Ignaz Lachner
Ignaz Lachner (11. syyskuuta 1807 Rain, Baijeri – 24. helmikuuta 1895 Hannover) oli saksalainen säveltäjä ja kapellimestari.[1]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapsuudesta 1850-luvulle
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lachner aloitti varhaisella iällä pianon- ja viulunsoiton opiskelun.[1] Hänelle opetettiin myös urkujensoittoa. Perheeseen kuului monia lapsia. Näistä tunnetuin oli Lachnerin vanhempi veli Franz Lachner.[2] Muusikoita olivat myös Lachnerin isä ja nuorempi veli Vinzenz Lachner.[1] Lachnerin isä vaati poikaansa suuntautumaan opettajan uralle[2], mutta poika työskenteli jo 15-vuotiaana viulistina teatterissa Münchenissä.[1] Isänsä kuoltua Lachner sai opetusta aikansa viuluvirtuoosi Bernhard Moliquelta.[2]
17-vuotiaana Lachner muutti Wieniin, jossa hänen vanhempi veljensä Franz jo työskenteli muusikkona.[1] Siellä Lachner ystävystyi Franz Schubertin kanssa[2] ja tutustui tätä ympäröineeseen ystävä- ja muusikkopiiriin. Pian hän sai viulistin paikan hovin oopperaorkesterista, minkä jälkeen hänelle myönnettiin avustavan kapellimestarin paikka.[1] Lachner sai Wienin-aikanaan vaikutteita Schubertilta, mutta myös wieniläisklassikoilta Joseph Haydnilta, Wolfgang Amadeus Mozartilta ja Ludwig van Beethovenilta.[2] Hän lähti Wienistä vuonna 1831 ja jatkoi työskentelemistä kapellimestarina oopperataloissa Stuttgartissa (1831–1842), Münchenissä (1842–1853) ja Hampurissa (1853–1858). Hampurissa Lachner järjesti viimeaikaisten oopperoiden esityksiä. Hän johti Giuseppe Verdin Trubaduurin esityksen vuonna 1856 sekä Richard Wagnerin Tannhäuserin esityksen 1853 ja saman säveltäjän Lohengrinin esityksen 1855.[1]
Toiminta Ruotsissa ja myöhemmät vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1. lokakuuta 1858 Lachner saapui Tukholmaan, jossa hän oli saanut kiinnityksen Ruotsin kuninkaallisen oopperan pääkapellimestariksi. Edeltäjä Jacopo Foroni oli kuollut koleraepidemian aikana, ja oopperajohtaja Gunnar Olof Hyltén-Cavallius oli saavuttanut yhteyden Lachneriin. Vuonna 1858 Lachner valittiin Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi. Vuonna 1859 hän hyväksyi jäsenyyden paikallisessa vapaamuurariloosissa. Lachner oli jo vuonna 1837 omistanut sävellyksen kuningas Oskar I:lle, mutta ei ole tiedossa, oliko hänellä jo tuolloin ollut yhteyksiä Ruotsiin. Ruotsissa työskentelynsä aikana Lachner sävelsi musiikin Oskar I:n hautajaisiin vuonna 1859 ja Kaarle XV:n kruunajaisiin samana vuonna. Hän myös laati uuden orkestraation Johann Gottlieb Naumannin oopperasta Gustaf Wasa, joka esitettiin uudelleen vuonna 1859 ensimmäisen kerran sitten 1820-luvun alun.[1]
Hyltén-Cavallius lähti tehtävistään Ruotsin kuninkaallisen oopperan johdossa vuonna 1860. Häntä seurasi Eugène von Stedingk, joka vaati ruotsalaista kapellimestari Ludvig Normania Lachnerin tilalle. Lachner johti jäähyväisesiintymisessään Verdin oopperan Rigoletto, lähti Tukholmasta kesällä 1861 ja sai seuraajakseen Normanin. Lachner palasi Saksaan ja pääsi kapellimestarin tehtäviin Frankfurt am Mainissa. Siellä hän johti ensisijaisesti Mozartin ja Verdin oopperoiden esityksiä. Vuonna 1875 Lachner juhlisti 50-vuotista uraansa kapellimestarina Mozartin Figaron häiden esityksellä.[1]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka Lachner tuli ensisijaisesti tunnetuksi kapellimestarin työstään, hän sävelsi huomattavan määrän musiikkia, josta iso osa koostuu kamarimusiikista. Lachner vaikutti klassismin ja romantiikan välimaastossa.[2] Häntä pidettiinkin aikanaan jokseenkin konservatiivisena säveltäjänä.[1]
Lachnerin kamarimusiikin joukossa on kuusi pianotrioa, jotka ovat tyypillisemmistä pianotrioista poiketen pianon, viulun ja alttoviulun kokoonpanolle laadittuja.[2] Hän sävelsi kamarimusiikkia myös muille kokoonpanoille. Joitain teoksia on löydetty Lachnerilta myös ruotsalaisista arkistolähteistä. Näiden joukossa on lauluja, jousikvartetto sekä useita kappaleita viululle ja pianolle. Lachner sävelsi musiikkia uransa aikana pitkälti tiedossa olleita esitystilaisuuksia varten. Kamarimusiikin ohella tuotantoon kuuluu oopperoita, baletteja, sinfonista musiikkia ja lukuisia lauluja. Oopperoiden Der Geister-Thurm, Die Regenbrüder ja Loreley ohella Lachner sävelsi koomisia oopperoita.[1]
Lachnerin laatimiin sovituksiin kuuluu sovituksia Mozartin pianokonsertoista.[3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k Ignaz Lachner (1807-1895) Swedish Musical Heritage
- ↑ a b c d e f g Ignaz Lachner Piano Trio No.5 in E flat Major, Op.102 Edition Silvertrust
- ↑ W.A. Mozart: Piano Concertos Nos. 20 & 21 (arr. I. Lachner for piano, string quartet and double bass) Naxos
- ↑ W.A. Mozart: Piano Concertos Nos. 23 & 24 (arr. I. Lachner for piano, string quartet and double bass) Naxos
