i-merkin, josta tuli vuonna 1956 Iittala-brändin tunnus, joskin Karhula-nimeä käytettiin Iittalan lasitehtaan tuotteista vielä 1960-luvun alussa.[a&v 10]

Kaj Franck suunnitteli alkuperäisen, muotonsa mukaan nimetyn Kartio-lasisarjan vuonna 1956.[11]

Timo Sarpanevan valurautainen Sarpaneva-pata vuodelta 1960 osoitti, että laadukas materiaali on mahdollista pelkistää vain olennaiseen luovan taiteilijan käsissä.[12]

Tapio Wirkkalan Ultima Thule -sarjaa vuodelta 1968.

Oiva Toikka loi vuonna 1964 Kastehelmi-lasiastioiden sarjan, joka on vieläkin tuotannossa samoin kuin Tapio Wirkkalan Ultima Thule -lasit vuodelta 1968.

Oiva Toikan tunnetuimpia teoksia, Birds by Toikka -lasilintuja, on valmistettu vuodesta 1971.

Vuonna 1972 Heikki Orvola suunnitteli Aurora-lasisarjan Iittalalle.[a&v 2] Fujiwo Ishimoton kanssa hän suunnitteli Illusia-astiasarjan Arabialle.[13]

Valto Kokko loi ensimmäisen laajan lasiastiasarjansa, Avecin, vuonna 1973. Hänen tunnetuin sarjansa Otso on vuodelta 1978, ja vuodesta 1981 alkaen Otso on kuulunut New Yorkin modernin taiteen museon kokoelmiin.[a&v 11]

Heikki Orvolan Kivi-kynttilälyhdyt vuodelta 1988 olivat yksi osoitus Iittalan muotoilun ajattomuudesta.

Björn Dahlströmin vuonna 1998 luoma keitto- ja paistoastioiden Tools-sarja on suunniteltu yhteistyössä maailman huippukokkien kanssa.[14]

Vuonna 1998 Stefan Lindfors suunnitteli aivan uudenlaisen, avokahvaisten keramiikka-astioiden sarjan Egon.[15]

Alfredo Häberlin Essence-sarja vuodelta 2001.

Yhteistyö valittujen kansainvälisten muotoilijoiden kanssa sai aikaan tuotteita kuten Alfredo Häberlin Essence-lasit ja -karahvi.[16]

Alfredo Häberlin vuonna 2001 suunnittelemasta raidallisesta keramiikkamunakupista tuli suosittu, jolloin koko Origo-sarjasta tehtiin raidallinen, mikä tekikin siitä vastapainon Iittalan Teema-sarjalle.[17]

Anu Penttisen kirkkaat ja voimakasväriset Vitriini-lasirasiat vuodelta 2010 olivat jälleen yksi Iittalan muotoilun kohokohta ja suunnannäyttäjä.

Suomalaisten perinteiden moderni tulkinta, kuuden muotoilijan yhteistyönä syntynyt Sarjaton yhdistelee keramiikkaa, lasia, puuta ja tekstiiliä toisiinsa sopivin värein ja tyylein. Tuotteet tulivat markkinoille vuonna 2012.

Muotoilijat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Göran Hongell (1902–1973) oli yksi suomalaisen lasimuotoilun edelläkävijöistä. Karhula-Iittalaan vuonna 1932 palkatusta Hongellista tuli ensimmäinen suomalaiseen lasitehtaaseen palkattu vakituinen muotoilija vuonna 1940. Hän loi lasiastioita kehittäen erikoistekniikoita ja värisävyjä yhdessä lasinpuhaltajien kanssa. Hänen luomuksensa olivat yksinkertaisen koruttomia, ja niissä modernismin henki yhdistyi hillittyyn art decoon.

  • Muotoilutöitä Iittalalle: Silko (1938), Maininki (1938), Säde (1939), Hongellin hattu (1941), Aarne (1948), Aulanko (1950-luku).
  • Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Aarne (1948).
  • Palkinnot: Aarne (1948): kultamitali – Milanon triennaali (1954).[a&v 12][18]

Aino Aalto (1894–1949) suunnitteli rakennuksia, sisustuksia, huonekaluja ja tekstiilejä. Aino Aallon funktionalistisen suuntautumisen seurauksena syntyi yksinkertaisia, pinottavia ja tilaa säästäviä lasituotteita. Veteen heitetyn kiven muodostamista renkaista innoituksensa saaneiden lasien monikäyttöisyys teki Bölgeblick-sarjasta kansainvälisesti tunnetun muotoiluklassikon. Aino Aalto suunnitteli töitä myös yhdessä aviomiehensä Alvar Aallon kanssa.

  • Muotoilutöitä Iittalalle: Bölgeblick-sarja (1932), Aalto-lasi (yhteistyössä Alvar Aallon kanssa – 1933), Aalto-kukka (yhteistyössä Alvar Aallon kanssa – 1939).
    Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Bölgeblick, lasit, kaadin, lautanen – uudelleen nimettynä Aino Aalto.
    Palkinnot: Näyttelyarkkitehtuuri Artekille: Grand Prix – Milanon triennaali (1936), Bölgeblick (1932): kultamitali – Milanon triennaali (1954).[a&v 13][19]

Alvar Aalto (1898–1976) oli suomalainen arkkitehti ja muotoilija. Savoy-maljakko sai ensiesittelynsä Pariisin vuoden 1937 maailmannäyttelyssä. Aalto ja hänen vaimonsa Aino Aalto suunnittelivat töitä usein yhdessä.

  • Muotoilutöitä Iittalalle: Aalto-lasi (yhteistyössä Aino Aallon kanssa – 1933), Aalto/Savoy-kulho (1936), Savoy/Aalto-maljakko (1936), Aalto/Savoy double (1936), Aalto-kukka (yhteistyössä Aino Aallon kanssa – 1939).
  • Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Aalto-kokoelma, kulho, kynttilälyhty, maljakko, kukkasarja.[a&v 14][20]

Tapio Wirkkala (1915–1985) suunnitteli seteleitä, grafiikkaa, veistoksia, huonekaluja, koruja ja lasiesineitä. Hänen monipuolisuutensa muotoilijana on synnyttänyt yli 400 lasiastiaa ja taide-esinettä. Wirkkala oli lahjakas lasisuunnittelija, ja hänen yhteistyönsä lasityöläisten kanssa loi uusia tekniikoita ja pysyviä taidokkaita muotoiluesineitä.

  • Muotoilutöitä Iittalalle: Finestra (1946), Pitsi (1947), Kantarelli (1951), Viinirypäle/Päärynä (1947), Kalvolan kanto (1948), Jääpala (1951), Jäävuori (1951), Tokio (1954), Tapio (1954), Marsalkansauva (1954), Rondo (1957), Romantica (1960), Paadrin (1960), Jäänsärkijä (1968).
  • Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Kantarelli, Gaissa, Ultima Thule, Tapio.
  • Palkinnot: Kantarelli, Viinirypäle/Päärynä, Varsanjalka, Kalvolan kanto, Tunturi, Jäkälä, Jääpala (1951); Jäävuori – Milanon triennaali (1951); Tokio, Tapio, Marsalkansauva – Milanon triennaali (1954); Tiima, Rondo – Milanon triennaali (1957); Romantica (1960); Paadrin Jää – Milanon triennaali (1960); Jäänsärkijä, Ultima Thule: kulho – Milanon triennaali (1968); Lunning-palkinto (1951); Pro Finlandia -mitali (1955); Prinssi Eugen -mitali (1980).[a&v 15][21]

Kaj Franck (1911–1989) oli suomalaisen muotoilun omatunto, joka poisti muotoilustaan kaiken ylimääräisen jättäen jäljelle vain olennaisen. Hänen tunnetuimpia töitään ovat Teema-astiasto ja Kartio-lasisarja.

  • Muotoilutöitä Iittalalle: Kaivonkatsoja (1946), Lakaisija (1946), Onkija (1946), Teema (Kilta) (1952), Kartio (1956), Tupa (1948).
  • Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Teema, Kartio, Purnukka, Ateenan aamu.
  • Palkinnot: Milanon triennaali (1951), Milanon triennaali (1954), Milanon triennaali (1957), Lunning-palkinto (1955), Pro Finlandia -mitali (1957), Prinssi Eugen -mitali (1964).[a&v 16][22][23]

Alfredo Häberli (1964) on Zürichissä asuva kansainvälinen muotoilija. Alfredo Häberlin muotoilussa perinne yhdistyy innovaatioon, iloon ja energiaan.kenen mukaan?

  • Muotoilutöitä Iittalalle: Essence (2001), Kid's Stuff (2001), Senta (2003), Tris (2003), Origo (1999).
  • Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Essence, Senta, Origo.[a&v 17]

Kerttu Nurminen (1943) oli tunnettujen lasisarjojen suunnittelija ja Iittalan viimeinen kuukausipalkattu lasisuunnittelija
Muotoilutöitä Iittalalle: Palazzo Pro Arte (1988), Mondo (1988), Verna-lasi (1998), Verna-maljakko (2004).
Palkinnot: valtion taideteollisuuspalkinto (1991), ja Kaj Franck -muotoilupalkinto (1996)

Heikki Orvola (1943) on suomalaisen muotoilun tärkeimpiä vaikuttajia.kenen mukaan? Orvolan materiaaleja ovat lasi, keramiikka, valurauta ja tekstiili. Vuonna 1998 Orvola voitti arvostetun Kaj Franck -palkinnon.

  • Muotoilutöitä Iittalalle: Aurora (1972), Kivi (1987), Korento (2011).
  • Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Kivi, Korento, Aurora.
  • Palkinnot: Kaj Franck -muotoilupalkinto (1998), Pro Finlandia -mitali (1984)[a&v 18]
Timo Sarpanevan suunnittelema valurautapannu, 1960.

Timo Sarpaneva (1926–2006) oli monien materiaalien taitaja. Hän käytti töissään lasia, posliinia, valurautaa ja tekstiilejä sekä grafiikkaa. Sarpanevan I-sarjasta tuli Iittalan tavaramerkki vuonna 1956. Sarpaneva oli suomalaisen muotoilun kansainvälisesti tunnettu voimahahmo. Hänen töitään on esillä taide- ja muotoilumuseoissa eri puolilla maailmaa, ja Orkideaa on kuvailtu maailman kauneimmaksi esineeksi.

  • Muotoilutöitä Iittalalle: Lansetti II (1952), Orkidea (1954), i-lasi (1956), Tsaikka (1957), pinottava pullo (1959), sarpaneva (1960), Festivo (1966), Claritas (1984).
  • Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Tsaikka, Orkidea, Claritas, Festivo, Sarpaneva, Steel-teräsvati.
  • Palkinnot: I-sarja (1954), Lunning-palkinto (1956), Pro Finlandia -mitali (1958), Taideteollisen korkeakoulun (nykyisen Aalto-yliopiston) kunniatohtorius (1993)[a&v 19][24][25]

Oiva Toikka (1931–2019) on yksi suomalaisen lasimuotoilun persoonista, joka on parhaiten tunnettu lintukokoelmastaan. Hänen mielikuvituksellinen lasitaiteensa edustaa virtaviivaista ja esteettistä pohjoismaista muotoilua.kenen mukaan? Toikan Lintukokoelmaan on tähän mennessä kertynyt 400 lasitaide-esinettä, ja hänen Kastehelmi-sarjansa on suosittu.

  • Muotoilutöitä Iittalalle: Kastehelmi (1964), Flora (1966), Birds (1971), Vuosikuutio (1977), Niili (1989), Delta (1989), Vaskooli (1988), Full Moon (1989).
  • Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Birds, Vuosikuutio, Kastehelmi.
  • Palkinnot: Lunning-palkinto (1970), Pro Finlandia -mitali (1980), World Glass Now 85 (VUOSI), Kaj Franck -muotoilupalkinto (1992), Prinssi Eugen -mitali (2001).[a&v 20][26]

Lasimuseot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iittalan lasimuseo perustettiin tehtaan yhteyteen vuonna 1971. Iittalan Lasimuseo, Nuutajärven Lasimuseo, Arabian museo, Rörstrandin museo sekä Aterinmuseo tallettavat ja tutkivat Arabian, Hackmanin, Iittalan ja Rörstrandin historiaa.

Tuotantolaitoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aav, Marianne & Viljanen, Eeva: Iittala: 125 Years of Finnish Glass. Designmuseo, 2006. ISBN 952-98784-7-8

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Aav & Viljanen
  2. ↑ a b Aav & Viljanen, s. 25.
  3. ↑ Aav & Viljanen, s. 23.
  4. ↑ Aav & Viljanen, s. 27
  5. ↑ Aav & Viljanen, s. 208, 209
  6. ↑ a b c Aav & Viljanen, s. 31, 32
  7. ↑ Aav & Viljanen, s. 102
  8. ↑ Aav & Viljanen, s. 41
  9. ↑ Aav & Viljanen, s. 38
  10. ↑ Aav & Viljanen, s. 41, 45
  11. ↑ Aav & Viljanen, s. 214, 215
  12. ↑ Aav & Viljanen, s. 212, 213
  13. ↑ Aav & Viljanen, s. 27, 208, 209
  14. ↑ Aav & Viljanen, s. 65, 210, 211
  15. ↑ Aav & Viljanen, s. 31, 32, 242, 243, 245, 246, 247
  16. ↑ Aav & Viljanen, s. 252
  17. ↑ Aav & Viljanen, s. 254
  18. ↑ Aav & Viljanen, s. 257
  19. ↑ Aav & Viljanen, s. 222, 223, 224, 227
  20. ↑ Aav & Viljanen, s. 258
  1. ↑ a b Reipas kasvu johti Iittala Group Oy:n selvään tulosparannukseen (arkistoitu versio) 27.11.2013. Kauppalehti, kauppalehti.fi. Arkistoitu 8.5.2016. Viitattu 8.4.2016.
  2. ↑ a b Pörssitiedote: Fiskars ostaa Iittala Groupin 29.6.2007. Fiskars Oyj. Arkistoitu 7.7.2007. Viitattu 21.3.2008.
  3. ↑ Meet the company iittala.com. Fiskars Group. Arkistoitu 27.11.2020.
  4. ↑ Leppänen, Timo: Merkilliset nimet. Tarinoita yritysten ja tuotteiden nimistä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-222-720-1
  5. ↑ Lehdistötiedote: Iittala Group selvittää listautumista Helsingin Pörssiin 16.1.2007. Iittala Group Oyj. Arkistoitu 20.1.2007. Viitattu 21.3.2008.
  6. ↑ Iittala viedään pörssiin 9.3.2007. YLE uutiset. Viitattu 21.3.2008.
  7. ↑ Iittala Group Oyj listautuu Helsingin Pörssiin 9.3.2007. Iittala Group Oyj. Arkistoitu 20.2.2007.
  8. ↑ Iittala Groupin listautumisanti peruutetaan 27.3.2007. Iittala Group Oyj. Arkistoitu 29.4.2007.
  9. ↑ Fiskars ostaa Iittalan Helsingin Sanomat. 29.6.2007. Arkistoitu 1.7.2007. Viitattu 21.3.2008.
  10. ↑ a b Kaj Franck Universal Forms, s. 80, 81. Designmuseo. ISBN 978-952-9878-75-8 (englanniksi)
  11. ↑ Kaj Franck Universal Forms, s. 182, 185, 197. Designmuseo. ISBN 978-952-9878-75-8 (englanniksi)
  12. ↑ Huxtable, Ada Louise: Our Architecture: Collected Reflections on a Century of Change. New York: Walker Publishing, 2008. ISBN 0-8027-1707-1
  13. ↑ Heikki Orvola
  14. ↑ Tools by iittala architonic. Viitattu 30.11.2012. (englanniksi)
  15. ↑ Halén, Widar & Wickman, Kerstin: Scandinavian design beyond the myth: fifty years of design from the Nordic countries, s. 189. Arvinius, 2003. ISBN 91-974413-5-X (englanniksi)
  16. ↑ Dwell, Lokakuu 2005, s. 106. Dwell, LLC. ISSN 1530-5309 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.11.2012.
  17. ↑ Origo mix juhlistaa Häberlin raitojen kymmenvuotista menestystä Iittala. Viitattu 30.11.2012.
  18. ↑ Koivisto, Kaisa: Hongell, Göran (1902 - 1973). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 30.11.2001. Kansallisbiografia. ISSN 1799-4349 Artikkelin verkkoversio.
  19. ↑ Suominen-Kokkonen, Renja: Marsio-Aalto, Aino (1894 - 1949). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 11.10.2005. Kansallisbiografia. ISSN 1799-4349 Artikkelin verkkoversio.
  20. ↑ Viljo, Eeva Maija: Aalto, Alvar (1898 - 1976). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 16.9.1997. Kansallisbiografia. ISSN 1799-4349 Artikkelin verkkoversio.
  21. ↑ Kalha, Harri: Wirkkala, Tapio (1915 - 1985). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2.10.1998. Kansallisbiografia. ISSN 1799-4349 Artikkelin verkkoversio.
  22. ↑ Kaj Franck Universal Forms, s. 10, 304, 307, 310. Designmuseo. ISBN 978-952-9878-75-8 (englanniksi)
  23. ↑ Kalha, Harri: Franck, Kaj (1911 - 1989). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 4.5.2001. Kansallisbiografia. ISSN 1799-4349 Artikkelin verkkoversio.
  24. ↑ Smeds, Kerstin: Sarpaneva, Timo (1926 - 2006). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 9.10.2006. Kansallisbiografia. ISSN 1799-4349 Artikkelin verkkoversio.
  25. ↑ Kunniatohtorit Aalto-yliopisto Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu. Arkistoitu 30.10.2013. Viitattu 28.11.2012.
  26. ↑ Koivisto, Kaisa: Toikka, Oiva (1931 - 2019). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 23.3.2007. Kansallisbiografia. ISSN 1799-4349 Artikkelin verkkoversio.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Annala, Vilho: Suomen lasiteollisuus vuodesta 1681 nykyaikaan. II osa. Kehitys vuoden 1809 jälkeen. Toinen nide, s. 549–570. Helsinki: Suomen lasiteollisuusliitto, 1948.
  • Koivisto, Kaisa & Westerholm, Sirpa: Suomalaisia juomalaseja. (Keräilijän aarteet) Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-35747-7
  • Koivisto, Kaisa & Westerholm, Sirpa: Suomalaisia lasimaljakoita. (Keräilijän aarteet) Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-37039-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Iittala (yritys).
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Iittala_(yritys)&oldid=22890256”