Aalto-maljakko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aalto-maljakko eli Savoy-maljakko on Alvar Aallon ja hänen vaimonsa Aino Aallon vuonna 1936 suunnittelema lasimaljakko. Aallot voittivat maljakolla Karhula-Iittalan lasitehtaan järjestämän suunnittelukilpailun vuonna 1936.[1] Maljakko esiteltiin seuraavana vuonna Pariisin maailmannäyttelyssä.[2] Kaikki maljakot valmistetaan Iittalan lasitehtaalla Hämeenlinnassa.[3]

Aalto-maljakkoa on kuvailtu suomalaisen muotoilun ikoniksi ja sitä on sanottu yhdeksi maailman tunnetuimmista lasiesineistä ja maailman tunnetuimmaksi maljakoksi.[4][5][6]

Suunnittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maljakko suunniteltiin alun perin Karhula-Iittalan lasitehtaan järjestämän suunnittelukilpailun osallistujaksi. Aallot voittivat maljakolla kyseisen kilpailun vuonna 1936.[1] Inspiraation maljakolle suunnittelijat saivat saamelaisnaisten perinteisestä puvusta, ja maljakon malli perustuu suunnitelmiin, joiden työnimi oli Eskimoerindens skinnbyxa, eskimonaisen nahkahousut.[5][7] Idea maljakon muotoon tuli eskimonaisten vaatetuksesta ja niiden poimuista.[2]

Nimi Savoy-maljakko juontuu helsinkiläisestä Savoy-ravintolasta[8], joka osti oikeudet maljakkoon. Aalloille maljakko ei tuottanut rahallisesti mitään, sillä oikeudet kuuluivat ennen maljakon niiden myymistä Savoylle suunnittelukilpailun järjestäneelle lasitehtaalle, jonka omisti A. Ahlström. A. Ahlströmin johtaja Harry Gullichsen palkkasi Alvar Aallon suunnittelemaan Ahlströmin Teollisuuspalatsin 7. ja 8. kerroksen Savoy-ravintolan sisustuksen.[9]

Valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin maljakkoa valmistettiin suupuhaltamalla puumuottiin.[5] Tällöin maljakon pinnasta tuli karheampi, aaltomainen ja väreilevä.[7] Nykyisin käytetään metallimuottia, jolla pinnasta tulee huomattavasti sileämpi.[7]  Aalto-maljakoita tehtiin puumuoteilla vielä 1970-luvun alussa ja osa maljakoista valmistetaan edelleen puumuotilla.[10][11]

Yhden maljakon valmistaminen vaatii 7-8 ammattilaista.[4][7]

Maljakosta valmistetaan eri koko- ja värimalleja.[2]

Suosio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-maljakkoa on myyty satoja tuhansia kappaleita.[2]

Vuonna 2020 harvinainen Aalto-maljakko myytiin huutokaupassa 55 000 euron ennätyshintaan. Myyty maljakko edustaa mallia 9751, jota valmistettiin Karhulan lasitehtaalla vain parikymmentä kappaletta vuosina 1937–1939.[12] Myös vuonna 2015 myytiin 1930-luvun Aalto-maljakko 19 570 euron hintaan.[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Leiwo, Hanne: Mamman pitsipöksyt innoituksena suomalaisen lasitaiteen klassikolle Yle uutiset. 22.7.2014. Viitattu 27.10.2020.
  2. ↑ a b c d Juurinen, Jenni: Tiesitkö tämän Aalto-maljakosta? Sen syntyyn liittyvät nahkahousut Kotiliesi. 25.7.2017. Viitattu 27.10.2020.
  3. ↑ Iittalan lasitehdas hamenlinna.fi. Viitattu 27.10.2020.
  4. ↑ a b Niskanen, Anne: Näin syntyy suomalaisten suosikkimaljakko Yle uutiset. 22.3.2011. Viitattu 27.10.2020.
  5. ↑ a b c Rautio, Tuulia: Aal­to-mal­ja­kon muoto on kuin suoraan Hans Arpin gra­fii­kas­ta Kalevala. 10.5.2017. Viitattu 27.10.2020.
  6. ↑ Alvar Aalto Collection - Maailman tunnetuin design -lasikokoelma vuodesta 1936 MTV uutiset. 24.7.2002. Viitattu 27.10.2020.
  7. ↑ a b c d e Evarsti, Anu-Elina: Design-ikoni sai alkunsa naisten nahkahousuista – tiesitkö nämä seitsemän faktaa Aalto-maljakosta? Ilta-Sanomat. 5.2.2015. Viitattu 27.10.2020.
  8. ↑ Savoy-maljakko / Aalto-maljakko (Archive.org) Alvar Aalto Museo. Arkistoitu 5.11.2016. Viitattu 5.11.2016.
  9. ↑ Tuhkanen, Ari: Savoy on Aalto-diggarille helmi Yle uutiset. 26.8.2009. Viitattu 27.10.2020.
  10. ↑ Rasi, Maarit: Näin tunnistat, onko Aalto-maljakkosi arvokas: ”Lehdistömaljakosta saa hyvinkin maksaa 20 000 euroa” Ilta-Sanomat. 1.2.2019. Viitattu 27.10.2020.
  11. ↑ Sarén, Elina: Suomalaisten rakkaimmat esineet Business Finland. 08.2.2019. Viitattu 27.10.2020.
  12. ↑ Autti, Ellinoora: Alvar Aallon maljakko huutokaupattiin kaikkien aikojen ennätyshintaan – 55 000 euron vaasilla maastavientikielto Ilta-Sanomat. 26.10.2020. Viitattu 27.10.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alvar Aallon tuotanto
Luettelo Alvar Aallon suunnittelemista rakennuksista
1919–1929Alajärven suojeluskuntatalo | Villa Väinölä | Jyväskylän työväentalo | Seinäjoen suojeluskuntatalo | Lounais-Suomen Maalaistentalo | Läntinen Pitkäkatu 20 | Jyväskylän suojeluskuntatalo | Muuramen kirkko
1930–1945Paimion parantola | Turun Sanomien toimitalo | Villa Tammekann | Oulun sulfiittiselluloosatehdas | Viipurin kaupunginkirjasto | Alvar Aallon kotitalo | Savoy-maljakko | Sunilan asuinalue | Sunilan sellutehdas | Tehtaanmäen asuinalue | Terassitalo | Villa Mairea | Stora Enson Anjalankosken tehtaat
1946–1959Strömbergin tehtaan asuinalue | Rautatalo | Insinööritalo | Otahalli | Säynätsalon kunnantalo | Oulun lannoitetehdas | Aerola | Muuratsalon koetalo | Pamilon vesivoimalaitos | Summan paperitehdas | Alvar Aallon ateljee | Jyväskylän uimahalli | Jyväskylän yliopiston päärakennus | Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo | Hansaviertel | Aalto-paviljonki | Korkalovaaran asuinalue | Kolmen Ristin kirkko | Aalto-keskus | Kulttuuritalo | Maison Louis Carré
1960–1969Lieksankosken voimalaitos | Lakeuden Risti | Keski-Suomen museo | Lappia-talo | Aaltohuset | Alvar-Aalto-Kulturhaus | Aalto-Hochhaus | Pyhän Hengen kirkko ja seurakuntakeskus | Enso-Gutzeitin pääkonttori | Seinäjoen kaupungintalo | Viitatorni | Ilokivi | Pylkönmäen kirkko | Teknillisen korkeakoulun päärakennus | Seinäjoen kaupunginkirjasto | Seinäjoen seurakuntakeskus | Rovaniemen kaupunginkirjasto | Pyhän Stefanoksen kirkko | Valtion virastotalo (Seinäjoki) | Kirjatalo | Villa Kokkonen
1970–1991Alajärven hallintokeskus | Villa Skeppet | Pohjolan talo | Otaniemen vesitorni | Finlandia-talo | Kunsten | Alvar Aalto -museo | Sähkötalo | Ristinkirkko | Riolan kirkko | Jyväskylän kaupunginteatteri | Seinäjoen kaupunginteatteri | Essenin oopperatalo | Alajärven kaupunginkirjasto
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aalto-maljakko&oldid=22893870”